Eläkeläinen nuohooja Asko Hämäläinen kiipeää yhä työkseen talojen katolle hormeja puhdistamaan: ”Olen luvannut jatkaa töissä 96-vuotiaaksi”
Asko Hämäläinen, 80, on työskennellyt nuohoojana viitisenkymmentä vuotta. Yhä hän kiipeää katolle ketterästi.
Nuohooja Asko Hämäläinen, 80, pitää työstään, koska se on monipuolista ja joustavaa.
”Vieläkö sinä olet töissä?” kysyy Eeva Partanen ihmeissään kotinsa katolle kiipeävältä nuohooja Asko Hämäläiseltä.
Yli seitsemänkymppinen Partanen on eläkkeellä, mutta häntä vanhempi Hämäläinen kiipeää yhä työkseen talojen katolle hormeja puhdistamaan.
Miksi savonlinnalainen Asko Hämäläinen jatkaa työntekoa, vaikka voisi olla eläkkeellä?
Juttu meni niin, että Hämäläinen jäi eläkkeelle täytettyään 65 vuotta. Kahden kuukauden kuluttua siitä hän alkoi kaivata mielekästä tekemistä. Pelkkä kalastelu ja taideharrastus eivät riittäneet.
”Koska en ole ihan viisas, jatkan töissä. Minulla on niin huono muisti, etten varmaan älyä lopettaa työntekoa.”
Hän toivoo, että hänen esimerkkinsä kannustaa muitakin senioreja tekemään omannäköisiään ratkaisuja.
”Kahdeksankymppisenä voi tehdä vielä paljon.”
Muutama muukin Hämäläisen tuntema, eläkeikäinen nuohooja jatkaa työntekoa, mutta Hämäläinen on heistä vanhin.
Hämäläisen mukaan yksi hänen asiakkaansa sanoi hänelle, että silloin seitsemänkymppinen Hämäläinen kiipesi katolle ketterästi kuin apina.
”Nyt kiipeän kuin vanha apina”, Hämäläinen sanoo.
Työnteon lomassa hän juttelee mielellään talon emännän tai isännän kanssa.
”Kyllä tässä ihmiset oppii tuntemaan. Yleensä asiakas tarjoaa kahvit ja rupatellaan.”
Asiakkaat uskoutuvat usein kotiin saapuvalle nuohoojalle. Asko Hämäläinen painottaa, että asiakkaiden kertomat asiat ovat luottamuksellisia. Anna-Katri Hänninen
Pieni eläke
Nuohoojan työt Hämäläinen aloitti vuonna 1957. Hän on nähnyt suomalaisen asumiskulttuurin muutoksen pärekatoista poreammeisiin. Yhtä kotia hän on saattanut nuohota jopa viiden sukupolven ajan.
Tunnetuimmat Hämäläisen asiakkaat ovat olleet Savonlinnassa kesämökkeillyt näyttelijä Ansa Ikonen ja Helsingissä asunut Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpää.
Hämäläinen on työskennellyt koko uransa yrittäjänä. Pisin työrupeama on Savonlinnasta.
Pitkästä työurasta huolimatta eläke on jäänyt vaatimattomaksi. Se on noin tuhat euroa kuussa.
”Kyllä minun pitää tehdä töitä, en pärjäisi muuten.”
Äänessä ei ole katkeruutta, pieni eläkeansio on vain tosiasia. Hämäläinen miettii hetken, miten tulisi toimeen pelkällä eläkkeellään.
Helppoa se ei olisi.
Ehkä auto pitäisi myydä ja pysyä niin terveenä, ettei lääkelaskuja tulisi.
Työtä tehdessä kädet nokeentuvat. Anna-Katri Hänninen
Asko Hämäläinen kävelee kattotikkaita suorin vartaloin nenä räystästä kohden, eikä ota tikkaista käsillä tukea. Anna-Katri Hänninen
Varmoin askelin
Kolme kertaa Asko Hämäläinen on pudonnut katolta. Se ei ole mikään ihme, sillä aina työmaalla ei ole ollut edes tikkaita, vain pelkkä köysi.
Kerran tikkaiden kaikki poikkipuut pettivät alta ja Hämäläinen mätkähti istumaan maahan. Henki salpautui. Apuun rientänyt työkaveri sai hengityksen taas kulkemaan hakkaamalla nyrkillä selkään. Kaksi muuta kertaa Hämäläinen on pudonnut maahan ilman näkyviä vammoja.
Hämäläinen ihmettelee itsekin hyvää tuuriaan.
”Ei ne tippumiset ole edes sattuneet.”
Häntä ei huimaa katolla ja askel on edelleen varma.
Fyysinen työ tuo ruista ranteeseen. Anna-Katri Hänninen
Kesät työllistää
Eläkkeellä työskentelyn pitää Hämäläisen mielestä olla vapaaehtoista.
”Jos joku pakottaisi, en kiipeäisi yhdellekään katolle.”
Voimat riittävät raskaaseen työhön osin sen tähden, että Hämäläinen saa päättää omat työaikansa.
Hän työskentelee noin 3—4 päivänä viikossa 5—7 tunnin työpäivän. Enimmillään työpäivä venyy kymmeneen tuntiin.
Hämäläinen pitää pidempiä lomia lähinnä talviaikaan, sillä mökit työllistävät nuohoojaa paljon kesällä.
Ulla-vaimo hyväksyy järjestelyn, jonka seurauksena yhteinen lomailu on rajoitetumpaa kuin monilla muilla eläkkeellä olevilla pareilla.
Ullalla ja Askolla on kuusi lasta ja kuusi lapsenlasta.
Lapsilukua Hämäläinen selittää leikkisästi.
”Koska tässä työssä joutuu olemaan ulkotöissä, niin sadekesän jälkeen meille tuli aina uusi lapsi.”
Hämäläinen kertoo luvanneensa asiakkaalleen jatkavansa töissä 96-vuotiaaksi – ja hänellä on tapana pitää lupauksensa.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti