”Jokin ratkaisu on tehtävä, tai lähtee henki” – Markus Heikkinen vaatii viljelijöille lisää palkkaa, investointivelat kaatoivat jo hänen yrityksensä
Suomessa on totuttu luottamaan siihen, että kovalla työllä maa antaa aina leivän. Tämä ei enää päde. Hyvin hoidettu maatilakin voi mennä konkurssiin yhtä helposti kuin mikä muukin tahansa yritys.
Markus Heikkinen jatkoi sukunsa tilanpitoa Puolangalla, kunnes rahahuolet iskivät.
Neljä vuotta sitten Markus Heikkisellä oli maito- ja lihatila Puolangalla, ja hänen lehmänsä tuottivat suomalaisten pöytiin 700 00 litraa maitoa vuodessa. Heikkisellä oli silti rahahuolia.
Markus Heikkinen oli investoinut tilaansa 1,5 miljoonaa euroa. Osa siitä oli lainaa, osa tukia, osa tilan pääomaa. Nyt vanha sukutila oli velkaantunut ja murenemassa käsiin.
Öisin maksamattomat laskut pyörivät mielessä. Stressi ja masennus oireilivat rankkoina selkäkipuina. Heikkinen jäi sairauslomalle, hakeutui terapiaan ja kypsytteli päätöstään.
”Jokin ratkaisu on tehtävä, tai lähtee henki”, mies ajatteli.
Toukokuussa 2021 Maatalous Markus Heikkinen hakeutui konkurssiin.
Parikymppinen isäntä investoi – Talouspakotteet katkaisivat maidon viennin Venäjälle
Kymmenen vuotta sitten maitotilan tulevaisuus näytti valoisalta.
Tuolloin 21-vuotias Markus Heikkinen investoi, ja parsinavetta muutettiin nykyaikaiseksi pihattonavetaksi, jossa lehmät liikkuvat vapaasti. Silloin puhuttiin paljon eläinten hyvinvoinnista, ja Heikkinen ajatteli tehneensä osansa nykyaikaistamalla navetan. Samalla lehmien määrä nelinkertaistui, ja maidon vienti Venäjälle veti hyvin.
”Tykkäsin yrittämisestä ja siitä, kun oli väkeä töissä ja sai homman pyörimään.”
Heikkisen kurimus alkoi varoittamatta, kun vuonna 2014 EU asetti Venäjälle talouspakotteita, ja maidonvienti loppui.
”Maitomarkkinat läikähtivät, eivätkä ne ole toipuneet siitä vieläkään. Menetin pysyvästi 70 000 euron edestä vuosituloja. Sen jälkeen oltiin täysin suomalaisen kaupan armoilla, eikä maitolitran hinta ole noussut vuosiin.”
”Olenko hiilineutraali?”
Venäjä-pakotteiden jälkeen viljelijän harteille laskettiin uusi taakka – ilmastokriisi. Maanviljelijöiltä on alettu vaatia toimenpiteitä, jotta karjatalouden päästöjä saataisiin laskettua.
”Se alkoi joskus 2015, ja puhe on vain kiihtynyt. Hyvä, että ilmastonmuutoksesta puhutaan, en kiistä sitä. Mutta lehmä tarvitsee polttoainetta, eikä viljelijä pysty siinä tekemään määränsä enempää. On ollut paljon helpompi olla nyt, kun ei tarvitse joka päivä miettiä, olenko hiilineutraali”, Markus Heikkinen sanoo.
Lisää tukea viljelijöille
Maailma muuttui Heikkisen yrittäjäuran aikana.
”Niinpä myös maatalouskulttuurin pitää muuttua”, hän sanoo.
Viljelijän on saatava työstään parempaa palkkaa.
Vaikka Heikkisen mukaan hänen firmansa liikevaihto pyöri puolen miljoonan kieppeillä, velkojen ja kulujen jälkeen hänen vuosiansionsa olivat bruttona noin 30 000 euroa eli kuussa noin 2500 euroa. Töitä hän teki käytännössä koko ajan.
”Niin teki isänikin, mutta nuori polvi haluaa myös vapaa-aikaa.”
Ruoan alhaisesta hinnasta Markus Heikkinen ei syytä kauppiaita. Hän uskoo markkinatalouteen ja on sitä mieltä, että maataloustuet ja poliittinen ohjaus vääristävät markkinoita.
”Sen sijaan jalostajien, kuten Valion tai Atrian pitäisi tehdä työnsä paremmin. Pitää kehittää tuotteita ja brändejä, jotka ovat haluttavia.
Heikkinen ei usko, että kuluttaja on valmis maksamaan nykyistä enempää tavallisesta tuotteesta. Jos halutaan enemmän rahaa, tuotteella on oltava lisäarvoa.
”Lopullinen päätös tehdään siellä kauppojen hyllyillä, ja ihmiset tekevät sitten kuitenkin sen päätöksensä lompakolla.”
Heikkinen kaipaa myös enemmän sosiaalista tukea viljelijöille, jotka jäävät hänen mukaansa ongelmiensa kanssa yksin.
”Tuottajaorganisaatioiden ja osuuskuntien pitäisi kantaa enemmän vastuuta niistä, joilla menee heikommin. Kirjoitin MTK:lle vaikeuksistani, mutta koskaan kukaan ei sieltä ei vastannut. ”
Muutto Kittilään – ”Elämää on myös maatalouden ulkopuolella”
Lehmiä Markus Heikkinen ei ole nähnyt neljään kuukauteen. Hän muutti Kittilään ja työskentelee Finavialla kunnossapitohommissa eli pitää huolen muun muassa siitä, että kiitorata pysyy puhtaana.
Konkurssipäätöstä helpotti se, ettei hän usko maanviljelijöiden taloudellisen tilanteen helpottuvan lähivuosina.
”Väsynyttä ja turhautunutta porukkaa on valtavasti”, hän sanoo.
Viljelijöiden vaikeudet ja maatalousyrittämisen rakennemuutokset näkyvät myös tilastoissa. Tilat vähenevät lukumäärältään.
Ruokatieto Yhdistyksen keräämien tietojen mukaan lypsykarjataloudessa tilojen lukumäärä on kymmenessä vuodessa vähentynyt puolella. Vuonna 2010 tiloja oli vielä 10 205, mutta viime vuonna jäljellä oli enää 5 361.
”Muille vaikeassa tilanteessa oleville haluaisin sanoa, että elämää on myös maatalouden ulkopuolella”, Markus Heikkinen sanoo.