Väriloistoa sisustukseen! Tiinan värikylläinen huvikumpu ei perinteitä kumarra: ”Kotini on iloinen ja värikäs cocktail – Retrojuttujen vuoksi se henkii myös omanlaistaan mummolameininkiä”
Kuusamossa asuvan Tiina Inget-Luikun koti on iloinen purskahdus pinkkiä ja pastellia. Huvikummuksi kutsuttu talo ei kumartele perinteitä vaan yhdistelee riemulla uutta ja vanhaa.
Pinkki ja vihreä räiskyvät sulassa sovussa Tiina Inget-Luikun olohuoneessa, josta löytyy myös toimiva takka. Lipaston päällä viihtyy figuuri jos toinenkin.
Peppi Pitkätossu oli pikkutyttönä suuri idolini ja mieheni asui opiskeluaikoinaan Kotkassa puutalossa, jota kutsuttiin Huvikummuksi. Oli siten itsestään selvää, että Kuusamojärven rannalle vuonna 2004 valmistunut Kannustalojen Rauhala-perinnetalomme sai nimekseen Huvikumpu.
250-neliöisessä talossamme on riittävästi tilaa viisihenkiselle perheelleni sekä temmellyskenttää vehnäterrierillemme Pinnille.
Olen aina rakastanut värejä. Joskus väripalettini on ollut ehkä hieman hillitympi, mutta viime vuosien aikana se on vain villiintynyt entisestään.
Huvikumpu sijaitsee Kuusamojärven rannalla. Talvella talon värikkäästä sisustuksesta vihjaavat pinkit ulkolyhdyt. Vesa Tyni / Otavamedia
Hurahduksia
Rakastan iloisia värejä, kuten pinkkiä, keltaista ja vihreää sekä herkullisia pastellivärejä.
Kahden kauniin värin liitto ei voi olla kuin kaunis. Nykyään tykkään yhä enemmän myös glitteristä ja kimalluksesta! Arvostan kaikkia, jotka toteuttavat omia mielihalujaan rohkeasti, olipa kyse sitten värikkäästä tai vaikka hillityn vaaleasta kodista. Valkoinen koti ei vain ole minun kotini.
On meilläkin valkoiset lattiat ja myönnän kyllä, että kaunis harmaa on todella hyvä taustaväri.
Olen onnellinen, että mieheni on ymmärtänyt, miten tärkeitä värit ovat minulle. Hän antaa minun toteuttaa itseäni. Onneksi hän tykkää väreistä itsekin, se hieman helpottaa.
Vaalea lattia antaa valoa ja tilaa herkkuväreille, joita Huvikummussa on yhdistelty rohkeasti. Vesa Tyni / Otavamedia
Tapettikuosit pirskahtelevat iloa ja elämää. Bambeja voi bongata myös talon seiniltä. Vesa Tyni / Otavamedia
Kotini on iloinen ja värikäs cocktail. Retrojuttujen vuoksi koti henkii myös omanlaistaan mummolameininkiä. Tuunaan itse paljon juttuja.
Retrotäkit ovat suuri rakkauteni, ja niitä minulta löytyy monenlaisissa kuoseissa ja väreissä. Illan myöhäisinä tunteina olen joskus taistellut retroisista kukkatäkeistä
Facebookin kirppisryhmissä muiden 1970-luvun peittoihin hurahtaneiden kanssa. Siellä olen tehnyt hyviä kauppoja.
Rakastan myös joutsenia ja bambeja, joita esiintyy siellä täällä sisustuksessa.
Pohjoisessa kun asumme, niin herkkä ja suloinen bambi on vähän niin kuin poron vasa.
Asumme aika lähellä Kuusamon keskustaa, ja poroja ilmestyy välillä pihapiiriin asti.
Herkkuvärejä
Joskus saattaa mennä pitkiäkin aikoja, etten laita kotona mitään. Esimerkiksi silloin kun esikoistyttöni ja kaksospoikani olivat pieniä, ja päivät täyttyivät äidin askareista.
Kirpparit ovat loistava paikka tehdä sisustuslöytöjä. Puiset kaapit löysin muutamalla kympillä kirppikseltä ja paikallinen luottomaalarini maalasi ne herkkuväreillä.
Esimerkiksi Tikkurilan sävyt Leivos ja Barbie ovat ihania pinkkejä.
Teen löytöjä missä vain ja milloin vain. Rekat kulkevat, ja miehellä on tila-auto, joten aarteiden kotiinkuljetus on usein vain pieni järjestelykysymys.
Punaisesta keittiöstä on näkymä ruokailutilaan. Vesa Tyni / Otavamedia
Pinkki puinen sohva on ruokailutilan aitiopaikka. Vesa Tyni / Otavamedia
Teen usein löytöjä myös lomareissuilla. Japanista olen ostanut Hello Kitty -juttuja.
Miehenikin tuo työmatkoiltaan Japanista joskus jotakin.
Kerään myös aurinkopaneeleilla liikkuvia pieniä figuureita, joita minulla on tällä hetkellä viisi: kuningatar Elisabet, paavi, buddha, Hello Kitty ja havaijilainen tanssijatyttö – kaikki sopuisasti samalla hyllyllä.
