Yhteiskäyttöauton edullisuus yllättää – Kenelle auton omistaminen on enää järkevää?

Autojen yhteiskäyttö ja jakamistalous ovat autoilun uusia trendejä. Mutta sopivatko ne suomalaiselle, joka mieluummin omistaa itse kuin käyttää yhteistä?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Maailmansotien jälkeen kaupunkeja on suunniteltu länsimaissa autoilun ehdoilla. Nyt tämä trendi on muuttunut ja yksityisautoilua työnnetään syrjään läntisissä teollisuusmaissa erilaisilla rajoituksilla.

Autojen yhteiskäyttö ja jakamistalous ovat autoilun uusia trendejä. Mutta sopivatko ne suomalaiselle, joka mieluummin omistaa itse kuin käyttää yhteistä?
(Päivitetty: )
Teksti: Sanna Puhto

”Suomalainen ei voi luopua omasta autosta, koska maamme on rakennettu yksityisautoilun ympärille”, liikennesosiologi ja Liikennesuunnittelun Seuran puheenjohtaja Kalle Toiskallio sanoo.

Kaupat ja palvelut keskittyvät samalla, kun joukkoliikennettä karsitaan. Työnantajat ja verottaja tukevat autojen pysäköintiä, ja asukaspysäköinti on halpaa. Eikä missään ole niin monipuolista tuotevalikoimaa kuin juuri automarketeissa.

Yksityisautoiluun pohjautuva yhdyskuntarakenne johtaa siihen, että tavalliset ihmiset kustantavat omasta pussistaan yhdyskuntarakenteesta aiheutuvan liikkumisen tarpeen, joka lisääntyy koko ajan.

Ja autot, ne ovat Suomessa kalliita. Kotitalouksien liikenteeseen käyttämästä rahasta 80 prosenttia kuluu auton ostoon ja käyttöön.

Auto on monille välttämätön. Mutta onko sitä pakko omistaa?

Mitä jos yhdellä autolla olisi monta käyttäjää ja jokainen maksaisi vain auton käytöstä? Suomalaisten autot nimittäin seisovat 95 prosenttia ajasta pihoilla ja kadunvarsilla käyttämättöminä.

Yhteiskäyttöautojen myötä uusia palveluja autoiluun

Ajatus auton jakamisesta ei ole uusi. Helsinkiin perustettiin jo parikymmentä vuotta sitten ensimmäinen yhteiskäyttöautoja välittävä yritys City Car Club, mutta sen on ollut vaikeaa saada toimintaansa kannattavaksi.

”Suomi tulee jälkijunassa autojen uusien hallintamuotojen yleistymisessä”, Kalle Toiskallio sanoo.

Sitä huolimatta ei-omistamiseen perustuvan autoilun saralla on alkanut tapahtua.

Yksi tapa saada auto alleen ilman sen omistamista on yksityisleasing. Sitä on ollut tarjolla jo kauan, ja nyt sen povataan yleistyvän Suomessakin.

Jaettu auto, Tommi Lehtonen

Tommi Lehtosen auto on tänään taas vuokralla. ”Monet asiakkaistani asuvat lähellä ja vuokraavat autoani usein. Heistä tulee tuttuja, ja se kasvattaa luottamusta. Ongelmia ei ole ollut kenenkään kanssa.” © SAMPO KORHONEN / OTAVAMEDIA

Yksityisleasingissä autoa ei omisteta, vaan siitä maksetaan kuukausittainen leasinghinta, joka sopimuksesta riippuen voi kattaa lähes kaikki muut autosta koituvat kulut paitsi polttoaineen. Usein auton voi lunastaa itselleen sovitun ajan kuluttua tai vaihtaa uudempaan.

Yhteiskäyttöauto on toinen tapa saada auto alleen ilman omistamista. Yhteiskäyttöauto eroaa perinteisestä auton vuokrauksesta siinä, että vuokra-aika voi olla hyvinkin lyhyt, autot on hajasijoitettu lähelle käyttäjiä, palvelu toimii matkapuhelimella, eikä autoja välttämättä jynssätä putipuhtaaksi vuokrausten välissä.

Yksi tuoreimmista palvelumalleista on vertaisvuokraus. Se on kuin autojen Airbnb, asuntovuokrauksesta tutun jakamistalouden ilmentymä autoilussa. Vertaisvuokraus tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi laittaa oman autonsa kenen tahansa vuokrattavaksi.

Helsinkiläinen Tommi Lehtonen on tehnyt näin.

Nettoa omasta autosta

”Isoin syy laittaa oma auto vuokrattavaksi oli se, että tarvitsen autoa lähinnä satunnaisiin työmatkoihin ja tyttären harrastuksiin. Muun ajan se on käyttämättömänä. Ja kyllähän myös mahdollisuus ansaita rahaa kiinnosti”, Lehtonen sanoo.

Hän on vuokrannut autoaan nyt puolen vuoden ajan kaikille, jotka ovat sitä halunneet. Kysyntä on yllättänyt hänet. Jos kaikki vuokra-ajat laskee yhteen, auto on ollut puolen vuoden aikana 1,5 kuukautta muiden käytössä.

”Tuolloin olemme itse käyttäneet julkista liikennettä. Julkisilla tyttären harrastusmatkaan menee tunti kauemmin kuin autolla. Tässä on konkretisoitunut se, kuinka kiva auto on.”

Jatkossa Lehtonen aikoo vuokrata autoaan suunnitelmallisemmin, ettei itse jää ilman menopeliään silloin, kun siitä on kiistatonta hyötyä.

Vertaisvuokrausta pyörittää Shareit Blox Car -yritys, jonka palvelut maksavat 30 prosenttia auton vuokrahinnasta. Auton vuokraaja maksaa vuokratuloistaan myös pääomaveroa.

Lehtoselle on tullut nettoa noin tuhat euroa. Sillä hän kattaa kuusivuotiaan Kia Rionsa huollot, renkaanvaihdot ja katsastukset, ja ylikin jää vähän.

Mitään ongelmia Lehtonen ei ole tähän mennessä kohdannut, mutta silti petoksen ja onnettomuuden mahdollisuus mietityttävät. Vakuutus korvaa onnettomuudet, ja viidellä eurolla voi ostaa turvan bonusten menettämistä vastaan.

Lisäturvaa tulee siitä, että palvelun käyttäjät arvioivat niin auton vuokraajat kuin vuokralle antajatkin. Jos joku tekee rikkeitä tai käyttäytyy ikävästi, niistä tulee julkinen merkintä palveluun.

Raili Merikallio, jaettu auto

Raili Merikallio vertaisvuokrasi auton käyttöönsä. ”Olin huolissani, miten lyhyenä ihmisenä pärjään vieraan auton kanssa, mutta ongelmia ei ollut. Nykyautoja saa säädettyä erikokoisille ihmisille.” © SAMPO KORHONEN / OTAVAMEDIA

Jos ei olisi omaa autoa

Helsinkiläisellä Raili Merikalliolla on oma auto, mutta niin vanha ja huonokuntoinen, että sillä ei uskaltanut lähteä äidin hautajaisiin sadan kilometrin päähän. Merikallio otti auton vuokralle vertaisvuokrapalvelusta.

”Edullinen hinta oli tärkein syy etsiä autoa tätä kautta”, Merikallio sanoo.

Puolentoista vuorokauden hinnaksi tuli 80 euroa.

Merikallion perheessä ollaan pohdittu omasta autosta luopumista, koska sen korjaaminen tulisi kalliiksi ja autoa ylipäätään tarvitaan harvoin. Vuokraamisella hän haki tukea päätökselle.

”Halusin kokemuksen siitä, minkälaista vertaisvuokraaminen on. Että jääkö pulaan, jos ei ole omaa autoa. Tämä yllätti helppoudellaan.”

Teknologia riittää

Suomessa yhteiskäyttöautoja ei ajeta vielä siinä määrin, että sillä olisi liikenteellistä merkitystä.

