Maaperän monipuolisuus on leivän lähde – Maanviljelijä Juuso Joona ilahtuu petolinnuistakin: ”Ne ovat yksi merkki monimuotoisuuden lisääntymisestä”
Maanviljelijä Juuso Joona elää niin kuin saarnaa. Hän viljelee peltojaan uudistavan viljelyn menetelmin tavoitellen mahdollisimman tervettä, vahvaa ja tuottavaa maaperää. Siitä tykkää ilmastokin.
Maaperän monipuolisuus on leivän lähde. Jo vanha kansa tiesi että vain muheva maa tuottaa, ja liika aluskasvillisuuden kitkeminen voi näivettää peltoa.
Traktori etenee pitkin peltoa. Sen perään kiinnitetty kylvökone kylvää maahan syysspeltin siemeniä. Päiväksi on luvattu sateita, ja speltti on saatava sitä ennen maahan.
Ympärillä aukeaa eteläkarjalainen maalaismaisema. Tuolla kaartelee tuulihaukka ja maakasan päällä nököttää sinisuohaukka. Traktorinpukilla istuva Juuso Joona ilahtuu joka kerran petolintuja nähdessään.
”Suuria petolintuja on täällä paljon ja linnustoa ylipäätään. Se on yksi konkreettinen esimerkki ympäristön monimuotoisuuden lisääntymisestä”, Juuso Joona toteaa.
Monimuotoisuudesta joutsenolaisen Tyynelän tilan isäntä voisi puhua vaikka vuorokauden ympäri. Hän ei ymmärrä, miksi suomalaisessa maatalouspolitiikassa edelleen tallataan uraa, joka köyhdyttää maaperää, edistää lajikatoa ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Miksei sen sijaan tehdä toimia, jotka veisivät päinvastaiseen suuntaan? hän kysyy.
Joona pitää itseään – ja kaikkia maanviljelijöitä – etuoikeutettuina, sillä he voivat halutessaan lisätä jokapäiväisellä työllään maaperän, ilmaston, vesistöjen ja ihmisten hyvinvointia.
”Ei pitäisi valittaa, vaan olla tyytyväinen siitä, että voimme vaikuttaa muidenkin puolesta.”
Tavoite: kasvukunto
Juuso Joona on varsinainen maanviljelyn multitaskaaja. Hän on mukana tutkimushankkeissa, kuten Carbon Actionissa, joka edistää erilaisia tapoja vauhdittaa hiilen varastoitumista peltomaahan.
Kehittämis- ja tutkimustyö näkyy Tyynelässä – tälläkin lohkolla on siellä täällä keppejä merkkeinä koealoista, joilla tutkitaan muun muassa aluskasvien vaikutusta satoon ja maaperään.
Joona valmistelee myös väitöstutkimusta uudistavasta viljelystä ja maaperän hiilen dynamiikasta.
”Ympäristön tila on heikentynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä yksipuolisen panosintensiivisen viljelyn myötä. Hiilivarastot ovat huvenneet, elonkirjo kaventunut ja ilmastonmuutos voimistunut. Luonto ei enää kestä.”
Panosintensiivisellä viljelyllä tarkoitetaan sitä, että viljely perustuu runsaaseen lannoitteiden, torjunta-aineiden ja energian käyttöön. Tämä tuottaa paljon päästöjä ilmaan ja vesistöihin.
Uudistava viljely, joka on Joonan valitsema tie, perustuu monipuoliseen viljelykiertoon, kierrätysravinteiden käyttöön ja energiatehokkuuteen.
Tavoite on parantaa maan kasvukuntoa.
”Uudistavassa viljelyssä kasvien yhteytys maksimoidaan jatkuvalla kasvipeitteisyydellä ja runsailla kasvustoilla. Maan pieneliötoimintaa vahvistetaan orgaanisen lannoituksen ja maanparannuksen avulla. Mikrobeja häiritsevät toimet, kuten raskas muokkaaminen ja torjunta-aineiden käyttö, pyritään puolestaan minimoimaan. Näin maan hiilivarastot kasvavat.”
Joona ei tee tätä pelkästään luonnon ja ympäristön, vaan myös toimeentulon takia.
”Vaikka panokset ovat pienempiä, maa puskee parempia satoja. Terve maaperä on myös kestävämpi ja vastustuskykyisempi. Tuholaiset tai äärisäät eivät iske siihen samalla tavalla kuin köyhtyneeseen maahan.”
Tyynelän pellot eivät tuota rehua eläimille, kuten suurin osa suomalaisista pelloista, vaan täällä kasvaa speltin lisäksi viljoja, rypsiä ja rapsia, hernettä, tattaria, hamppua. Se, mitä viljellään, riippuu markkinoista ja viljelykierrosta. Jokaisella lohkolla kasvaa eri kasvi kuin edellisenä vuonna.
Oivallus Itävallassa
Juuso Joonan tie maanviljelijäksi on käynyt luontevasti, sillä hän on osallistunut tilan töihin pikkupojasta asti. Agronomiopinnot Helsingin yliopistossa 2000-luvulla toivat käytännön työhön mukaan myös teoreettisen puolen.
”Meidän tilan haasteena on helposti tiivistyvä hiesu- ja savimaa, joka alkoi köyhtyä, kun tilalla lopetettiin karjanpito ja nurmet 1980-luvulla. Ratkaisu oli lisätä panoksia eli käyttää raskaampia muokkauskoneita, enemmän torjunta-aineita ja lannoitteita ja isompia hevosvoimia. Se tie ei johtanut mihinkään hyvään.”
Jonkinlainen käännekohta oli opiskelijavaihto Itävallassa. Siellä Joona näki, miten luonnonmukaisessa viljelyssä hyödynnettiin esimerkiksi peitekasveja ja saatiin hyviä satoja.
