Vuoden 2015 tangokuningas Aki Samuli osti tilan ja elelee nyt 25 eläimensä kanssa: ”Oli oikea aika toteuttaa tämä unelma”
Aki Samuli keikkailee ympäri Suomea ja hoitaa maatilaansa, missä asustaa myös 25 eläintä. Tangokuningas on haaveillut omasta tilasta lapsesta asti.
Tangolaulaja Aki Samuli viettää tilalla ensimmäisen joulunsa. Eläimet saavat tavallisten aterioidensa lisäksi korppuja ja porkkanaa.
Erkki-koira juoksee lumista tietä pitkin vieraita vastaan. Maatilan isäntä Aki Samuli, 37, on juuri vienyt Kauko-suomenhevosen ulos, ja seuraavaksi hän taluttaa laitumelle 3-vuotiaan Susannan. Susannalla eli Leidillä on edellisillan sateilta päällä vielä lämmin sadetakki.
”Huh, mikä häslinki!”, tangolaulaja Aki Samuli huikkaa kävellessään takaisin talliin hakemaan muita eläimiä ulos.
Seuraavaksi aitaukseen pääsevät aasit Amadeus ja Hanna. Aki huutelee Hannan perään, ja pian harmaa aasi juoksee ulos kaviot kopisten perässään lampaat Heidi, Tiina ja Taina sekä pässit Kyösti ja Saska. Aki palkitsee joukon kauhallisella ohraa.
Lapsuushaave toteutui Pukkilassa
Vuoden 2015 tangokuningas asuu 25 eläimensä kanssa Pukkilan keskustan tuntumassa Uudenmaan ja Päijät-Hämeen rajalla. Koirat Sylvi ja Rico seurasivat mukana edellisestä kodista Nastolasta ja ovat ainoat, joilla ei ole kuninkaallista nimeä. Muut tilan asukkaat on nimetty tangokuninkaallisten mukaan.
Koirien, hevosten ja aasien lisäksi joukkoon kuuluvat kissat Aino ja Saana, kukot Marko ja Jukka, yhdeksän kanaa: Kaija, Saija, Mervi, Erika, Eija, Arja, Marita, Maria ja Johanna sekä tilan uusin tulokas Sebastian-pupu.
Lähin naapuri on parin kilometrin päässä, joten Akin eläinkatras saa mekastaa rauhassa. Kolmen hehtaarin tila nimeltään Maatila Kuninkaan valtakunta kasvaa keväällä ainakin parilla possulla ja lehmillä. Lisäksi lampaat saavat karitsoja huhti-toukokuussa.
Maatila Kuninkaan valtakunnan eläimet on nimetty tangokuninkaallisten mukaan. Kuvassa Taina-lammas. Tommi Tuomi / Otavamedia
Kerrostalon kasvatista tuli eläintilan isäntä
Aki Samuli on tullut aamuviideltä kotiin työreissulta Rovaniemeltä ja Valtimolta, mutta nousi jo seitsemältä ruokkimaan eläimet. Kun heinät ja vedet on jaettu, on aika keittää kahvit. Aki heittää työhaalarin eteiseen. Viereisessä naulakossa roikkuu glittertakki ja muita esiintymisasuja valmiina seuraavan päivän keikkareissulle.
Sylvi ja Rico pyörivät keittiössä isännän ympärillä. Keväällä Aki istui samassa keittiössä pahvimuki kädessään hirsipöydän penkillä ja teki tarjouksensa. Kaupat syntyivät Akin 37-vuotissyntymäpäivänä viime kesäkuussa.
Aki Samuli kasvoi kerrostalossa, mutta on haaveillut omasta maatilasta lapsesta asti.
Mummolassa oli lypsykarjaa, ja Aki on aina viihtynyt lehmien seurassa.
Unelma alkoi kirkastua tämän vuoden alussa. Tuolloin Aki jäi neljän kuukauden keikkatauolle esiinnyttyään viimeisen kerran Fantasia-orkesterin kanssa, laittoi Nastolan-omakotitalonsa myyntiin ja lähti Lappiin kahdeksi kuukaudeksi.