Autoalan keskusliiton toimitusjohtaja Pekka Rissa pitää yhteiskäyttöautoja enemmän elämäntapavalintana kuin ratkaisuna liikenneongelmiin.

Rissan mukaan voimme puhua yhteiskäyttöautoista liikenteellisenä ratkaisuna vasta sitten, kun kaduille ilmestyy ilman kuljettajaa liikkuvia autonomisia autoja. Silloin tosin eletään jo 2040-lukua.

Ilman kuljettajaa liikkuvat autot soveltuisivat hänen mielestään hyvin yhteiskäyttöautoiksi.

”Autonominen auto ratkaisee kuljetusongelmia myös haja-asutusalueella, koska niitä voidaan käyttää kulkemiseen 24/7”, Rissa sanoo.

Myöskään sosiologi Toiskallion mielestä yhteiskäyttöautoilla ei ole tällä hetkellä liikenteellistä merkitystä.

”En liioin usko, että tästä tulee tulevaisuudessakaan pääasiallista autojen käyttömuotoa.”

Toiskallio huomauttaa, että teknologiasta autojen yhteiskäyttöpalveluiden kehitys ei jää kiinni. Jo nyt digitalisaatio on edennyt niin pitkälle, että se mahdollistaa hyvin joustavia palveluita.

Kuten sellaisen, jota helsinkiläinen Jesse Peurala käyttää.

Kun autontarve on vain jaksottaista

Peurala käyttää kännykkänsä kautta Whim Unlimited -palvelua, jonka avulla hän saa käyttöönsä henkilöauton, pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen, kaupunkipyörät ja alle viiden kilometrin taksimatkat. Palvelu maksaa 500 euroa kuukaudessa.

Jesse Peurala, jaettu auto

Jesse Peurala on vuoden alusta lähtien käyttänyt Whim-palvelua. ”Suunnittelen työkseni uusia digitaalisia palveluita. Halusin ammatillisesta mielenkiinnostakin kokeilla tätä.” © SAMPO KORHONEN / OTAVAMEDIA

Ennen palvelun hankkimista Peuralalla oli omistusauto. Sen lainan lyhennyksiin meni 300 euroa kuukaudessa, bensoihin satanen. Kun siihen lisäsi vakuutusmaksut, verot ja korjauskulut, summa ylitti 500 euroa kuukaudessa.

”Päätös luopua autosta vauhdittui, kun sen moottoriremonttiin olisi pitänyt upottaa 4 000 euroa. En halunnut investoida enempää.”

Peuralaa harmitti myös se aika, jonka auton huoltoon kului.

”Se oli pois perheeltä, ystäviltä ja muusta elämästä. Palvelu on stressittömämpi vaihtoehto.”

Peurala on töissä Helsingin keskustassa ja asuu metroradan varressa. Työmatka sujuu nopeimmin metrolla.

”Tarvitsen autoa joka toinen viikko, kun kuusivuotias poikani on luonani ja vien häntä päivittäin eskariin. Muuten käytän autoa vain satunnaisesti.”

Vakuutukset jarruna

Iso este yhteiskäyttöautojen yleistymiselle on palveluiden korkea hinta.

Tämä johtuu Kalle Toiskallion mukaan pääasiassa vakuutuksista. Niiden hinta on vuokrakäytössä oleville autoille kovempi kuin yksityisomistuksessa oleville.

”Vakuutusten hinta on kynnyskysymys yhteiskäyttöautojen hinnanmuodostukselle, eikä se muutu ennen kuin vakuutusyhtiöt keksivät joustavampia vakuutusmuotoja. Vertaisvuokrauksessa vakuutusmaksut on saatu kohtuullisiksi.”

Nyt vakuutusten kovat hinnat perustuvat arvioihin ja siihen tietoon, että vuokra-autoille tulee enemmän onnettomuuksia ja korjaustarvetta, kun ratissa on usein tottumattomampia kuskeja.

”Kun yhteiskäyttöautoista tulee enemmän dataa, vakuutusyhtiöt voivat tehdä realistisempia hintalaskelmia.”

