Koulubussin kuljettaja järkyttyi, kun näki mitä yhtiö laskuttaa kyydeistä kunnalta – ja kuinka epäreilusti hänelle maksetaan: ”Taistelen tässä myös muiden kuskien puolesta”

Kuljetuskonserni Kajon maksoi Jarille provisiopalkan pienemmästä summasta kuin minkä sai Lappeenrannan kaupungilta. Kuski riitautti asian.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kuljetuskonserni Kajon maksoi Jarille provisiopalkan pienemmästä summasta kuin minkä sai Lappeenrannan kaupungilta. Kuski riitautti asian.
(Päivitetty: )
Teksti:
Jukka Heinonen

Jari tiesi, että kyseessä ei olisi unelmatyö, mutta hän käveli Kajonin toimistoon silti. Elettiin elokuuta 2017.

Hänen perustamansa bussiyhtiö oli kaatunut 2015. Sen jälkeen hän oli ajanut eri firmojen linja-autoja, mutta oli nyt vailla töitä. Rengin paikka omalla alalla kelpasi kuuden lapsen isälle.

”En minulla ole muuhunkaan koulutusta.”

Sopimuspaperiin oli merkitty työnantajaksi Kuljetuspalvelut Kiireinen Oy. Se on henkilöstövuokrausyhtiö, joka kuuluu taksi-, koulu- ja ruokakuljetuksista tunnettuun Kajon-konserniin.

Tarjottu tehtävä vaikutti askeleelta eteenpäin. Säännöllinen päivätyö, koulubussin ajaminen Lappeenrannassa toisi suhteellisen tasaiset tulot. Korvaus ei olisi suuri, mutta sentään asiallinen.

Tai niin Jari luuli.

Provisio ”verottomasta kassasta”

Hänen provisiokseen luvattiin 32 prosenttia ”auton verottomasta kassasta”. Sanamuoto lienee kopioitu Kajonin taksikuskien sopimuksista. Kouluajoihin se ei istu täydellisesti, sillä Suomessa koululaiset eivät pulita rahaa auton kassaan, vaan liikennöitsijän korvauksen maksaa kunta.

”Arvelin sopimuskohdan tarkoittavan sitä, kuinka paljon auto tienaa verojen jälkeen”, Jari sanoo.

Niin – miten muuten sopimus olisi pitänyt ymmärtää?

Ikänsä alalla työskennellyt Jari oli tehnyt useita sopimuksia molemmin puolin pöytää, mutta Kajonin paperi sisälsi useita ennen näkemättömiä kohtia hänelle.

Kuljettajan tehtäviin sisältyi esimerkiksi myynti, markkinointi ja koulutus sekä auton kunnossapito ja huoltoon vienti – ilman, että mistään näistä maksettaisiin eri korvausta.

Mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Jari allekirjoitti sopimuksen.

Työ sitoi koko päiväksi

Työ alkoi. Jari sai ajettavakseen yhden neljästä reitistä, jotka Kajon oli voittanut Lappeenrannan kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa.

Viitenä päivänä viikossa Jari lähti kotoaan Kajonin linja-autolla viimeistään puoli seitsemältä. Takaisin pihaansa hän kurvasi neljän jälkeen. Siirtymiin reitille ja takaisin kului puolisen tuntia suuntaansa.

Jari ajoi lapsia kotoa kouluun ja koulusta kotiin. Kuljetusten välissä oli taukoa yleensä tunnista kolmeen, joskin välillä hän kuljetti venäjänkielisiä ja ortodoksiuskoisia lapsia koulusta toiseen keskellä päivää.

Työ sitoi koko päiväksi.

”Olin auton vankina, sillä ei ollut mieltä käydä tauon aikana 30 kilometrin päässä kotona kääntymässä.”

Sinällään ajan tappaminen vieraalla paikkakunnalla on osa monen ammattikuljettajan arkea. Yleensä se vain huomioidaan palkassa.

”Tunsin itseni petetyksi”

Kun Jari näki ensimmäisen palkkaerittelynsä, pahat aavistukset heräsivät.

