Sukunsa viimeinen maanviljelijä – Juha Pihanen vaihtoi peltotyöt näyttelemiseen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Juha Pihanen tunnustaa kaipaavansa välillä Lontoossa ollessaan niitä hetkiä, kun hän keväällä ja syksyllä muokkasi peltoja päivästä toiseen. Silloin oli aikaa ajatella.
Juha Pihanen tunnustaa kaipaavansa välillä Lontoossa ollessaan niitä hetkiä, kun hän keväällä ja syksyllä muokkasi peltoja päivästä toiseen. Silloin oli aikaa ajatella. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Hollolainen Juha Pihanen oli sukunsa 11. maanviljelijä, mutta jätti peltotyöt ja ryhtyi tavoittelemaan kansainvälistä uraa näyttelijänä.

Paljaat pellot ympäröivät pihapiiriä, jonka keskellä kohoaa keltainen hirsitalo. Talon maalipinnat ovat päässeet hieman repsottamaan. 15 vuoden aikana korjausvelkaa on kasvanut, isäntä Juha Pihanen, 51, kertoo ovella.

Punaisen aitan seinässä lukee 1665. Se on sama vuosi, jona Juhan esi-isä osti maatilansa kruunulta Hollolasta Lahden kupeesta. 355 vuodessa moni asia on muuttunut.

Juhaa ennen kymmenen sukupolvea on viljellyt maata samalla tilalla, mutta nyt hän on jäämässä sukunsa viimeiseksi maanviljelijäksi.

Miksi Juha Pihanen päätti hylätä sukupolvien perinnön ja lähteä maailmalle tavoittelemaan unelmiaan?

Lapsesta asti selvää

Myös Juhan isä oli joutunut tilalliseksi vastoin tahtoaan. Isänisä kuoli yllättäen vuonna 1946, ja Juhan isän haaveet opiskelusta teknillisessä yliopistossa jäivät toteutumatta.

Hän oli perheen ainoa poika, eikä tilasta luopuminen ollut vaihtoehto.
Juhan isän aikana tilalla työskenteli apumies, mutta 1970-luvun lopulla tämä jäi eläkkeelle ja Juhan vanhemmat hoitivat tilaa kahdestaan.

Vuonna 1990 oli Juhan isän aika luovuttaa, ja Juhasta, perheen ainoasta lapsesta, tuli tilan isäntä. Siihen rooliin hän oli valmistautunut lapsesta asti, oli suunnitellut opintopolkunsakin maanviljelijän ura mielessään.

Suvun perinteet painoivat raskaana harteilla. Salaa Juha haaveili kuitenkin muusikon urasta ja ujutti maatalousopintojen sekaan laulukursseja.

Velvollisuuksien vuodet

Mallasohraa, rypsiä, hernettä ja vehnää pelloille. Metsiin istutettavaksi jalolehtipuita ja erikoishavupuita. Kun Juhasta tulee maanviljelijä vuonna 1990, tila on suuri ja toimeentuleva. Hän hankkii maata vielä lisää vajaat sata hehtaaria, kunnes tilan pinta-ala on kolmesataa hehtaaria.

Juha Pihanen ei tunne palavaa intohimoa maanviljelijän työtä kohtaan, vaan suorittaa velvollisuuttaan suvulle. Työ on yksitoikkoista, mutta traktoria ajaessa hänellä on sentään aikaa ajatella.

Talvisin hän toteuttaa traktorin pukilla syntyneitä ideoitaan. Hän on perustamassa kansantanssiryhmää, työskentelee urheilutapahtumissa ja tuottaa kesäteatteria.

Kun Suomesta tulee EU:n jäsenmaa vuonna 1995, Juhakin joutuu täyttämään aiempaa enemmän lomakkeita. Vuosi vuodelta perintötila alkaa muuttua yhä vähemmän kannattavaksi.

Lopulta 2000-luvulla Juha joutuu vaikean päätöksen eteen. Uskaltaisiko hän viimein jättää viljelyn ja vuokrata maat muille?

Juhasta tuntuu, että hänestä tulee suvun musta lammas, jos hän nyt luovuttaa. Pellot eivät kuitenkaan enää elätä samalla lailla kuin ennen, ja Juha joutuisi kattamaan niiden tappioita metsän tuotoilla tai ottamaan harteilleen suuret velat, jos haluaisi laajentaa tilaa.

Hän puntaroi vuosia. Lopulta sekä sydän että järki ovat lähdön kannalla.

Päätös syntyy vasta, kun Juhan serkku, jonka perintötila on vielä suurempi, laittaa pellot vuokralle. Pian Juha seuraa perässä; hän ei ole ainakaan ainoa suvun odotukset pettänyt. Vuonna 2003 hän vuokraa pellot ja alkaa opiskella Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalla.

