Metsästysmatka Etelä-Afrikkaan: Saalis tilataan etukäteen netistä, kiireiset ampuvat eläimen häkkiin – mukana suomalaisia
Metsästäjiä houkutellaan harvinaisilla saaliilla, joita luodaan risteyttämällä eri lajeja keskenään.
Liger ja tigres on risteytetty leijonasta ja tiikeristä.
Metsästysmatka Etelä-Afrikkaan:
Metsästäjä voi tilata ”riistansa” etukäteen internetistä. Hänen saavuttuaan paikalle kesy eläin päästetään vankeudesta ”vapauteen”, jolloin metsästäjä ampuu sen.
Jos asemiestä laiskottaa, hän ampuu uhrinsa jo häkkiin.
Tällaiseen todellisuuteen suomalainen Birgitta Wahlberg tutustui Etelä-Afrikassa. Wahlberg on väitellyt valtiotieteen tohtoriksi eläinten hyvinvoinnin oikeudellisesta merkityksestä ja valvonnasta. Hän työskentelee Åbo Akademissa vanhempana tutkijana.
”Myös suomalaiset metsästäjät ja metsästysseurat osallistuvat Etelä-Afrikan matkoille”, Wahlberg sanoo.
Houkutuksena uusia lajeja
Wahlberg kohtasi Etelä-Afrikassa suuren luokan metsästysbisneksen, jota liikemiehet harjoittavat kasvattamiensa leijonien, tiikereiden ja antilooppien kustannuksella.
Eläimiä risteytetään metsästäjien houkuttelemiseksi: he saavat saaliikseen harvinaisuuden. Esimerkkeinä risteytyksistä Wahlberg mainitsee sellaiset uudet eläinlajit kuin tiikerin ja leijonan risteytykset liger ja tigres.
Metsästäjiä varten on luotu myös uusi antilooppilaji, black impala, joka on poikkeuksellisen pieni musta antilooppi.
”Sellaista ei tavata luonnossa lainkaan. Kysymys on täysin ihmisen luomuksesta”, Wahlberg sanoo.
”Bisnesmiehet operoivat niin sanotun villieläinten kesyynnyttämisprosessin puitteissa. Eläimiä pidetään vankeudessa ja risteytetään. Suoritetaan myös jalostusta, keinosiemennystä ja geenimanipulaatiota.”
Metsästysreissun saaliina kotiin viedään eläimen trofee. Trofee on tavallisesti eläimen sarvet, pää tai nahka.
Pakkonaitatusta
Wahlberg toimii puheenjohtajana työryhmässä, jonka nimi on Trofeeton EU. Se toimii luonnonvastaista metsästysbisnestä vastaan.
”Bisnekseen kuuluu myös eläinten pakkonaitatus. Ihminen pakkonaitattaa samassa tilassa yksilöitä ja lajeja, jotka luonnossa eivät viihtyisi lähelläkään toisiaan. Kiima-ajan koittaessa tapahtuu haluttu risteytys”, Wahlberg sanoo.
Eteläafrikkalaisessa kulttuurissa eläin ei Wahlbergin mukaan ole eettisesti minkään arvoinen. Osaltaan se perustuu maassa toteutettuun apartheid-politiikkaan, joka oli valkoisen rodun ylemmyyttä suhteessa tummaihoisiin afrikkalaisiin.
Pentutehtailua lapsiperheille
Etelä-Afrikan metsästäjistä 99 prosenttia tulee ulkomailta. Miljoonat vaihtavat bisneksessä omistajaa.
Samaan trofee-liiketoimintaan kuuluu suosittu hoivamatkailu. Pahaa aavistamattomat ja sinisilmäiset ulkomaalaisturistit – myös suomalaiset – tulevat mittatilausmatkoillaan paikallisille maatiloille, joilla he viettävät aikaa jalostettujen leijonanpentujen tai muiden pentujen kanssa.
”Hoivamatkat ovat erityisesti nuorison ja lapsiperheiden suosiossa. Leijonan- ja tiikerinpennut ovat äärettömän suloisia. Kukapa ei haluaisi pidellä sellaista sylissään”, Wahlberg sanoo.
Kulissien takana todellisuus on raaka ja laskelmoiva.
”Koska eläinten pentuaika on lyhyt, aikuistuneiden tilalle tarvitaan yhä uusia pentuja. Tuoreita pentuja jalostetaan, siitetään, keinosiemennetään ja risteytetään hoivamatkalaisten iloksi. Naaraat ovat lujilla.”
Kuten tehoeläintuotantoon kuuluu, pennut erotetaan emoistaan niin pian kuin mahdollista. Emo voi siten synnyttää seuraavan ja taas seuraavan pentueen.
Toisin kuin luonnontilassa, nuoret eläimet varttuvat pentulaumassa ilman vanhempia.
Vääränlaiset tai sairaat pennut ammutaan turhina. Tapettujen ja muuten kuolleiden eläinten luut myydään Etelä-Afrikasta Kiinaan, missä niistä saa korkean hinnan.
Suomalaismetsästäjät kartoitetaan
Kun pennut kasvavat, ne myydään metsästettäviksi ”villieläiminä”. Koska ne todellisuudessa eivät selviytyisi vapaudessa, niitä ei edes voisi palauttaa luontoon.
”Ennen metsästysvaihetta turistit voivat myös ostaa walk with a lion -paketin, johon kuuluu leijonan kanssa kävelyä. Siitä napsitaan muistoksi valokuvia ja videoita”, Wahlberg kertoo.
Toistaiseksi Wahlberg ei ole kohdannut ketään, joka voisi perustella trofee- ja hoivamatkailubisnestä eettisesti kestävällä tavalla. Harva edes yrittää.
”Kun joillekin hoivamatkalaisille on kerrottu toiminnan taustoista, he ovat olleet poikkeuksetta kauhun vallassa. Sama koskee joitain metsästäjiä.”
Suomesta trofee-matkoille osallistuvia metsästäjiä ja metsästysseuroja kartoitetaan parhaillaan. Tarkoitus on luoda kokonaiskuva ensi syksyksi ja julkistaa se. Myös matkanjärjestäjät otetaan suurennuslasin alle.
Tavoitteena tuontikielto
Ensi lokakuussa Helsingissä on tarkoitus esittää pitkä dokumenttielokuva Etelä-Afrikan trofee-toiminnasta. Ensi-illan areenana olisi Lens Politica -festivaali.
Hankkeeseen kuuluu saman elokuvan näyttäminen myös Tampereella ja Turussa. Elokuvan nimi on Blood Lions (suomeksi verileijonat).
”Olen nähnyt sen jo etukäteen. Itkevä katsoja haukkoo henkeään järkyttyneenä.”
Wahlbergin Trofeettoman EU-työryhmän tavoitteena on saada aikaan trofeiden – sarvien, päiden ja nahkojen – tuontikielto Euroopan unionin alueelle. Australia on jo kieltänyt niiden tuonnin.
”Olen toiveikas, koska kysymys on yksioikoisen väärämielisestä toiminnasta. Työryhmään kuuluu myös erilaisia luonto- ja eläinsuojelujärjestöjä. Yhteistyö kansainvälisten organisaatioiden kesken on alkanut lupaavasti.”