Kirkonkylien sekatavarakaupat ovat joskus todellisia aarreaittoja. Talvella teen tutkimustyötä maaseutukuntien pikkuputiikeista ja kirppareista, jotta kesälomareissuilla osaamme pysähtyä kätevästi niiden varrella. Vastahankaiset perheenjäsenet pehmitän tarjoamalla kunnon pitsat!
Yritän olla koskematta teinien huoneisiin. He ovat saaneet tehdä huoneistaan omannäköisensä.
Heitän harvoin mitään roskiin. Tavaran pitää olla todella risa, että en näe sille enää mitään käyttöä.
Värikkäät astiat kruunaavat ruokapöydän. Erilaisia valosarjojakin riittää. Vesa Tyni / Otavamedia
Löysin viime kesänä pieneltä savolaiselta kirpputorilta muovisen ”puuhässäkän”, josta taisin maksaa viisikymmentä senttiä. Sen ainoa tehtävä on tuottaa iloa emännälleen ja siinä se on onnistunut. Monen mielestä se on kamala, minusta kamalan ihana.
Hieman enemmän maksoi olohuoneen katossamme roikkuva Le Klintin lumipallovalaisin jättikokoisena. Se oli ensimmäinen laatuaan, joka Suomeen aikoinaan tuotiin.
Muurahaistuolien keräämisen yksi kerrallaan aloitin jo opiskeluaikoina. Kaurapuuroa syömällä säästin rahaa. Nyt ne sopivat täydellisesti lapsuudenkodistani meille muuttaneen tiikkipöydän ympärille – kaikki erivärisinä tietenkin!
Iloisia ilmeitä
Idean makuuhuoneemme flamingotapettiin sain Instagramista, jossa pidän itsekin sisustusaiheista Mansikkahattara-tiliä.
Joku lapsistani vierasti ensin tapettia ja totesi, että seinillä on liikaa tapahtumaa. Vähän ajan päästä kuulin kuitenkin sanat: ”Äiti, tapettihan on ihan sun näköinen ja sopii tänne.”
Inget-Luikun makuuhuoneen flamingotapetti ja sängyn värikkäät kuosit takaavat asujille iloiset unet. Tilaa talossa riittää myös Pinni-koiralle. Vesa Tyni / Otavamedia
Värien lisäksi myös erilaiset materiaalit yllättävät. Vesa Tyni / Otavamedia
Instagramista saan paljon uusia ideoita. Sisustuksemme elää ja rönsyilee. Seuraavaksi haaveilen uusista olohuoneen sohvien kankaista. Tulisikohan sohvista pinkki ja keltainen?
Olohuoneen korkean seinän tapetti saattaa myös mennä vaihtoon, ja kodinkoneet ovat jossakin vaiheessa päivityslistalla. Karkkiväreissä ovat jo Smegin vedenkeitin ja jääkaappi, seuraavaksi väriä saavat todennäköisesti astian- ja pyykinpesukoneet.
Enkö koskaan kyllästy näihin väreihin? Ehkä, mutta eihän siinä ole mitään kummallista!
Sitten vain vaihdetaan. Väreihin sinänsä en kyllästy koskaan.
Joidenkin mielestä perinnetalossa pitäisi olla perinteinen sisustus. Ja pyh!
Puutarhatonttuja meiltä löytyy myös useita. Ne vaihtavat paikkaa vuodenajan mukaan, mutta yksi asia pysyy: tonttujen iloinen ilme. Surullisia ilmeitä en Huvikumpuun halua.
Kirpputorilta löytynyt muovinen ”puuhässäkkä” on yksi ilon tuojista. Vesa Tyni / Otavamedia
Vaalea keinutuoli tuo väriterapian keskelle ripauksen mummolaa. Vesa Tyni / Otavamedia
Tykkään ostaa hyvin tehtyjä asioita ja suosin ehdottomasti kotimaista.Iso osa huonekaluistamme on lapsuudenkodistani, kuten olohuoneen tv-taso. Sen päällä on alun perin vaihdettu minulle vauvana vaippoja. On kiva juttu, jos tavaralla on historiaa, oma tarina. Lapsuuden huonekaluista en luovu koskaan.
Tonttimme sijaitsee järvenrannassa. Kesäisin kesäolohuoneemme levittäytyy koko talon leveydellä olevalle terassille.
Viherkasveja Huvikummussa on vain parin juorun verran, mutta muovikuusia löytyy ympäri vuoden. Parhaat muovikuusilöytöni olen tehnyt kesähelteellä Helsingissä, kun huomasin yhden kaupan eteen nostetun alekorin, jossa muovikuusia oli hurjassa alessa.
Maaliskuussa alkaa minun aikani. En lakastu tai masennu syksyllä, mutta kyllähän se pimeys hieman latistaa, kun kukat kuolevat ja linnut muuttavat pois. Talvella lumi kimaltaa ihanasti auringonpaisteessa ja kevään koittaessa pyristelen taas valoa kohti. Silloin värit palaavat luontoonkin.
Artikkeli julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti