Näin syntyy taidetta lasinsirpaleista - Eini Saukkonen valaa romulasista upeita eläinveistoksia

Eini Saukkonen valaa veistostensa sementtirungot sekä leikkaa, maalaa ja polttaa jokaikisen lasinpalan. Näin syntyi myös itselle tehty 90-vuotislahja Taistelevat metsot.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Taistelevat metsot on ollut Einin suuritöisin lasipatsas.

Eini Saukkonen valaa veistostensa sementtirungot sekä leikkaa, maalaa ja polttaa jokaikisen lasinpalan. Näin syntyi myös itselle tehty 90-vuotislahja Taistelevat metsot.
Teksti: Tiina Suomalainen

Erään sivukadun varrella Parikkalassa on talo, jossa tulijaa tervehtii valtava riikinkukko. Lähes kahden metrin korkeuteen kurottuva pyrstö hehkuu upeissa vihreän eri sävyissä. Pyrstösulat on tehty lasista, ja kukon vartalo lasimosaiikkipaloista.

Lasinpaloista on tehty myös pörheä pöllö, joka vartioi talon edustalla. Talonnurkalla nököttää siili, jonka piikit ovat laboratorioputkista.

Puutarhassa komeilee joutsen, jonka sulat ovat syntyneet kahvikupeista ja -lautasista. Lypsykoneen lasiset maitoputket ovat päätyneet verannan kaiteeseen ja vauvanruokapurkit koristeeksi betonipilareihin.

Nainen näiden töiden takana on kesäkuussa 90 vuotta täyttänyt Eini Saukkonen. Hänellä on hymy herkässä ja taito hyppysissä.

Kierrätysmateriaalille käyttötarkoitus

Eini Saukkonen luo lasiveistoksiaan kierrätysmateriaaleista. Ensimmäisen lasiveistoksen, takapihalla kiven päällä komeilevan Aapiskukon, syntyä vauhditti uni.

”Olin päättänyt, että teen kukon kivistä. Veljeni oli hitsannut putkista jo rungon valmiiksi, kun näin unen, jossa suunnittelin kukkoa. Herättyäni hoksasin, että hyvänen aika – minähän teen sen lasista!”

”Savonlinnassa oli lasiliike, jonne minä painelin. Sain sieltä kaatopaikalle menossa olevaa lasia niin paljon kuin sielu sieti. Alussa ilmaiseksi, mutta myöhemmin he alkoivat ottaa siitä rahaa.”

Lasipöllö

Pöllö on koottu tuhansista maalatuista ja poltetuista lasinpalasista. Mikko Nikkinen

Nykyään Eini saa romulasia muun muassa lasiliikkeestä Lappeenrannasta sekä ystäväperheeltä, jolla on kehystämö.

Rikkinäisistä kupeista ja lautasista syntyneen joutsenen, kanan ja kukon materiaalin Eini sai puolestaan taidekeskus Retretistä.

”Siellä oli Arabian näyttely, jossa oli kuppi- ja lautassirpaleista tehty puro. Näyttelyn loputtua sirpaleet olivat menossa kaatopaikalle, joten sain hakea sieltä tavaraa niin paljon kuin halusin.”

Ihmiset myös tuovat Einille jätelasia ja -astioita.

”Kaikki kelpaa. Minä kyllä keksin niille käyttötarkoituksen.”

Ympäripyöreitä päiviä

Veistosten tekeminen romulasista on työlästä puuhaa, mutta se ei Einiä haittaa. Sota-ajan lapsena hän on oppinut tekemään töitä, eikä malta olla jouten.

Ensin seppä hitsaa metalliputkista rungon, minkä jälkeen Eini valaa rungon itse sekoittamallaan sementillä. ”Sementin valmistan käsituntumalla, kuin pullataikinaa alustaisin.”

Enää Eini ei tee umpibetonisia runkoja vaan jättää ne ontoiksi ja ruiskuttaa sisään uretaania.

”Sitä on niin hyvä leikata!”

Eini Saukkosen lasityöt

Eini Saukkosen työt viestittävät iloa, vapautta ja huumoria. Mikko Nikkinen

Valmiin betonirungon Eini päällystää katiskaverkolla. Lasipinnan tekeminen on oma prosessinsa: ensin hän leikkaa lasin, sen jälkeen maalaa haluamansa kuviot.

Lopuksi tuhannet lasipalaset poltetaan posliininpolttouunissa, jotta maali kiinnittyy lasiin. Lasinpalaset hän liimaa runkoon sementillä.

”Joskus piilotan veistoksen sisään jotakin. Palaneista hehkulampuista tehdyn teoksen sisällä on kirje ja pöllöveistoksen sisällä edesmenneen mieheni vaatekappale. Minulla oli niin hyvä mies, ei parempaa olisi voinut toivoa. Se pöllö oli minun surutyöni.”

Eini on juuri saanut tehtyä elämänsä suurimman lasityön Taistelevat metsot. Se paljastettiin hänen syntymäpäiväjuhlillaan kesäkuussa.

Kireän aikataulun vuoksi Eini teki ympäripyöreitä päiviä pihaan pystytetyssä teltassa.

Einin tyttären ottamalla videolla näkyy, miten Eini antaa töilleen kaikkensa: Sementistä tahriintuneet rukkaset ja keskeneräinen metso odottavat pöydällä, kun Eini nukkuu päiväunia telttasängyssä.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X