Hollolalainen Juha Pihanen keräsi vuosia uskallusta, ennen kuin pystyi laittamaan sukutilansa pellot vuokralle. Päätös ei ole kaduttanut.

Hollolalainen Juha Pihanen keräsi vuosia uskallusta, ennen kuin pystyi laittamaan sukutilansa pellot vuokralle. Päätös ei ole kaduttanut. Tommi Tuomi / Otavamedia

Suvun musta lammas

Vanha seinäkello tikittää. 300 neliön talossa on viileää. Juha on hankkinut värikkäitä tulppaaneja pöydälle, jota peittävässä mustavalkoisessa pöytäliinassa svengaavat trumpetistit.

On vuosi 2020, mutta sisällä aika tuntuu pysähtyneen vuoteen 1924, jolloin taloa remontoitiin perusteellisesti. Tuolloin Juhan isovanhemmat valitsivat huonekalut, ja ne ovat yhä lähes samoilla paikoilla kuin sata vuotta sitten. Juha kutsuu huonetta mausoleumiksi.

Juha asuu nykyään Lontoossa, mutta käy Suomessa muutamana päivänä kuukaudessa hoitamassa kotitilaansa. Siteet suvun vanhaan tilaan ovat yhä syvällä.

Vanhemmat suhtautuivat Juhan päätökseen ymmärtävästi. Isä oli luopunut omista unelmistaan tilan takia eikä hän halunnut pojalleen samaa kohtaloa. Juha oli pitänyt tilaa jo 13 vuotta, ja vanhempien mielestä hän oli jo tehnyt osansa.

”Luulen, että luopuminen oli minulle vaikeampaa. Kun on maanviljelijä 11. sukupolvessa, on vaikeaa olla se, joka luopuu. Tavallaan petin monet sukupolvet lähtemällä tekemään jotain muuta.”

Viikot muuttuvat vuosiksi

Juha asuu musiikkiteatteria opiskellessaan yhä kotitilallaan, mutta kahden vuoden opiskelun jälkeen vuonna 2005 hän lähtee New Yorkiin kymmenen viikon kesäkurssille Stella Adler Studio of Actingin näyttelijäkouluun. New Yorkissa hän asuu ensimmäistä kertaa kodissa, jonka saa itse sisustaa. Hän tapaa myös tulevan puolisonsa.

Hän suunnittelee jäävänsä kurssin päätyttyä matkustamaan pitkin Yhdysvaltoja. Kurssin loppupuolella hän kuitenkin osallistuu koulun 2,5 vuotta kestävän tutkinnon pääsykokeisiin ja saa opiskelupaikan.

Opintojen aikana Juha alkaa haaveilla kansainvälisestä urasta elokuva- ja tv-näyttelijänä. Hollywood-unelma kokee valmistumisen jälkeen vastoinkäymisen, sillä USA on tiukentanut työlupien myöntämistä. Yhdysvaltoihin jääminen alkaa näyttää vaikealta.

Juha ja hänen amerikkalainen puolisonsa päättävät muuttaa Berliiniin vuonna 2009. Kaupungissa on juuri kuvattu Kate Winsletille Oscarin tuonut Lukija-elokuva, ja siitä näyttää olevan tulossa uusi Hollywood.

Kun he ovat jo muuttaneet, suurten amerikkalaiselokuvien roolitus siirretään Lontooseen eikä Berliinissä olekaan enää tarjolla töitä. Muutaman hiljaisen vuoden jälkeen, eli syksyllä 2013, Juha ja puoliso pakkaavat tavarat ja muuttavat jälleen. Lontoossa Juhaa onnistaa.

Juha Pihanen asuu Lontoossa taustalla näkyvässä pilvenpiirtäjässä. 120 neliön asunnon ikkunat avautuvat itään ja maisemia riittää 20 kilometrin päähän.

Juha Pihanen asuu Lontoossa taustalla näkyvässä pilvenpiirtäjässä. 120 neliön asunnon ikkunat avautuvat itään ja maisemia riittää 20 kilometrin päähän. Tommi Tuomi / Otavamedia

Rooli leikattiin

Tunti 15 minuuttia autolla Hollolasta Helsinki-Vantaalle, kolme tuntia 10 minuuttia lentokoneessa, sitten tunti ja viisi minuuttia julkisilla. Juhalla kestää yhteensä 5,5 tuntia ovelta ovelle kahden kotinsa välillä. Hän on nyt Lontoossa vain muutaman päivän ennen lähtöä Kalifornian-työmatkalle.

Piccadillyn ympäristö on tunnettua teatterialuetta, Leicester Squaren Odeon-elokuvateatterissa puolestaan järjestetään Hollywood-elokuvien maailmanensi-iltoja. Myös The Kingsman: Kultainen kehä (2017) -elokuvan tähdet kävelivät Odeonin punaisella matolla.

Juha katselee tummanpuhuvaa rakennusta mietteliäänä. Hänellä on pieni rooli elokuvassa, mutta hän ei saanut kutsua ensi-iltaan.

”Minulla oli viisi repliikkiä, mutta minut leikattiin lähes kokonaan pois. Lopulta minusta näkyi elokuvassa puoli kättä ja puoli päätä.”

Rooli poiki kuitenkin töitä Suomessa. Juha on nähty Sorjosen toisella kaudella ja Klaus Härön Tuntemattomassa mestarissa. Keihäsmatkat-sarjassa hänellä on pieni rooli kuoronjohtajana.

Juha käy yhä kansainvälisten produktioiden koe-esiintymisissä. Hän oli tarjolla Foxin tv-sarjaan ja oli puolen vuoden ajan hälytysvalmiudessa. Lopulta puhelin ei enää soinutkaan. Myöhemmin Juha sai kuulla, että KGB-kenraalin rooli meni jollekulle toiselle.

”Viime keväänä olin ehdolla erääseen Marvelin elokuvaan. Siellä oli 15 ihmistä jonossa, ja tunnistin heidät kaikki elokuvista tai tv:stä. Nykyään täytyy olla jo valmiiksi tuttu, jotta pääsee edes koekuvauksiin. Ongelmani on, että olen vanha ja aloitin vanhana. Muilla ikäisilläni on jo hyvin pitkä cv.”

Hän elättää itseään omalla monimediayrityksellään TopLine Medialla, maatilansa peltojen vuokratuloilla ja työskentelee myös tuottajana Applella. Hän tunnustaa pohtineensa monesti haaveistaan luopumista, mutta ei vielä ole valmis siihen.

”Tämä on verrattavissa huumekoukkuun. Juuri kun olen ollut lopettamassa, tulee jotain, joka nykäisee sen verran, että tulee hyvän olon tunne ja sitä jaksaa jonkin matkaa.”

Lue myös: Näyttelijä Juha Pihanen sai roolin Hollywood-elokuvasta – Oma autonkuljettaja haki kotiovelta kuvauksiin

Tilalle hankittiin ensimmäinen traktori vuonna 1936. Sekin oli Ford. Nyt tilan pellot ovat vuokralla.

Tilalle hankittiin ensimmäinen traktori vuonna 1936. Sekin oli Ford. Nyt tilan pellot ovat vuokralla. Tommi Tuomi / Otavamedia

Ei katumusta

Metrovaunu kolisee, kirskuu ja hyrisee kulkiessaan yli satavuotiaan Central Linen raiteita pitkin. 18 minuutin kuluttua on aika nousta maan päälle Stratfordiin. Ennen alue oli pahamaineinen: ensimmäisen vuoden aikana kolme kylään tullutta ystävää ryöstettiin matkalla metroasemalta Juhan luo.

Nyt metroaseman ympäristössä kohoaa Westfield-ostoskeskus, ja katetun ostoskadun jälkeen avautuu näkymä uudelle olympiastadionille. Horisonttia halkaisevat pilvenpiirtäjät, ja modernin uimahallin vieressä tuoksuu kloori. Ryhmä koululaisia säntää halliin reput heiluen.

Juhan koti on olympiastadionin lähellä näkyvä Näsinneulan korkuisen rakennuksen toiseksi ylimmässä eli 41. kerroksessa.

Moderni asuinympäristö ei voisi olla erilaisempi kuin Hollolan sukutila. Myös Juhan elämä olisi erilaista, jos hän ei olisi jättänyt Hollolaa. Moni asia olisi jäänyt kokematta.

”Itsekkäästi omalle elämälleni päätös luopua tilasta oli merkittävä. Nyt olen saanut elää omanlaistani elämää. Vaikka näyttelijän työ ei ole ollut onnekasta, on ollut onnenpotkuja. En ole fatalisti, mutta uskon, että ne onnenpotkut ovat olleet aina askel seuraavaan.”

Juha huokaisee ja jatkaa.

”Voin rehellisesti sanoa, että en ole katunut päivääkään, päinvastoin. Olen ollut hyvin onnellinen.”

Kotitilan kohtalo on toistaiseksi avoinna. Juha arvelee viettävänsä eläkepäivinä enemmän aikaa suvun tilalla. Pysyvästi hän ei usko siellä koskaan asuvansa, joten jossain vaiheessa tila on myytävä.

”Jatkajaa ei ole tulossa. Puolisoni kolmikymppinen tytärkin asuu New Yorkissa.”

Juha on sukunsa viimeinen maanviljelijä.

Lue myös: Vuoden 2015 tangokuningas Aki Samuli osti tilan ja elelee nyt 25 eläimensä kanssa: ”Oli oikea aika toteuttaa tämä unelma”

X