Mutta se ei takaa muutosta.

”Kaikki keskeiset liikennealan toimijat ovat vakuutusyhtiöiden tavoin vanhoillisia instituutioita. Niiden intressinä on säilyttää nykytilanne. Pöhinää luodaan lähinnä liikenneministeriöstä käsin.”

On kuitenkin liikennesektorin ulkopuolisia toimijoita, joilla on taloudellista mielenkiintoa suosia yhteiskäyttöautoja.

Rakennuttaja tekee yhteistyötä autovuokraamon kanssa

Rakennusteollisuus pitää yhteiskäyttöautoista, koska niiden avulla voi saada kevennystä autopaikkanormiin. Parkkipaikkojen rakentaminen tiiviiseen kaupunkimiljööseen on kallista.

Älypuhelin

Yhteiskäyttöautojen vuokrausta hallinnoidaan usein älypuhelimella. © SAMPO KORHONEN / OTAVAMEDIA

Tamperelainen Nicola Tuveri on päässyt nauttimaan rakennuttajan ja autovuokraamon yhteistyöstä, taloyhtiön edullisista yhteiskäyttöautoista.

Hän asuu vuokra-asuntoja rakennuttavan Lumo-yhtiön talossa, jonka kanssa 24Rent-autovuokraamolla on sopimus.

Sopimuksen ansiosta asukkaat saavat 20 prosentin vuokra-alennuksen pihan parkkiruudussa odottavasta kahdesta henkilöautosta ja yhdestä pakettiautosta. Palvelu toimii kännykkäsovelluksella.

Tuveri on tarvinnut autoa Ikeassa käyntiin ja viikonloppureissuihin. Pari vuotta Suomessa asunut, Sardiniasta kotoisin oleva teknillisen yliopiston tohtorikoulutettava on käynyt autolla muun muassa Raumalla ja Naantalin Muumimaailmassa.

”Viikolla auto on usein vapaana, mutta viikonloppukäyttöön se pitää varata viikkoakin etukäteen.”

Yhteiskäyttöauto on Tuverille myös eettinen valinta.

”Jos kaikilla on oma auto, hukumme niihin.”

Tuveri ajattelee, että aiemmin jokainen kyvykäs hankki auton, ja siksi viimeiset 50 vuotta kaupunkeja on suunniteltu autojen ehdoilla. Nyt kaupunkisuunnittelu on alkanut laittaa autoilulle kieltoja ja rajoituksia. Tämä on synnyttänyt konflikteja autoilijoiden ja muiden tienkäyttäjien välille.

”Jos autojen määrää voi vähentää yhteiskäyttöautoilla, se on vain hyvä asia.”

Yksityisleasing yleistyy

Tuverin kuvaama kaupunkisuunnittelutrendi on liikennesosiologi Kalle Toiskallion mukaan käynnissä kaikissa teollistuneissa länsimaissa.

”Autoja työnnetään syrjään, ja isot autoalan toimijat joutuvat varautumaan tähän.”

Sosiologi uskoo, että autonvuokraustavoista tulee yhä joustavampia ja niiden palvelullistaminen lisääntyy. Ajokortin ajaminen ei houkuta pääkaupunkiseudun nuoria entiseen malliin. Autolla ei ole heille samalla tavalla statusarvoa kuin heidän vanhemmilleen.

Autoalan puolestapuhujan Pekka Rissan mielestä suomalainen ei jatkossakaan halua jakaa autoa muiden kanssa. Sen sijaan hän uskoo yksityisleasingin yleistymiseen. Se on Suomessa toistaiseksi erittäin vähäistä, mutta kasvattanut merkittävästi osuuttaan muissa Pohjoismaissa.

”Yksityisleasing on vaivaton ja riskitön ratkaisu, ja se tuo auto omaan hallintaan. Silloin voi pitää lasten istuimet ja harrastusvälineet valmiina autossa, ja auto on vaivattomasti lähtövalmiina omalla pihalla.”

X