Vanha koti myytiin yllättäen jo sinä päivänä, kun Aki lähti ajamaan Lappiin, joten hän joutui palaamaan seuraavalla viikolla muuttopuuhiin etelään. Kodin irtaimisto siirrettiin Lahteen varastoon odottamaan.
”Oma maatila oli ollut mielessä jo kymmenisen vuotta, mutta aiemmin en ottanut ratkaisevaa askelta. Uskon, että asiat tapahtuvat silloin, kun niiden on tarkoitus tapahtua. Nyt oli oikea aika toteuttaa tämä unelma. Sain aloitettua puhtaalta alustalta.”
Aki Samuli ei ole vähentänyt keikkailua, vaikka maatilalla riittää puuhaa. ”Olen päättänyt, etten luovuta tiukassa paikassa. Kaikkea ei ole pakko saada valmiiksi heti.” Tommi Tuomi / Otavamedia
Aki ei alun perin ollut kiinnostunut Pukkilan tilasta, sillä sieltä puuttuu navetta.
Aiemmin hän oli käynyt katsomassa toista maatilaa parin kilometrin päästä ja oli tulossa uusintanäytölle ystäviensä kanssa. Välittäjä ei saapunut paikalle, joten Aki seurueineen päätti ajaa tänne, koska olivat lähistöllä.
Heti auton ovesta ulos astuessaan Aki tajusi tulleensa kotiin. Tontilla ei ollut vielä pihattoja tai laitumia eikä vanhan hirsitalon keittiöön tullut juoksevaa vettä, mutta Aki näki silmiensä edessä valmiit suunnitelmat.
Tanssilavakeikkojen jälkeen muuttokuorma saapui Pukkilaan juhannussunnuntaina ja ensimmäiset yöt hän nukkui lattialla patjalla.
Aluksi hän päätti remontoida päärakennusta ja kunnostaa pihaa kaikessa rauhassa, ennen kuin alkaa etsiä tilalle eläimiä. Mutta toisin kävi.
Rescuekoira Petroskoista
Akilla on aina ollut koiria. Parhaimmillaan kotona on haukkunut 13 amstaffia, joista yhdeksän oli pentuja. Kun Rico-papan sisko Taru jouduttiin lopettamaan, Aki halusi hankkia rescuekoiran lauman vahvistukseksi. Pelastakaa koirat ry:n kautta löytyi Archie, joka sai myöhemmin nimekseen Erkki.
Kolmen kuukauden ikäisenä Akin luo saapunut pentu on syntynyt Petroskoissa. Se löydettiin hylättynä pesästä, mutta oli onneksi säästynyt katuelämältä.
”Adoptiopapereissa luki, että Erkkiä ei saa päästää irti, koska rescuekoirana se ei tottele. Laitoin sen kiinni hevosen juoksutusliinaan, ja viidessä minuutissa hihna oli purtu kymmenestä kohtaa. Sitten kokeilin pitkää ketjua, mutta Erkki vain huusi. Lopulta päästin sen vapaaksi ja sanoin, että pysy pihassa. Sen jälkeen ei ole huutoa kuulunut.”
Aki Samuli ei ollut aiemmin hankkinut koiraa näkemättä sitä ennakkoon, mutta Erkki alkoi tuntua omalta muutaman viikon jälkeen.
Erkki on sopeutunut nopeasti uuteen elämäänsä ja metsästää pelloilla onnellisena myyriä. Sillä on kova vahtivietti, ja villinä koirana se keksii myös kepposia.
”Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista riiviötä! Se on ihan kamala, se on yliaktiivinen, ja siitä tuli valtavan kokoinenkin! Yksi päivä mietin, missä Erkki itkee. Se oli kaivanut itsensä puuvessan alle eikä päässyt enää sieltä pois”, Aki kertoo nauraen.
Susanna eli Leidi on karannut parikin kertaa. Kerran Aki Samuli saapui keikkareissulta aamukuudelta ja ihmetteli, mikä otus marjapensaan luona on. Leidi oli karannut loossistaan syömään marjoja. Erkki-koirakin karkasi joulukuussa omille teilleen. Tommi Tuomi / Otavamedia
Yhden sijaan kaksi
Vielä kesällä Aki Samuli ajatteli, että hankkii tilalle korkeintaan kanoja, ennen kuin kaikki on valmista. Lohjalla eräällä tilalla oli kaksi kukkoa, jotka olivat päätymässä pataan. Aki päätti pelastaa ne. Kukot tarvitsivat tietenkin seurakseen kanoja – pian kanalassa kotkotti kymmenen kanaa. Eikä maatilaa olisi mitään ilman hiirikissaa.
Aki kävi katsomassa Askolasta kissaa, ja mukaan lähti kaksi. Kissoistaan luopuneet maanviljelijät pyysivät katsomaan myös kesän alussa syntyneitä karitsoja, Heidi-lammasta ja Kyösti-pässiä. Aki mietti päivän ja päätti illalla ottavansa nekin.
Heidiä ja Kyöstiä noutaessaan hän kuuli, että toinen tilan pässeistä oli päätetty lopettaa. Aki ei sitä halunnut, joten lopulta hänen autonsa lavalla oli lammas ja kaksi pässiä.
Lähialueelta hän hankki vielä pari lammasta lisää laumaan.
Aki Samuli suunnittelee hakevansa ennen jouluaattoa omasta metsästä valitsemansa kuusen Kauko-suomenhevosella. Hän aikoo järjestää läheisilleen perinteisen puurojuhlan ennen pyhiä. Tommi Tuomi / Otavamedia
Aasikaupat puolestaan syntyivät somessa. Aki kyseli hevospiireistä tutulta ystävältään, eikö tältä liikenisi yhtä aasia Kuninkaan valtakuntaan. Seuraavalla viikolla Amadeus kärrättiin Pukkilaan. Matkaseurana oli Hanna-aasi, joka jäi ex tempore Akin hoiviin pysyvästi.
Pihassa laukkaava Susanna on Akin ensimmäisen hevosen varsa. Kauko-suomenhevonen puolestaan saapui tilalle, kun tontilla ei ollut vielä edes karsinaa.
”Jokaisen eläimen kanssa on käynyt niin, että yhtä olen hakenut, mutta on tullut tuplat! Voisin pelastaa kaikki joka paikasta, mutta tilat loppuvat. Meitä kuninkaallisia on 64, joten on siinä vielä nimeämistä.”
Tangokuninkaallisista Kauko Simonen sekä Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat käyneet tilalla tervehtimässä kaimojaan. Muut seuraavat eläinten kuulumisia Facebookissa ja Whatsappissa. Tangotähtiä kiinnostaa erityisesti, keiden mukaan keväällä saapuvat siat nimetään. Aki tietää, mutta ei kerro.
Lue myös: Tyylituomari: Keikarin kujeet, Aki Samuli
Luopuminen vaikeaa
Kun kahvit on juotu, on aika lähteä viemään eläimille ruokaa. Aki herää joka aamu seitsemältä ruokkimaan eläimiä ja kantamaan niille vettä. Sen jälkeen hän siivoaa lantalat ja hiekkatarhat. Aamupäivä hurahtaa helposti ulkosalla. Päivällä sama urakka alkaa uudestaan, ja iltapäivällä hevosilla pitää käydä ratsastamassa.
Aasien, lampaiden ja pässien aitauksessa kuusten ja mäntyjen alimmat oksat on järsitty. Kyösti-pässi mylväisee terävästi, kun Aki tulee ohrakauhallisen kanssa eläinten luo.
Koirakolmikko seuraa ruokintaa hetken, sitten ne lähtevät kirmaamaan tielle. Kun on aika mennä kanalaan, koirat ilmestyvät kuin tyhjästä isäntänsä kintereille. Aki vetää kanalan oven tiukasti kiinni perässään, ja trio jää nuuhkimaan oven taakse.
Kukot Marko ja Jukka liehittelevät kanoja ja kutsuvat niitä syömään. Aki kertoo, että kukot ovat todellisia herrasmiehiä: ne syövät vasta kanojen jälkeen.
”Kanoilla on niin paljon asiaa, kun menen sinne. Ne ovat myös ainoat, jotka tuottavat jotain takaisin. Eläimeni ovat kotieläimiä enkä kasvata niitä ruokapöytään.”
Isäntä tunnistaa jo osan kanojen kommunikointiäänistä. ”Kanoilla on aina paljon asiaa, kun tulen kanalaan.” Tommi Tuomi / Otavamedia
Vielä elokuussa kukkokaksikon kanssa kotkotti kymmenen kanaa, mutta eräänä aamuna Kirsi-kana makasi kuolleena maassa. Kirsi kuoli kehityshäiriöön. Aki osasi odottaa sitä, sillä hän oli huomannut vain yhdeksän kanan munivan.
”Ajattelin, että nyt se sairas kana löytyi. Mitä enemmän on eläimiä, sitä enemmän on luopumista. Se voi kuulostaa julmalta, mutta minun on pakko ajatella, että se päivä tulee, kun joku lähtee.”
Hän myöntää silti, että etenkin rakkaiden koirien menettäminen on ollut kova paikka.
Aki Samuli löysi maltin
Tulevaisuudessa Aki suunnittelee järjestävänsä Päivä maalla -vierailuja vanhuksille, kehitysvammaisille ja lapsiperheille. Päivän aikana vierailijat pääsisivät tutustumaan eläimiin, ja iäkkäämmille kyläilijöille voisi olla luvassa tangokonsertti.
”Haluaisin, että vanhukset pääsisivät hoivakodeistaan sinne, mistä ovat lähtöisin, ja lapset oppisivat ymmärtämään suomalaista maataloutta ja tietäisivät, ettei maito tule purkista.”
Aki arvelee, ettei ehdi aloittaa Päivä maalla -projektiaan vielä ensi kesänä. Helmikuussa hän on kiireinen levytysstudiossa, mutta maaliskuussa keikat jatkuvat taas. Kalenteriin on merkitty myös lampaiden poikiminen.
Ennen tangokuninkuuttaan Aki Samuli työskenteli ravintola-alalla ja oli töissä kaikki joulut. Viime vuosina hänestä on tullut jouluihminen. Tommi Tuomi / Otavamedia
Aki Samuli pitää jouluna muutaman päivän keikkataukoa Love-orkesterinsa kanssa, ennen kuin pukee esiintymisvaatteet taas ylleen. Tommi Tuomi / Otavamedia
Maatilan isännöinnin ja keikkalaulajan elämän yhdistäminen on välillä haastavaa. Ennen Pukkilan joulukonserttia Aki huhki työhaalari päällä, vaihtoi esiintymisen ajaksi tumman puvun päälle, ja heti kotiin päästyään ryntäsi heiluttelemaan talikkoa.
”Ensi vuonna voisin ottaa muutaman viikon ihan itselleenkin, etten tukehdu työhön. Toisaalta jos tekisin vain yhtä asiaa, voisin turtua työhön. Nyt arki on niin vaihtelevaa. Välillä maatilalta keikalle lähtö tuntuu kuin lomalta. Se on niin eri maailma.”
Kerran viikossa hänellä on tunti omaa aikaa, kun hän käy hierojalla Pukkilassa. Aki on oppinut pyytämään apua läheisiltään ja naapureilta: nytkin ystävä on tulossa hoitamaan eläimiä ja taloa keikkareissun ajaksi.
Ensimmäiset kuukaudet maatilan isäntänä ovat opettaneet paljon. Aki tunnustaa, ettei aina ole ollut helppoa. Syksyllä hän harkitsi lyhyen hetken ajan muuttoa kerrostaloon kärrätessään eläimille heinää kaatosateessa pilkkopimeässä. Hetki meni kuitenkin ohi.
Aki on oppinut olemaan stressaamatta. Hän uskoo löytävänsä tasapainon keikkailun ja maatilan pyörittämisen välille.
”Olen oppinut maltillisuutta. Työt eivät lopu kesken, mutta kaikki järjestyy ajallaan. Elämäni on tosi hektistä tällä hetkellä, mutta olen hyväksynyt, että aika ei riitä aina ja välillä ei jaksa. Haluan elää tässä päivässä ja toteuttaa haaveitani nyt. Huomisesta ei tiedä.”