Kirjailija Heli Laaksonen on vakioasiakas Vanhan Rauman kirpputoreilla: ”Viime viikolla löysin tuliterät tissiliivit, mutta nyt on haussa mekaaninen henkilövaaka”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Heli Laaksonen
Vanhasta kankaasta tehty, kolme euroa maksanut Hellapuu-pussukka päätyi Heli Laaksosen ostoskoriin kirppis-kierroksella. © Jussi Partanen / Otavamedia
Kirjailija Heli Laaksonen viihtyy kirpputoreilla. Parasta niissä on odottamattomuus: koskaan ei voi tietää, löytyykö kuorma-auto vai tissiliivit.

Heli Laaksonen astuu Torin Kymppiin Vanhassa Raumassa. Hän etsii kirppiksiltä tavaroita tarpeeseen, kuin mistä tahansa kaupasta.

”Viime viikolla löysin täältä tuliterät tissiliivit, mutta nyt on haussa mekaaninen henkilövaaka. Maalaan sen tulipunaiseksi, lukitsen näyttämään maksimia ja nostan siihen yhden munan punnittavaksi. Kannanotto ainaiseen itsensä mittaamiseen pääsee taidenäyttelyyni Erkkolaan,” Heli kertoo.

Hän ei ole erityisen bakteeripelkoinen ja ostaa kirpparilta paljon paitoja ja joskus kenkiäkin. Heli maalaa niitä värikkäiksi keikkakengiksi.

Hän ompeluttaa mekkoja ompelijalla, mutta kirpparilöydöt saattavat päätyä hauskaksi yksityiskohdaksi. Vaikkapa kanavatyö mekon peffan päälle.

”Nykyisessä maailmassa kaikki on kovin ohjailtua, marketit ovat tylsän samanlaisia. Kirppareilla kukkii luovuus, eikä esineiden laatu ole hallittavissa. ”

Heli tykkää varsinkin Torin Kympin romuisasta vintistä.

”Yhtään ei tiedä, mitä tavaroiden alta löytyy. Vertaan reilusti kirpparia taidenäyttelyyn, sillä kummassakaan ei tiedä, mitä saa.”

Epätäydellisyys naurattaa Heliä erityisen paljon.

”Minulla on kotona kauhatelineenä keraaminen 1950-luvun purkki, jossa on tavutettu virheellisesti mannary-yniä. Tulen aina hyvälle tuulelle, kun otan sieltä kauhan.”

Torin Kympin vetäjä Juha Lehtola kertoo naurua pidätellen, että kerran Heli tuli vintiltä tölkki kädessä ja kertoi pelastavansa jonkun vauvan takapuolen. Purkissa luki nimittäin ”vauvan talkkia 2 e” mutta Heli tunnisti sen kipsijauheeksi.

Neuvosto-nostalgiaa henkivä lelu

Neuvosto-nostalgiaa henkivä lelu herätti Helissä muistot opiskeluajoista Tartossa. Jussi Partanen / Otavamedia

Silittäminen tuoksuu

Kirpputorit ovat Helin mielestä myös hiukan surumielisiä ja haikeita. Aikoinaan jollekulle rakas tavara on päätynyt sinne.

”Minulle tavaraan ei liity muistoja, mutta rakennan siihen oman tunnesuhteen. Siksi kirppareilla käynti on jopa runollista. Kirjojen omistuskirjoitukset ovat erityisen koskettavia. Lieksassa löysin pihakirppikseltä Heikki Turusen Mustarinnan lapset, jonka hän oli omistuskirjoittanut Helmille 1985. Mietin pitkään, millainen Helmi mahtoi olla.”

Villiys vetoaa

Heli siirtyy vintille ja pysähtyy tutkimaan rottinkista aamupalatarjotinta, joka helpottaisi sängyssä lukemista.

Paksut venäläiset lasit olisivat kivoja maljakoita valkovuokoille, mutta 12 euroa on liikaa.
Heli plärää myös takkeja, sillä hänen pitäisi pukeutua ensi syksynä ilmestyvän Aurinko. Porkkana. Vesi. -kirjan runovideoon kauniiseen takkiin.

”Tangokuningas Kyösti Mäkimattila on videossa hevosen kanssa jäillä, ja minä jännitän, ettei hän vaan putoa jäihin. Video kuvittaa Syrämien kirjois -runoa. Minun pitäisi löytää Kyöstiin sopiva takki. Ei tähä mikkä toppatakki kelppa!”

Venäläiset paksureunaiset juomalasit

Venäläiset paksureunaiset juomalasit ovat Helin suosikkeja. Ne eivät hajoa, vaikka putoavat. Jussi Partanen / Otavamedia

Heli pitää kirppiksellä tärkeänä valikoiman vaihtuvuutta ja esillepanoa.

”Paitaa hakiessa on mukava, että pitkähihalliset M-kokoiset ovat henkarissa järjestyksessä. Euran helluntaiseurakunnan kirpputorilla on hienot näyteikkunat, sillä taiteilija Annette Juusela luo vuodenajan mukaan vaihtuvia teemoja myyntitavaroista.”

Helin mukaan Laitilan helluntaikirppiksellä tuoksuu ihanasti silittämiselle, ja Porin SPR:n konttikirppis on hänestä ”varmaan yksi maailman parhaiten järjestetyistä”.

”Mieheni löysi sieltä täydellisesti hänelle sopivan 30-luvun puvun liiveineen 25 eurolla.”

Heli sanoo käyvänsä antiikkiliikkeissäkin, mutta kirpparin villiys vetoaa enemmän hänen metsästäjä-keräilijän vaistoihinsa.

”Nettikirppiksiä en käytä, sillä ne litistävät maailman. Kirppari on moniaistinen kokemus, täytyyhän tavaraa haistaakin, ja tuntea materiaalin nypyt.”

Mikään harrastus ei ole täysin ekologinen, ei kirppistelykään. Nollakulutusta ei ole, mutta maltti ja kohtuus ovat hyveitä. Heli pohtii, kuinka kävisi, jos uuden tavaran valmistus loppuisi tänään.

”Miten olemassa olevat tavarat kiertäisivät? Tehtäisiinkö grillivartaista kukkakeppejä? Kuinka moneksi vuosisadaksi tavaraa riittäisi? Konmaritus on hyvä hullumaisuuksien hillitsijä, mutta elämänfilosofiana se on pinnallinen. Tästä syntyi runo.”

KAIK POIS VAA

Vihro on tavote täys:
Myrnat myytty,
matot lumppuril,
muistot polttouunis,
viimenenki kirja silppuris.

Hyllyl o valkone vaasi
vaasis valkonen lilja,
mikkä ei muistuta mistä…

Onk elämän tarkotus se,
et koti on ko leikkaussali?

Heli Laaksonen

Heli Laaksonen tutkii aina runot ja kotimaisen kirjallisuuden hyllyn. Kirjat maksavat SPR:n Puoti ja Wanhat tavarat -kirppu-torilla 0,50 e/kpl. Jussi Partanen / Otavamedia

Kirjafriikki tutkii

Seuraava kohde on Punaisen Ristin kirpputori Puoti ja Wanhat tavarat.

Heli kehuu sen kirjaosastoa mahtavaksi, sillä Esko Hirvonen pitää huolen 3400 kirjan järjestyksestä. Aluksi kirjat pääsevät juuri tulleisiin, sitten uutuuksiin ja lopulta aakkosjärjestykseen ja teemojen mukaisesti hyllyihin.

”Moni kirjafriikki tutkii vain nämä hyllyt. Minä suuntaan aina runopuolelle ja kotimaisen kirjallisuuden hyllylle.”

”Ihanaa, täällä on Eino Säisän romaani, sen ostan heti! Katson myös aina, onko Unto Seppästä. Hän on valtavan ihana humoristi, joka kirjoittaa värikkäästi raja-Karjalasta.”

Runohyllystä Heli nappaa Eira Stenbergin kootut runot ja oman runokirjansa.

”Hyväkuntoiset omat teokseni ostan heti, koska ne on loppuunmyyty. Vaik on tiätyst kauhia nolo osta oma kirja.”

Hirvonen lupaa laittaa sivuun Helille, jos löytyy Säisää tai Seppästä. Heli tramppaa kuitenkin täällä parin viikon välein.

Patalapuilla päällystetty jumppapallo

Patalapuilla päällystetty jumppapallo pääsee Helin runokiertueelle syksyllä. Se tarvitsee vielä muutaman patalapun pintaansa. Jussi Partanen / Otavamedia

Vieläkään ei löydy vaakaa, mutta Helin pannulapputarve tulee täällä tyydytetyksi.

”Haluan päällystää vanhan jumppapallon pyöreillä pannulapuilla syksyn runokiertuetta varten. Tykkään show-meiningistä, ja keikka voisi alkaa niin, että patalaputettu jumppapallo vierii yksinään lavalle. Mää olen jumppakammone, nii et luultavast vaa istun sen pääl ko tatti ja esitän runoi.”

Helin kaikkien aikojen isoin kirpparilöytö on Knappikukkane, kolme vuotta sitten Joutsasta ostettu keltainen kuorma-auto.

”Se on ollut postiautona Saksassa ja pölypussikauppiaan kulupelinä Suomessa. Nyt se lähtee kanssani kesäkeikoille. Hyvällä ilmalla parkkeeraan sen vaikka Halikon kirjaston pihalle, avaan sivuluukun ja ryhdyn runoilemaan. Olen teippauttanut siihen tekstin: runonkirjottaja tiän pääl.”

Heli Laaksosen kirppislöydöt

1. Vanha ammusloota. Ostettu jo lopetetulta hämeenlinnalaiselta kirpputorilta. Heli otti vaikutteita taiteilija Juhani Harrista, joka rakensi 70-luvulla laatikoihin maailmoja, ja maalasi ammuslootaansa mateita.

Vanha ammusloota

Vanha ammusloota, 5e. Jussi Partanen / Otavamedia

2. Suomenmuotoinen puukello. Ostettu Puoti ja Wanhat Tawarat -kirpputorilta Raumalta. Kelloon Heli teki paperisia suomuja, koska Suomi-nimen kantasanaksi on arveltu suomua.

Suomenmuotoinen puukello

Suomenmuotoinen puukello, 1,50e. Jussi Partanen / Otavamedia

3. Ojalapio. Ostettu Uudenkaupungin Antiikkiliike PH Virtaselta. Kolmeen ojalapioonsa Heli maalasi Madonna-sarjan.

Ojalapio

Ojalapio, 10e. Jussi Partanen / Otavamedia

SPR:n kirpputori Puoti ja Wanhat tavarat, Karjalankatu 15, Rauma, rednet.punainenristi.fi

Torin Kymppi, Kuninkaankatu 25, Rauma, torinkymppi.fi

Artikkeli julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X