Mökin aarteet rahaksi – Näillä esineillä tienaat kympeistä satasiin
Mitä mökiltäsi löytyy – ehkä kasa vanhoja kuppeja, aikakauslehtiä tai aterimia? Olisiko aika lyödä mökin tavararoilla rahoiksi?
Vanhat olut- ja limulaatikot ovat suosittuja. ”Vielä kun jostain löytyisi 1950-luvun Coca-Cola-kori alkuperäisine pulloineen, niin sillä voisi sanoa olevan arvoa noin parinsadan euron verran”, Jari Saviaho miettii.
Tuohivirsut, saunan lämpömittareita, maitohinkkejä, vanhoja kuppeja sekä kannuja.
Hyvinkääläisen osto- ja myyntiliike Saviahon hyllyt pullistelevat monen mökin vakiotavaroista.
Kauppias Jari Saviaho ei silti usko, että moni kaupan tavara on suoraan mökin kaapista löytynyt. Jari perkaa yhdessä vanhempiensa Pirkko ja Jarmo Saviahon kanssa kuolinpesiä, ja joskus mökkejäkin, tosin niitä harvemmin.
”Nykyään ihmiset aika usein myyvät mökkinsä irtaimistoineen. Siitä on tullut tapa, jolla ajatellaan säästettävän vaivaa”, Jari Saviaho toteaa.
Se, kannattaisiko tavaroita silti perata, riippuu Savioahojen mukaan täysin irtaimistosta ja omasta ajankäytöstä. Joskus joukossa voi olla joitakin aarteitakin, joiden hinta kannattaa tarkistaa. Ja varsinkin, jos mökille on hankittu tavaraa erityisesti 50–70-luvulla.
”Astiat nyt kannattaa käydä huolella läpi, samoin huonekalut, niistä voi kertyä ylimääräistä rahaa, jos ei ole halua itse pitää. Nykyään internetistä voi selvittää hintahaarukan aika nopeasti.”
Papukaija-kannua kutsutaan maitokannujen Mersuksi. Arvokas se ainakin on. Tommi Tuomi / Otavamedia
Särö laskee hintaa
Mutta mitä sitten kannattaa myydä eteenpäin?
”Nyrkkisääntönä voisi pitää, että ennen kaikkea ehjää suomalaista tavaraa. Vähän käytössä tullutta kulumaa voi olla, mutta säröt laskevat aina hintaa”, Jari Saviaho neuvoo.
Muutamalla erityisen halutulla aarteella voi tehdä pienen tilinkin. Sellaisia on muun muassa Arabian 1940-luvunu Papukaija-kannu, jonka suunnittelija ei ole edes tiedossa.
Kauniin kannun hinta on noussut monissa huutokaupoissa suorastaan pilviin. Jari Saviaho arvelee, että maitokannusta voisi saada osto- ja myyntiliikkeeseeen myytäessä noin 250 euroa.
”Muutenkin vanhat maitokannut ovat aika haluttuja, ja niistä meillä sisäänostaessa maksettu hinta pyörii noin 20–50 euron tietämillä, kunnosta ja mallista riippuen.”
Vanha keramiikka kannattaa käydä mökkien hyllyiltä huolella läpi, sillä etenkin 1960–1970-lukujen Arabian retrokupit käyvät nyt Saviahojen mielestä erittäin hyvin kaupaksi.
”Niistä voi meillä saada noin 5–10 euroa puhalluskuvioisista kuppi ja lautanen -parista. Samoin Ulla Procopén suunnittelemat Anemone-astiat ovat kysyttyjä ja niistä saa ainakin meillä suurin piirtein saman hinnan.”
Arabian saunamuki 1970-luvulta on melko harvinainen tuttavuus. Siitä Saviahot maksavat noin parikymppiä kupilta. Tommi Tuomi / Otavamedia
Kaikki Arabia ei myy
Arabian keramiikassa on suuria kysyntä- ja hintaeroja. Myrna-kupeista on ylitarjontaa, samoin monista muista kukkakuvioisista sarjoista.
”Myöskään pienet mokkakupit eivät löydä ostajia, ja niin mökeiltäkin kannattaa etsiä erityisesti isompia kaakao- ja teekuppeja”, Jari neuvoo.
Hän nostaa käsiinsä monista kodeista ja mökeiltä löytyvän Ruska-sarjan korkean kaakaokupin. Se on sarjan ehdottomasti kysytyin osa.