”Aloimme isän kanssa keventää muokkausta, monipuolistaa viljelykiertoa ja käyttää luonnonmukaista lannoitusta. Tulokset näkyivät saman tien parempina satoina.”
Sukupolvenvaihdos toteutettiin vuonna 2009 ja vähän myöhemmin tilalla siirryttiin luomuviljelyyn. Joona huomauttaa, että luomu ei ole hänestä ehdoton hyvis ja ei-luomu pahis. Asioita on lähestyttävä laajemmasta näkökulmasta.
Kun Joona painaa lapion rypsipeltoon ja nostaa esiin juuripaakun, voi nähdä vuosien työn tuloksen konkreettisesti.
”Tämä on se juttu. Kasvuvoimainen maaperä ei ole kokkareista ja tiivistynyttä, vaan multavaa ja rakenteeltaan murumaista. Madot luikertelevat, pieneliöt touhuavat ja rypsin juuret erottuvat valkoisina ja elinvoimaisina.”
Mullassa näkyy myös maanparannuskuitua, jota tilalla käytetään viherlannoituksen rinnalla. Kuitu on kehitetty metsäteollisuudesta sivutuotteena syntyneestä puukuitumassasta. Kehitystyö on tehty Tyynelän tilalla.
Kuohuvaa multaa
”Tuolla lentää taas tuulihaukka! Ne ovat meidän hyviä kavereita, koska ne napsivat hiiriä ja myyriä”, Juuso Joona ilahtuu.
Luonnon havainnointi on hänestä maanviljelijän työssä parasta. Sitä ehtii tehdä töiden lomassa näin syksylläkin, vaikka kiirettä piisaa. Tilalla satsataan syysviljaan ja syysöljykasveihin, sillä ne tuottavat näillä pelloilla kevätviljoja paremmin.
”Maan kasvukunnon takia on lisäksi tärkeää, että pelto ei jää sadonkorjuun jälkeen paljaaksi vaan että siellä on jotakin, joka yhteyttää. Meillä on tässä vielä hyvää kasvukautta jäljellä. Voimme hyödyntää sen syyskasveilla, kerääjäkasveilla ja nurmella.”
Kun speltinsiemenet tipahtelevat peltoon, kylvökone kääntää maata vain kevyesti. Peltoa ei muokata raskaalla kädellä.
”Katso miten multa oikein kuohuu tuossa kylvökoneen edessä. Tämä pelto on loistava esimerkki siitä, että meillä käytössä olevat menetelmät toimivat.”
Alussa maaperä oli heikkokuntoista ja tiivistynyttä. Pelto salaojitettiin, sitten kylvettiin monilajinen nurmi, lisättiin maanparannuskuituja ja tuhkaa. Näin saatiin ravinteet tasapainoon ja parannettiin multavuutta. Nyt pelto on tuottanut huippusatoja syysrypsissä ja rukiissa. Ja tänä vuonna herne tuotti kaksi kertaa paremman sadon kuin heikkokuntoisemmalla lohkolla.
”Syysspelttiä kylvän nyt ensimmäistä kertaa. En osaa vielä sanoa, tuleeko sadosta hyvä vai huippuhyvä.”
Herneen aluskasvillisuudeksi kylvetty raiheinä ja valkoapila täplittävät pellonpintaa. Joona hymähtää, että joku voisi tokaista, että onpa hirveän epäsiisti pelto.
”Mutta tuo kasvipeite on biologisesti hyvä juttu. Se suojaa maata ja ruokkii mikrobeja.”
Tuet ohjaavat helposti pieleen
Suomi valmistelee paraikaa EU:n seuraavan maataloustukikauden suunnitelmia. Juuso Joona ottaa aktiivisesti osaa alan somekeskusteluun. Hän myöntää turhautuneensa, sillä suunta on hänen mielestään väärä.
”Meidän pitäisi kohdentaa rahoitusta aidosti vaikuttaviin ympäristö- ja ilmastotoimiin, mutta sen sijaan Suomen maatalouspolitikka on hyvin säilyttävää ja konservatiivista. Se ei ota huomioon nykytilannetta ympäristössä ja yhteiskunnassa. Tuntuu kuin se olisi ihan eri vuosisadalta kuin millä elämme.”
Tällä hetkellä arviolta muutamia satoja maanviljelijöitä on siirtynyt uudistavaan viljelyyn.
”Ongelma on se, että tuet ohjaavat päinvastaiseen suuntaan. Toinen ongelma on maanviljelijöiden osaamisen puute. Tätä asiaa korjataan Uudistavan viljelyn e-opistossa, jossa minäkin toimin kouluttajana.”
Joona toivoo, että Suomessa käytäisiin iso periaatteellinen keskustelu sitä, mihin suuntaan maatalouspolitiikkaa seuraavien vuosikymmenten aikana ohjataan.
”On kuitenkin tahoja, jotka eivät halua tuoda asiaa julkiseen keskusteluun.”
Tyynelän tilan isännän visio on ruoantuotanto, joka sitoisi enemmän hiiltä maaperään kuin päästäisi sitä ilmakehään. Se lisäisi luonnon monimuotoisuutta ja maksimoisi myös yhteiskunnallista hyötyä.
”Saisimme tuotettua laadukasta ruokaa, jolla olisi myös vientipotentiaalia ja joka vastaisi kysyntää ja pitkän aikavälin kulutustottumuksia.”
Ensimmäiset sadepisarat tipahtelevat traktorin tuulilasiin juuri, kun Joona on kylvämässä viimeistä palstaa. Maanviljelijän päivä jatkuu tutkimushankepalaverin parissa. Hän aikoo osallistua siihen luurit korvilla, työtä tehden.