”Entisen liikennöitsijän silmään numerot näyttivät liian pyöreiltä. Ja olinhan minä kuullut kaikenlaista juttua Kajonista.”

Jari tiesi, että kunnan ostopalvelusopimukset ovat julkisia asiakirjoja, joten hän pyysi ja sai sopimukset Lappeenrannan kaupungilta nähtäväkseen.

Tulos oli hätkähdyttävä. Kajonin kunnalta laskuttama rahamäärä oli suurempi kuin palkkaerittelyssä kerrottu ajotulo, josta hänen provisionsa laskettiin.

”Tunsin itseni petetyksi.”

Yli 400 euron ero

Jari aloitti taistelun oikeuksistaan.

”Työnantaja ihmetteli, mistä olin saanut tiedot heidän laskutuksestaan”.

Kajon ei tullut vastaan, ja kiista jäi avoimeksi. Jari jatkoi ajamista.

Syyskuun, Jarin ensimmäisen täyden työkuukauden jälkeen, paljastui tilanteen koko karuus.

Lappeenranta maksoi Jarin ajoista Kajonille 6 830 euroa ilman arvonlisäveroa, mutta hänen palkkaerittelyssään työnantajan verottomiksi ajotuloiksi ilmoitettiin 5 528 euroa.

Kuukauden työstä maksettiin Jarille 1 769 euroa. Jos hänen provisionsa olisi laskettu Kajonin kaupungilta saamasta summasta, se olisi ollut 2 186 euroa.

Jaria sieppasi.

Vaikka työnantaja olisikin maksanut niin kuin hänen mielestä oli sovittu, 2 186 euron palkka olisi alittanut linja-autoalan työehtosopimuksen mukaisen kokoaikaisen työn mininimipalkan yli sadalla eurolla. Ja nyt tästä valmiiksi matalasta korvauksesta oli leikattu yli 400 euroa ilman syytä.

Kajonin selvitys viipyi

Lokakuussa 2017 Jari ilmoitti Kajonille, että ajot saivat riittää. Hän jätti myös ely-keskukselle palkkaturvahakemuksen, jossa hän vaati entiseltä työnantajaltaan yli tuhannen euron saatavia.

Tapaus on pyörinyt byrokratian rattaissa yli vuoden eikä sitä ole vielä ratkaistu.

Osapuolet ovat toimittaneet viranomaisille selvityksiä ja vastaselvityksiä. Jarin hakemuksesta käy ilmi, että kyse ei ole vain hänestä itsestään: ”…vaadin, että Kajon Oy velvoitetaan maksamaan työtehtävien mukaista palkkaa. Myös muille kuljettajille.”

”Taistelen tässä myös muiden kuskien puolesta”, Jari sanoo Seuralle.

Asian käsittelyä on hidastanut muun muassa se, että Kajon ei vastannut ely-keskuksen helmikuussa 2018 lähettämään lausuntopyyntöön, joten käräjäoikeus joutui toimittamaan sen yhtiölle. Tähän paloi aikaa neljä kuukautta.

”Tyytyväinen henkilökunta kaikki kaikessa”

Kajon luonnehtii itseään espoolaiseksi perheyhtiöksi. ”Meille tyytyväinen henkilökunta kuin myös asiakaskin ovat kaikki kaikessa ja tae tulevaisuudestamme”, yritys ilmoittaa nettisivullaan.

Konsernin kuljettajat ajavat eri puolella Suomea lapsia kouluun 86 autolla. Kasvua on luvassa ainakin Lappeenrannassa, jossa Kajonin liikennöimien reittien määrä nousee nykyisestä neljästä ensi vuonna kuuteen.

Seura selvitti pistokokeella, miten Kajon toimii muiden koulukuljettajien kanssa. Kaikki eivät halunneet avata tilannettaan julkisesti, mutta rivien välistä kävi selväksi, ettei työnantajaan olla tyytyväisiä.

Yhtiön jo jättänyt Timo uskaltautui kuitenkin näyttämään Seuralle työhönsä liittyviä papereita. Ilmeni, että hän on hyvin pettynyt yhtiöön.

Ei rahaa, kun auto rikki

Timon työnantaja oli Pirssarit, toinen Kajon-konsernin henkilöstövuokrausyhtiöistä. Hänen työsopimuksensa on kuin kopio Jarin vastaavasta.

”Työsuhde oli muotoa ’tarvittaessa’, vaikka olin ainoa mahdollinen kuski ajamaan ne ajot”, Timo kertoo.

Häntä harmitti se, ettei auton käyttämisestä huollossa tai korjauksessa normaalin työpäivän ulkopuolella maksettu eri korvausta. Pahinta oli kuitenkin se, ettei kuljettaja saanut palkkaa niiltä päiviltä, kun auto oli korjaamolla ja ajot jäivät ajamatta.

”Sellaisia päiviä oli viime keväänä toistakymmentä, kun huollot olivat mitä olivat, ja auto hajosi tien päälle.”

Timon joulukuun 2017 palkkaerittelyn vertaaminen kunnan maksutietoihin paljastaa, että hänenkin provisionsa laskettiin pienemmästä summasta kuin minkä kunta maksoi Kajonille.

Palkka olisi ollut yli kaksisataa euroa suurempi, jos se olisi laskettu Kajonin saamasta rahasta.

Sisäinen hinta on eri hinta

Miten Kajon perustelee sen, ettei se laske koulukuljettajan provisiota tämän ajaman reitin tulosta, vaan itse määrittelemästään pienemmästä summasta?

Kajon Oy:n ja Kiireisen toimitusjohtaja Tapani Eronen, eikö sopimuksessa mainittuun verottomaan kassaan voisi rinnastaa sen summan, jonka kaupunki maksaa yhtiöllenne?

”Joo-o, kyllä.”

Kohta Eronen kuitenkin tarkentaa vastaustaan.

”Reittien hinnoittelu perustuu pitkälti siihen, mitä me saamme niistä reiteistä. Mutta me hinnoitellaan reitit sisäisesti eri tavalla.”

Hinnoittelusta vastaa konserniin kuuluva palveluyhtiö. Tapani Eronen sanoo, että reitin hinta käydään kuljettajan kanssa läpi ennen työn aloittamista.

Siis se hinta, jonka saatte kaupungilta?

”Se hinta, joka me reitille päätetään.”

Myöhemmin Eronen korostaa toimineensa Kiireisen toimitusjohtajana vasta pari viikkoa. Samassa yhteydessä hän kertoo, että Kajonin kate eri reiteillä vaihtelee, joten konsernin omalla sisäisellä hinnoittelulla taataan kuljettajille yhdenmukainen palkkaus.

Jari ei muista, että hänelle olisi kerrottu reitin hintaa etukäteen.

Vara-autoista pulaa maakunnissa

Erosen haastattelua seuraavana päivänä Kajonin pääomistaja Jorma Palomäki ottaa yhteyttä Seuraan.

Palomäen mukaan kaikki Kajonin koulukuljettajat saavat ”lähtökohtaisesti” samaa, tuntihintaan perustuvaa palkkaa.

”Se on selkeä ja reilu palkkaus.”

Palomäki muistuttaa, että kuljettajan toimenkuvaan kuuluu hoitaa ajoneuvo kuntoon etenkin maaseutumaisessa liikenteessä, jossa työvuoro alkaa kotipihasta ja päättyy sinne. Hän myös toteaa, että auton rikkoutuminen ei ole estänyt kouluajoja vuosiin.

”Meillä on paljon autoja varalla. Mutta jos kuljettaja ei halua ottaa korvaavaa autoa, siitä me emme rupea maksamaan”, hän sanoo.

Timon mukaan hänen autonsa rikkouduttua apuun kutsuttiin yhtä kertaa lukuun ottamatta kilpailija, ja hän jäi vaille korvausta.

”Palomäen väitteet ovat ihan puuta heinää. Suuressa osassa Suomea Kajonilla ei ole lainkaan vara-autoja, ja kouluajo voi jäädä kokonaan ajamatta, jos toinen firma ei pysty paikkaamaan.”

Jari ja Timo eivät esiinny jutussa omilla nimillään.

X