Jean Sibeliuksen musiikki tuottaa yhä miljoonia perikunnalle

Jaa kaverilleTilaa Seura
150-vuotisjuhlavuotta viettävä säveltäjä Jean Sibelius päihittää nuoremmat taiteilijat tulovertailussa vielä 58 vuotta kuolemansa jälkeen. © OM-Arkisto
Jean Sibeliuksen juhlavuonna hänen musiikkiaan esitetään yli 1 500 konsertissa ympäri maailmaa. Joka esitys tuo rahaa säveltäjän perikunnalle.

Viimeisintä verokalenteria selaamalla voi ihmetellä Suomen tunnetuimpien taiteilijoiden tuloja.

Vuonna 2013 kirjalilja Tuomas Kyrö tienasi 430 000 euroa, taidemaalari Johanna Ehrnrooth 349 000 euroa, heviyhtye Nightwishin johtaja ja säveltäjä Tuomas Holopainen 410 000 euroa ja kapellimestari-säveltäjä Leif Segerstam 507 000 euroa.

Eniten tienaava suomalaistaiteilija ei kuitenkaan löydy verokalenterista. Hän on syntymänsä 150-juhlavuotta viettävä säveltäjä Jean Sibelius, joka päihittää seuraajansa tulovertailussa vielä 58 vuotta kuolemansa jälkeen.

Eurooppalaisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti musiikin tekijänoikeudet ovat voimassa 70 vuotta säveltäjän kuolemasta. Sibeliuksen tapauksessa määräaika umpeutuu vuonna 2027. Siihen saakka jokaisesta Sibeliuksen musiikin esityksestä ja levytyksestä tulee maksaa korvaus oikeuksien haltijoille.

Koska tekijänoikeustuloja keräävä Teosto ei kerro yksittäisten edunsaajien tai tekijöiden tienaamia summia, tekijänoikeuspotin suuruutta ei tiedetä tarkkaan.

Arvioita voidaan kuitenkin tehdä.

Kansainvälinen kestohitti

Sibeliuksen sävellysten tekijänoikeus-palkkiot jakautuvat kustantajien ja Sibeliuksen perikunnan kesken teoksista aikanaan tehtyjen sopimusten mukaan.

Tarkkoja tietoja sopimuksista ei kerrota ulkopuolisille, mutta tyypillisesti kustantajan osuus tekijänoikeustuloista vaihtelee kolmanneksesta puoleen. Sibeliuksen perikunnan jäsenet eivät kommentoi julkisesti saamiaan tekijänoikeustuloja.

Vuonna 2005 Helsingin Sanomat pyrki selvittämään Sibeliuksen teostokorvauspottia tutkimalla perikunnan jäsenten pääomatuloja. Silloin laskelmassa päädyttiin noin 1,5 miljoonaan euroon.

Arvioissa voi hyödyntää myös Teoston ulkomailta keräämiä suomalaisen musiikin tekijänoikeuskorvauksia. Sibeliuksen kansainvälinen suosio on suomalaisittain omassa luokassaan. Se näkyy Teoston vuosittain julkaisemassa tilastossa, joka listaa ulkomailla soitetuimmat suomalaiskappaleet.

Vuonna 2013 kymmenen kärjessä on yhdeksän Sibeliuksen teosta. Väliin kiilaa viidenneksi yltänyt The Rasmuksen In The Shadows.

Sibeliuksen esitetyin kappale, Viulukonsertto, on maailmanlaajuisesti koko 1900-luvun suosituin viulukonsertto.

Esityskorvaukset ovat keskeinen tekijänoikeustulojen lähde klassiselle musiikille, jonka levynmyynti on maltillista. Esityskorvauksia kertyy myös kotimaisista konserteista, mutta Sibeliuksen tapauksessa ulkomaiset esitykset ovat taatusti suurin tulonlähde.

Vuonna 2004 Teosto keräsi ulkomailta esityskorvauksia noin 2,8 miljoonaa euroa. Vuonna 2013 summa oli 2,4 miljoonaa euroa.

Jos muutosta suhteuttaa HS:n vuonna 2005 tekemään 1,5 miljoonan euron arvioon, Sibeliuksen ulkomailta vuosittain saamien esityskorvauksien voidaan arvioida pienentyneen noin 1,3 miljoonaan euroon.

Seuran tavoittaman perikunnan jäsenen verotietojen perusteella summa olisi pienentynyt vielä enemmän, mahdollisesti noin 900 000 euroon vuodessa.

Myös perikuntaa edustavan kollegion puheenjohtajan, muusikko Aino Porra sanoo tekijänoikeustulojen olleen viime vuosina laskussa.

”Juhlavuosi tuo varmasti jonkinlaisen piikin, mutta yleisesti suunta on ollut alaspäin”, oboeta Suomen Kansallisoopperan orkesterissa vuosikymmenien ajan soittanut Porra sanoo.

Totuus Sibeliuksen perikunnan vuosittain saaman tekijänoikeuspotin koosta lienee jossain 900 000–1,3 miljoonan euron välillä.

Sukupuu, rahapuu

Yksittäisen perillisen tekijänoikeustulot riippuvat hänen paikastaan sukupuussa. Alun perin tekijänoikeustulot jaettiin Sibeliuksen viiden tyttären perheiden kesken. Sukuhaaroissa raha jakautuu edelleen sen mukaan, paljonko on sisaruksia.

Esimerkiksi Aino Porra on Sibeliuksen lapsenlapsi. Koska hänellä oli neljä sisarusta, hänen laskennallinen osuutensa Sibeliuksen tekijänoikeustuloista on neljä prosenttia.

Porra kuitenkin kertoo siirtäneensä tulot neljälle lapselleen, jotka ovat edelleen voineet siirtää niitä omille lapsilleen. Silloin puhutaan jo prosentin osista.

Porra huomauttaa edunsaajia olevan paljon.

”Jälkeläisiä on lähes 150 henkeä kuudessa polvessa. Ei tässä kukaan rikastu.”

Koska osa perikunnan jäsenistä on jo edesmenneitä ja toisaalta osa hyvin nuoria, varsinaisia tekijänoikeustulojen saajia on arviolta noin 50.

Arvioluvuilla laskettuna yksi prosentti olisi noin 9 000–13 000 euroa vuodessa. Perintönä saatuja tekijäoikeuksia verotetaan muiden pääomatulojen tapaan 28 prosentin tasaverolla.

Porra vertaa tekijänoikeuskorvauksia kivitaloon Helsingin keskustassa.

”Jos isoisältä olisi jäänyt kivitalo keskustassa, sen arvo voisi olla samaa luokkaa.”

Hattu tekijänoikeuksista?

Tekijänoikeudet ovat Sibeliuksen selvästi merkittävin rahallinen perintö. Hieman lisätuloja perikunta saa saksalaisen musiikkikustantajan Breitkpf & Härtelin kanssa tehdystä säveltäjän nuottien kustannussopimuksista, joista kertyy vuosittain noin 30 000 euroa.

Vuonna 1719 perustetun Breitkopf & Härtelin kanssa sopimuksen teki aikanaan Sibelius itse. Sopimus nousi viime vuoden lopulla julkisuuteen, kun Wienin filharmonikot olisi halunnut esittää Valse Tristen Uudenvuodenpäivän konsertissaan.

Teos on Sibeliuksen töiden joukossa poikkeuksellinen. Säveltäjä möi aikanaan kaikki Valse Tristen oikeudet Breitkopf & Härtelille pienestä kertakorvauksesta. Tarinan mukaan Sibelius osti korvauksella stetsonin. Aino Porra pitää tarinaa epäuskottavana.

Breitkopf & Härtel on maailman suurimpia musiikkikustantamoita. Saadakseen sen hallitsemat Valse Tristen nuotit tv-konserttia varten orkesterin olisi pulitettava tuntuva vuokrakorvaus. Wienin filharmonikoille summa oli liikaa ja Valse Triste jäi soittamatta.

Porran mielestä päätös oli valitettava.

”Kyse oli käsittääkseni muutamasta tuhannesta eurosta. Sääli, ettei kustantaja joustanut.”

Perikunnalla ei ollut päätökseen osaa eikä arpaa.