”Jossain vaiheessa amerikkalaisturistit rakastivat ostaa Ruska-sarjaa, mutta astiat painavat niin paljon, että niitä on hankala kuljettaa lentokoneissa”, hymähtää Pirkko Saviaho.
Saviahon kaupan ovat vuosien varrella löytäneet ulkomaalaiset, etenkin japanilaiset turistit. He rakastavat juuri samanlaista retroa ja 50–60-lukujen designia kuin suomalaisetkin.
”Ja erityisesti he ovat tykästyneet erilaisiin monilta mökeiltä löytyviin pärekoreihin, joissa on joskus kuljetettu vaikkapa pyykkiä”, Pirkko vinkkaa.
Jari Saviahon mukaan Arabian astioillakin on hintaeroja. Tommi Tuomi / Otavamedia
Purnukat kiinnostavat
Mökin kaappien uumenista löytyy usein kaikenlaisia purkkeja, purnukoita ja lasipurkkeja. Niitä kannattaa hetki tarkastella, ennen jatkolajittelua.
Arabian Kirsikka-sarjan astiat ovat nykyään suosittuja, niistä saa Savioaholta noin kymmenen euroa kappaleelta.
Samoin Arabian Sininen keittiö -sarjan maustepurkit kiinnostavat ostajia, joten jos niitä lojuu tyhjän pantteina mökeillä, ne saa yleensä vaivatta muutettua rahaksi.
Myös erilaiset vanhat kahvipurkit voivat olla ihan yllättävän arvokkaita.
”Erityisesti kaikki kaupunkiaiheiset tee- ja kahvi- ja teemapurkit ovat ihan arvokkaita, sillä niitä on tehty yleensä aina rajoitettu erä”, Jari kertoo.
Vanhat purkit kiinnostavat ostajia. Hintahaitari niiden ostohinnalle on noin 2-10 euron välillä. Tommi Tuomi / Otavamedia
Pottia ja Pehtooria
Mökillä kannattaa luoda katse kaappien uumenista myös keittiön liedelle. Tällä hetkellä erityisen kysyttyjä ovat Antti Nurmesniemen Wärtsilälle 1950-luvulla suunnittelemat värikkäät Pehtoori-kahvipannut, joita tuntui etenkin 60–70-luvulla olleen vähän joka kodissa.
”Usein asiakkaat kertovat, että voi, näillä me leikittiin lapsena hiekkalaatikossa!”
Nyt Pehtoori-pannuista maksetaan Saviahoilla sisääonstettaessa yleensä 20–50 euroa, väristä ja kunnosta riippuen. Joskus nettihuutokaupoissa hinnat ovat kavunneet jopa 150 euroon.
”Muistelisin, että näitä on olemassa noin 18:ssa eri värisävyssä. Punaisia on eniten, sillä Anttila möi näitä aikoinaan kampanjassaan ja heidän teemavärinsä oli punainen”, Jari kertoo.
Kirsikka-sarjan kulhoista ja kupeista voi saada noin 10 euroa kappaleelta. Tommi Tuomi / Otavamedia
Keittiöastioista haluttua ja etsittyä tavaraa ovat olleet Finelin monenkirjavat pannut ja kattilat, joista monet ovat siirtyneet vuosien saatossa kotien helloilta mökkikäyttöön.
”Sitten on tietysti kaikki emaliastiat ja padat. Kun parikymmentä vuotta sitten aloittelin tätä hommaa, kukaan ei ollut niistä kiinnostunut, nyt kaikenlainen emali kiinnostaa”, Jari toteaa.
Eikä vain emaliset keittiöastiat vaan myös emalikannut, -potat ja -pesuvadit. Niiden hinta vaihtelee kunnon mukaan reippaasti – ja erityisesti kokonainen sarja on aina vähän arvokkaampi.
”Näitä pottia löytyy vanhoilta mökeiltä, mutta erityisesti mökeille niitä myös ostetaan, mieluusti hauska kokoelma”, Pirkko hymähtää.
Jos mökin varastosta löytyy maitohinkki ja se ei itseä kiinnosta, se kannattaa pistää kiertoon. Hintaa sellaisesta voi pyytää koosta ja kunnosta riippuen noin 5–20 euroa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Talonpoikaisbuumi on ohi
Mitä muuta mökeiltä yleensä löytyy? Vähän talonpoikaisantiikkia, keinutuoleja, vanhoja räsymattoja. Mikään näistä esineistä ei saa Jari Saviahoa hyppimään innosta tasajalkaa.
”Jossain vaiheessa keinutuoleja meni ihan liukuhihnalla kaupaksi, mutta enää. Samoin on käynyt vähän talonpoikaisantiikille, se buumi on tainnut ainakin toistaiseksi laantua.”
Jossain vaiheessa ihmiset metsästivät vanhoja kahvimyllyjä. Nyt niiden aika ei ainakaan ole. Saviahoille myllyjä ostetaan noin viidellä eurolla.
Hyväkuntoiset matot liikkuvat melko hyvin, mutta ne ei eivät ole mikään valtava aarre.
Eivät myöskään mökin ovenpielessä roikkuvat, ryijyt, raanut, tuohivirsut tai -reput. Ne eivät ole nuoren ostajakunnan mieleen, ainakaan vielä.
Riihimäen laakeita ja pyöreitä lasipurkkeja kutsutaan narupurkeiksi, sillä kannen virkaa niissä toimitti usein voipaperi tai kangaspala, joka sidottiin narulla purkin suun ympärille.
”Nämä menevät hyvin kaupaksi, paremmin kuin neliön malliset lasipurkit.” Tommi Tuomi / Otavamedia
Muutama joitakin aikoja sitten lähes romuna pidetty esine on viime aikoina kasvattanut arvoaan.
”Vaikka kaikenlaisista lasipurkeista on nykyään ylitarjontaa, niin Riihimäen lasin ja Karhulan vanhat narupurkit ovat arvossaan. Niistä maksan noin 10–25 euroa kappaleelta, koosta riippuen”, Jari summaa.
Toinen romuaarre on vanhat puiset limonadi- ja olutlaatikot.
”Ne liikkuvat todella hyvin, mutta niissä pitää olla merkki, niin kuin Hartwall, Coca-Cola tai Aura. Sellaisista maksan noin 20 euroa kappaleelta.”
Mökin vetolaatikot auki: Scandia-aterimet ovat himoittuja. Yhdestä aterimesta maksetaan noin kaksi euroa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Kekkerit pöytään
Saviahot eivät muista, että kukaan heidän asiakkaansa olisi koskaan tuonut mökiltään kassikaupalla aarteita. Aika monet nykyään jo tietävät, jos jokin esine tai tavara on erityisen arvokas. Mutta välillä saatetaan kysellä, että kannattaisikohan nyt vähän inventoida omaisuutta.
Mutta pienistä puroista voi kasvaa ihan kivoja summia. Niin kuin vaikkapa silloin, kun sattuu omistamaan vielä muutama vuosikymmen sitten tuikitavallisia Scandian aterimia.
”Niistä maksamme nykyään suurin piirtein sama kuin hopeisista kahvilusikoista, kaksi euroa aterimesta”, Jari kertoo.
Toinen melko tavallinen löytö on Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelemat Kekkerit-lasit.
”Ne liikkuvat nyt hyvin ja maksamme niistä noin viisi euroa kappaleelta, joten jos niitä on koko sarja, niin summa on jo ihan mukava.”
Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelemia Kekkerit-laseja on monenkokoisia. Lasista maksetaan suurin piirtein viisi euroa kappaleelta. Tommi Tuomi / Otavamedia
Mitä ei missään nimessä kannata raahata mökiltä myyntiin?
”Ulkomaiset astiat eivät tee kauppaansa. Eikä vanhoja kirjoja enää oikein kukaan osta.”
Ja ne saunan humoristiset lämpömittarit, ne kannattaa jättää vaikka seuraavan mökkiasukkaan iloksi. Samoin kiulut, kuupat ja löylykauhat.
Entä jos mökin vintiltä löytyy pino vanhoja sarjakuvia ja lp-levyjä?
”Vain tosi harvinaiset sarjakuvat voivat kiinnostaa ja suurin osa levyistä on niin sanotusti kerralla ostettavaa laatikkotavaraa.”
Levyissä on yksi selkeä poikkeus, joka ei ihan heti tule mieleen.
”Mitä kovempaa rokkia ja heviä, se myy. Niistä voi saada useammankin euron kappaleelta.”
Lehdet eivät menetä täysin arvoaan. Vanhoja 30–50-luvun aikakauslehtiä kysellään etenkin huussien seinille tai muuten sisustuselementeiksi. ”Näistä 50-luvun Seura-lehdistä maksaisin luultavasti euron kappale”, Jari Saviaho laskeskelee. Tommi Tuomi / Otavamedia