Korona-arki painaa pahasti vain harvoja, itsemurhia tavallinen määrä – Asiantuntija: ”Ne, joilla on vahva kyky sietää vastoinkäymisiä, voivat pärjätä paremmin kuin normaaliaikana”
Pandemia on syössyt monia ahdinkoon, mutta vain yksi aktiivi-ikäinen suomalainen kymmenestä kokee merkittävää henkistä kuormitusta. Itsemurhatkaan eivät välttämättä lisäänny.
Seura perehtyi useisiin suomalaisten mielenterveyttä – muun muassa jaksamista ja itsemurhia – koskeviin tilastoihin ja tutkimuksiin. Niiden valossa koronaepidemialla näyttäisi olevan pelättyä pienempi vaikutus väestön henkiseen hyvinvointiin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi 13. toukokuuta tutkimustuloksen, josta vain harvat mediat uutisoivat.
THL:n kyselyyn huhti-toukokuun vaihteessa vastanneista 18-69-vuotiaista Suomessa asuvista vain 11 prosenttia koki merkittävää henkistä kuormitusta.
Kun sama tutkimus toteutettiin kaksi vuotta aiemmin, psyykkisen kuormansa koki yhtä raskaaksi 12 prosenttia vastanneista. Nuorista ja keski-ikäisistä vastaajista tunsi näin tuolloin peräti 14 prosenttia.
Raskas henkinen kuormitus näyttäisi siis olevan harvinaisempaa kuin kaksi vuotta sitten, vaikka tuoreen kyselyn teon aikaan Suomessa oli vielä voimassa tiukat, elämänlaatua heikentävät rajoitustoimet covid-19-viruksen leviämisen estämiseksi.
Tutkimustuloksen painoarvoa lisää se, että se perustuu satunnaiseen väestöotokseen. Tänä keväänä mielialoja kartoittavaan kyselyyn vastasi yli 800 THL:n vasta-ainetutkimukseen osallistunutta henkilöä.
Senioreilla kova kuormitus yleensä harvinaista
Mutta olisiko kyselyn tulos ollut erilainen, jos myös 70 vuotta täyttäneiden tuntoja olisi kysytty?
Seniorien elämää on rajoitettu selvästi enemmän kuin muiden. Toisaalta heidän ei ole tarvinnut kaitsea lapsia etätöiden lomassa tai murehtia työttömyydestä.
Kaksi vuotta sitten selvitettiin myös ikäihmisten henkistä rasitusta. Se osoittautui heillä selvästi harvinaisemmaksi kuin nuoremmilla: vain kahdeksan prosenttia vanhimmista vastaajista oli merkittävästi kuormittunut.
Elämänsä hyvin raskaaksi kokevien seniorien nykyistä määrää ei tiedetä. Voidaan kuitenkin tehdä valistunut arvaus, että heidän määränsä on korkeintaan puolitoistakertaistunut kahden vuoden takaisesta – jos se on noussut ollenkaan.
Jos tämä oletus pitää kutinsa, koronakevät ei ole kasvattanut niiden suomalaisten joukkoa, jotka ovat kuormittuneet merkittävästi. Heidän määränsä on voinut jopa vähentyä.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Etenkin, kun on olemassa myös merkkejä psyykkisen pahoinvoinnin lisääntymisestä Suomessa.
Korona heijastuu suomalaisten arkeen monin tavoin. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Mielenterveys-sairauslomissa pientä nousua
Koronavirusepidemia on kiistatta heikentänyt elämänlaatua. Kaikkien arki on entistä ankeampaa, ja osa on ajautunut suoranaiseen ahdinkoon.
Osa ihmisistä murehtii sairastuvansa vakavaan tautiin. Tai pelkää, että lähimmäiselle käy niin.
Siltikin koronan vaikutukset ihmisten mielenterveyteen ovat ennen kaikkea välillisiä. Rahojen loppuminen, perheen ihmissuhteiden mutkistuminen ja muista eristäytyminen ahdistavat eniten.
Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan 160 000 suomalaista on lomautettu. Se ylittää kirkkaasti entisen ennätyksen helmikuulta 1993. Silloin, keskellä historiallista lamaa, lomautettuja oli hieman yli 55 000.
Tunnelmat lomautettujen keskuudessa ovat matalat, semminkin, kun talouden elpyminen on vielä hämärän peitossa. Toisaalta työpaikkansa kokonaan menettäneiden lukumäärä ei ole vielä lähelläkään 1990-luvun laman lukuja.
Työnsä säilyttäneiden henkisestä hyvinvoinnista antavat viitteitä mielenterveyssyistä otetut sairauslomat. Kelan mukaan tammikuussa oli tämän takia vapaalla 18 700 työntekijää ja huhtikuussa 19 900.
Kun mielen ongelmien takia käynnistyi viime vuonna keskimäärin 6400 sairauslomaa kuukaudessa, tämän vuoden maaliskuussa niitä alkoi 6900 ja huhtikuussa 8500 kappaletta.
Kahden kuukauden luvuista on tosin vaikea tehdä luotettavia johtopäätöksiä, sillä eri kuukausien luvut vaihtelevat paljon ”tavallisinakin” vuosina.
Työntekijöiden mielenterveysongelmat voivat siis olla yleistymässä, mutta tilanne ei ole myöskään räjähtänyt käsiin.
Kriisipuhelut lisääntyneet
Yksi osoitus siitä, että ainakin osalla suomalaisia on ahdistunut lisääntynyt koronakevään aikana, ovat tiedot soitoista Mieli Suomen Mielenterveys ry:n kriisipuhelimeen. Helmikuussa, ennen pandemian alkamista avuntarvitsijoiden puheluihin vastattiin 5800 kertaa. Huhtikuun lukema oli jo 8750.
Korona on ollut yksi yleisimmistä soiton syistä etenkin pandemian alkuvaiheessa, mutta vielä useammin soittajan sydämellä on ollut paha olo tai ihmissuhdehuolia. Toki niidenkin taustalla voi olla korona-arjen rasituksia.
Kriisipuhelintoiminnan päällikön Susanna Winterin mukaan korona-aika on luultavasti eriyttänyt suomalaisia.
”Jos ihminen on valmiiksi kuormittunut, ja uusi kriisi iskee, kuppi menee helposti nurin. Ne taas, joilla on vahva kyky sietää vastoinkäymisiä, voivat pärjätä jopa paremmin kuin normaaliaikana. Jotkut ovat esimerkiksi nauttineet siitä, että he ovat päässeet etätöihin mökille.”
On helppo uskoa, että monella valmiiksi lievästi kuormittuneella ihmisellä psyykkinen taakka on kasvanut koronakevään takia merkittäväksi.
Mutta miksi vakavasti kuormittuneiden määrä ei näyttäisi nousseen?
Ainoa selitys tälle lienee se, että joillakin aiemmin psyykkisesti pahasti rasittuneilla taakka olisi päin vastoin keventynyt tänä keväänä.
Syytä tähän voi vain arvailla. Onko joidenkin oloa helpottanut ymmärrys siitä, että kenelläkään ei ole nyt helppoa?
Toisaalta THL:n tutkimustulokseen kannattaa suhtautua hienoisella varauksella, sillä se muodostuu niiden 816 suomalaisen vastauksista, jotka osallistuivat vasta-ainetutkimuksiin huhti-toukokuun vaihteessa. Kutsun tutkimukseen THL lähetti noin tuhannelle.
Voidaan olettaa, että hyvin kuormittuneita ihmisiä jää jaksamisen takia muita enemmän henkistä hyvinvointia kartoittavien tutkimusten ulkopuolelle. Ei ole poissuljettua, että tämän kevään kyselystä heitä jäi pois tavallistakin enemmän, sillä nyt kyselyyn vastaaminen edellytti voimia saapua myös laboratoriotutkimuksiin.
Talous ei selitä suomalaisten itsemurhia
Yksi koronakevään kysymyksistä on se, lisääkö poikkeuksellisen ahdinko suomalaisten itsemurhia.
Mieli ry:n kriisipuhelimeen soittaneiden itsetuhoisten avuntarvitsijoiden määrä on kasvanut koronakevään aikana, joskaan ei samaa tahtia kuin kaikkien soittajien. Viime viikkoina itsemurha-aikeet ovat olleet pinnalla seitsemällä soittajalla sadasta, kun viime vuonna tällaisia yhteydenottoja oli kahdeksan sadasta.
Viime viikolla Yle kertoi, että poliisin tilastojen mukaan epäillyt itsemurhat lisääntyivät tämän vuoden maalis-huhtikuussa 15 prosenttia viime vuoden vastaavasta ajanjaksosta. Piikki oli suurimmillaan maaliskuussa, huhtikuussa luku oli jo pudonnut tavalliselle tasolle.
Seura pyysi ja sai Poliisihallitukselta vertailutiedot useammalta vuodelta. Niiden valossa tilanne ei näytäkään toistaiseksi järin huolestuttavalta.
Vuosina 2016-2019 poliisin tietoon tuli keskimäärin 123 epäiltyä itsemurhaa maalis-huhtikuussa. Tänä vuonna niitä oli 129. Nousu kutistui siis lähes olemattomaksi, kun vertailujaksoa kasvatettiin.
Tulevaa kehitystä ei kukaan tiedä, mutta sitä voi yrittää ennustaa menneen kehityksen valossa.
Oulun yliopisto julkaisi viime vuonna kansainvälistä kiinnostusta herättäneen tutkimuksen talouskriisien ja itsemurhien välisestä yhteydestä.
Tutkijat havaitsivat, että vuodesta 1970 alkaen talouskriisit aiheuttivat 21 kehittyneessä maassa yhteensä yli 60 000 ”ylimääräistä” itsemurhaa, kun kriisivuosia verrattiin niitä edeltäneisiin ajanjaksoihin.
Itsemurhat lisääntyivät tutkituissa maissa tyypillisesti noin 15-25 prosenttia pahan talouskriisin seurauksena.
Toisaalta Suomen tilastoista tiedetään, että täällä itsemurhien määrä on laskenut varsin tasaisesti kolmen vuosikymmenen ajan, myös 1990-luvun ankarimpina lamavuosina.
Seura pyysi Oulun tutkijoilta maakohtaiset tilastot. Niistä ilmeni, että Suomi muodostaa Itävallan ja Kanadan ohella kolmen valtion poikkeusjoukon. Näissä maissa minkään tyyppinen talouskriisi ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi itsemurhalukuihin.
”Suomessa näyttäisi toimivan erityisesti talouskriiseihin liittyvien itsemurhien ehkäisy verraten hyvin”, yksi tutkijoista, taloustieteen professori Marko Korhonen selittää tulosta.
Poliisihallituksen tilastojen mukaan epäillyt itsemurhat eivät ole lisääntyneet koronakevään aikana merkitsevästi Suomessa. © Tommi Tuomi /Otavamedia
Sars johti vanhusten itsemurhiin
Mitä tästä tilastovyörytyksestä voi päätellä?
Ainakin sen, että suurin osa suomalaisista ei kärsi tilanteesta vakavasti. Myöskään merkittävästi kuormittuneiden määräkään ei näytä kasvaneen. Toisaalta on mahdollista, että jo valmiiksi lujilla olleilla menee nykyään entistäkin huonommin.
Itsemurhia ei ole tehty tavallista enemmän, ja jos hyvin käy, niin ei tehdä vastakaan. Ainakin tähänastiset tilastot ja Oulun yliopiston tutkimus antavat aihetta hienoiseen toiveikkuuteen.
Toisaalta koronapandemia rajoitustoimineen on paljon moniulotteisempi kriisi kuin pelkkä taloudellinen taantuma. Meneillään on aivan poikkeuksellinen puristus.
On myös tutkimustuloksia, jotka antavat syytä huoleen. Hongkongissa havaittiin, että vuoden 2003 sars-epidemia lisäsi ikäihmisten itsemurhia, luultavasti eristyksestä aiheutuneen yksinäisyyden seurauksena. Osa ”ylimääräisistä” itsemurhista tehtiin viipeellä: epidemiaa seuranneenkin vuoden luvut olivat tavallista synkempiä.
Emme siis vielä tiedä, kuinka tässä käy.