Kierrätystaiteilija Ritva Nurmi loihtii mielikuvituksellisia olioita vaikka vessaharjoista: ”Minulle mikään ei ole kuollutta, vaan kaikki elää”

Ritva Nurmelle mikään ei ole kuollutta. Hän loihtii mielikuvituksellisia esineitä ja olioita vaikka vessaharjoista.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ritva Nurmi haluaa levittää rakkautta.

Ritva Nurmelle mikään ei ole kuollutta. Hän loihtii mielikuvituksellisia esineitä ja olioita vaikka vessaharjoista.
Teksti: Tiina Suomalainen

Halaus on pitkä, lämmin ja pehmeä. Halauksen saavat kaikki Navettagalleriaan tulijat – vaikka heitä tulisi bussilastillinen.

”Haluan jakaa rakkautta”, kierrätystaiteilija Ritva Nurmi, 77, sanoo.

Ollaan Mikkelissä, Kyyhkylän kartanon mailla, jossa Ritva pitää Navettagalleriaansa. Ritvalla on täällä Kyyhkylässä koko elämä: koti, ympärivuotinen uimapaikka ja pannuhuone, jossa hän voi tehdä taidettaan. Useimmat työt syntyvät kuitenkin kotona, pienen keittiönpöydän ääressä.

Gallerian pihamaalla kimmeltää cd-levyistä tehty virta. Sen ylävirralla kasvaa saappaista rakennettu puu ja sivummalla nököttää korista, kengästä ja lampunjalasta syntynyt kirahvi.

Navettagalleria

Navettagalleria, jossa Ritva Nurmen työt ovat esillä, sijaitsee Mikkelissä Kyyhkylän kartanon mailla. Mikko Nikkinen

Navetan sisällä mielikuvitusolioiden, -esineiden ja -tavaroiden maailma jatkuu. Niitä on seinillä, tasoilla, lattialla ja katosta roikkumassa. Taiteen materiaaliksi kelpaa kaikki: vessaharjat, pallogrillin kannet, tyhjät pullot ja purnukat, rikkinäiset föönit, kananluut, vanhat purukumit.

”Haluan antaa ihmisille ahaa-elämyksiä. Minulle mikään ei ole kuollutta, vaan kaikki elää”, Ritva sanoo.

Hän on itsekin kuin kävelevä kierrätystaideteos. Nuttunsa hän on tehnyt vanhasta verhosta, mekko on koristeltu erivärisillä pitsiliinoilla. Päähinekin on pitsiliinasta tehty.

Ritva ja taideteos terassimatosta

Terassimatto on saanut uuden elämän. Mikko Nikkinen

Pienimuotoista taidetta

Ritva työstää töitään yksinkertaisilla työkaluilla. Hän käyttää saksia, veistä, vasaraa, sahaa – ja paljon liimaa ja ilmastointiteippiä.

”Tällaista pienimuotoista taidetta voi tehdä kuka vain. Kynnys on matala”, Ritva miettii.

Hän esittelee hakaneuloista, rautalangasta ja pullonkorkeista valmistamiaan koruja, rintaliiveistä tekemiään pussukoita ja pitsialushousuista ja helmistä syntynyttä baskeria.

Tavaroita Ritva saa ihmisiltä, jotka kantavat hänelle rikkinäiset lastenrattaansa ja uimapatjansa, sekä itse etsimällä.

”Olen aina pää roskiksessa”, hän naurahtaa.

Kun Ritva saa esineen käteensä, hänellä syttyy yleensä heti jokin visio, mitä siitä voisi syntyä. Mutta lopputulos voi olla yllätys tekijälle itselleenkin.

”Työskennellessäni tyhjennän itseni. Työ on kuin lapsi äidin kohdussa. Sen on annettava tulla sellaiseksi, kuin se haluaa.”

Taiteilijaksi Ritva ei itseään miellä, vaan pikemminkin tekijäksi ja kokijaksi.

”Minulle kierrätystaiteen tekeminen on seikkailu. Olen kuin tutkimusmatkailija.”

Navettagalleria

Navettagalleriassa taidetta löytyy yllättävistä paikoista. Mikko Nikkinen

Vieraita jopa sata päivässä

Taito on ollut Ritvalla hyppysissään aina – kai se kulkee geeneissä, sillä kaksi hänen sisaruksistaan on ammattitaiteilijoita.

Kierrätystaiteen tekeminen alkoi 1990-luvun lopulla, kun Ritva työskenteli vielä Kirkkonummen palolaitoksen ”sentraalisantrana”. Hän sai pussillisen ylimääräsukkia ja -lapasia, joiden purkulangoista hän teki tekstiilitöitä. Taulut ovat edelleen esillä Navettagallerian seinällä.

”Erottuani lasteni isästä alkoi uusi elämä ja vapauduin tekemään taidetta enemmän. Kun Kirkkonummen palolaitos liittyi Espooseen ja minut irtisanottiin, muutin tänne Kyyhkylään vuonna 2001. Silloin kierrätystaiteen tekeminen roihahti kunnolla liekkeihin, sillä navetta tarjosi tilan laittaa töitä esille.”

Grillstad

Grillstad on syntynyt pallogrillin kanteen. Mikko Nikkinen

Ritva Nurmi

Ritva Nurmi ei myy töitään, sillä hän ei halua rahan energiaa sotkemaan kuvioitaan. Mikko Nikkinen

Navettagalleria on auki ympäri vuoden. Kesäsesonkina vieraita saattaa käydä päivässä jopa sata. Ritva toivoo, että hänen kuoltuaan Mikkelin kaupunki ottaisi hänen työnsä ja vastuun Navettagalleriasta.

Töitään Ritva ei suostu myymään. Hän kokee olevansa yhteydessä johonkin suurempaan voimaan, jolta on tullut hänelle neuvoja.

”Minulle sanottiin, että rahaa ei saa ottaa. En halua sotkea tähän rahan energiaa, vaan ilahduttaa mahdollisimman monia ihmisiä.”

Sama filosofia toteutuu Ritvan muussakin tekemisessä. Hän vetää muun muassa ilmaiseksi yhteislauluja Mikkelissä ja halaa tietysti kaikki osallistujat.

”Koen, että minun tehtäväni on palvella muita.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X