Tuottamaton brändi

Kustannussopimusten muodostama osuus kuolinpesästä on edelleen jakamatta. Sitä hallinnoi perikunnan viisijäseninen kollegio, jossa on edustaja jokaisesta sukuhaarasta. Kollegio päättää myös luvista käyttää Sibeliuksen musiikkia esimerkiksi elokuvissa, mainoksissa tai uusissa sovituksissa.

Kollegion puheenjohtaja Aino Porra kertoo, että nuottivuokrista perikunnalle päätyvä osuus on edelleen jakamaton osa kuolinpesää. Se tuottaa muutaman kymmenen tuhannen vuositulot, joita suku käyttää muun muas-sa viiden vuoden välein Helsingissä järjestettävän Sibelius-viulukilpailun palkintoihin. Säveltäjän suku antaa 20 finalistille 1 000 euroa kullekin.

Lopuilla nuottivuokratuloilla rahoitetaan Kansalliskirjaston kanssa toimitettavaa, Sibeliuksen sävellystuotantoa esittelevää Complete Works -sarjaa.

Lisäksi kollegio hallinnoi vuonna 2007 rekisteröimäänsä Sibelius-brändia. Rekisteröinnin myötä säveltäjä on virallinen tuotemerkki, jonka avulla on toistaiseksi myyty muun muassa Sibelius-kuohuviiniä, -olutta ja -leivoksia. Sibeliuksen tekijänoi- keuskorvauksien rauetessa brändi pysyy perikunnan hallinnassa: aktiivinen tuotemerkki voi säilyä periaatteessa ikuisesti.

Aino Porran mukaan brändi ei kuitenkaan ole ollut merkittävä tulonlähde.

”Brändin tarkoitus on ollut Sibeliuksen nimen suojaaminen. Ilman sitä kuka tahansa voisi markkinoida Sibelius-tuotteita, vaikka niillä ei olisi säveltäjän kanssa mitään tekemistä.”

Brändin on toivottu tuottavan tuloja myös säveltäjän itsensä 1926 perustamalle Jean Sibelius -säätiölle. Sen tarkoitus on tukea kotimaista säveltaidetta sen jälkeen, kun muut tulonlähteet ovat lakanneet tuottamasta.

”Tässä on tarkoitus tehdä uudelleenjärjestelyjä vielä tämän vuoden aikana”, Porra kertoo.

Asian yksityiskohdat ovat vielä auki.

Juhlavuoden ruuhka

Sibeliuksen juhlavuoteen kytkeytyy myös paljon julkista rahaa. Sibelius 2015 -projektiryhmä on saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltä noin 1,7 miljoonan euron rahoituksen. Rahaa on jaettu eteenpäin eri hankkeille, jotka vaihtelevat juhlakirjoista valokuvanäyttelyihin ja tukeen Laulumiehet-kuoron Japaniin sijoittuville Sibelius-kiertueille. Tukea ohjataan myös Sibelius-viulukilpailun järjestämiseen.

Sibeliuksen juhlavuoden kokonaisbudjettia ei tiedä kukaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi siihen panostavat ainakin monet kaupungit, kuten Lahti, Hämeenlinna ja Järvenpää.

”Olemme myöntäneet rahoitusta parhaille hakijoille, mutta emme ole seuranneet heidän keräämäänsä muuta rahoitusta”, Sibelius 2015 -projektiryhmän puheenjohtaja Lauri Tarasti kertoo.

Juhlavuonna Sibelius soi enemmän kuin aikoihin. Tarastin tietojen mukaan tänä vuonna aiotaan järjestää ainakin 1 500 Sibeliuksen musiikille omistettua konserttia, monet niistä ulkomailla.

Vuosittaisen Sibelius-konserttien normaalista määrästä ei ole laskelmia, mutta arvioiden mukaan niitä on muutamia satoja. Juhlavuosi nostaa siis tuntuvasti perikunnan tekijänoikeustuloja.

Kyseessä on kuitenkin viimeinen suuri juhlavuosi, jolloin Sibeliuksen musiikki on tekijänoikeuskorvaustenpiirissä.

Kun Sibeliuksen kuolemasta vuonna 2057 tulee kuluneeksi täysi vuosisata, hänen musiikkinsa on ollut vapaata tekijänoikeusmaksuista jo 30 vuoden ajan.

X