Miksi 20 000 eurolle ei löydy ottajaa? Paranormaaleja ilmiöitä tarjotaan tutkittavaksi harmillisen vähän

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kummitustutkijat tai auroja katsovat parantajat eivät ole onnistuneet todistamaan paranormaalia ilmiötä todeksi Skepsis ry:n testissä. Missä on vika?

Skepsis ry on vuosien ajan tarjoutunut maksamaan 20 000 euroa sille, joka pystyy valvotuissa olosuhteissa saamaan aikaan paranormaalin, eli yliluonnollisen ja tieteellisesti selittämättömän ilmiön.

”Haaste on edelleen voimassa, ja ohjeet löytyvät verkkosivultamme,” vahvistaa Skepsis ry:n puheenjohtaja Otto J. Mäkelä.

Mäkelän mukaan tänä vuonna yksikään ehdokas ei ole halunnut tarttua haasteeseen ja tarjoutua Skepsiksen testattavaksi.

”Aikaisemmin olemme testanneet ihmisen auraa katsovia henkilöitä, ja olen ollut itsekin tekemässä testejä.”

Työläintä paranormaalin ilmiön testaamisessa on Mäkelän mukaan varmistaa, että sekä testattava ihminen että kokeen järjestävät henkilöt ovat tyytyväisiä järjestelyihin.

”Monelle tuottaa vaikeuksia lukea ohjettamme: ilmiö täytyy saada tapahtumaan kokeen aikana paikan päällä. Se ei riitä, että jälkikäteen tullaan sanomaan, että minä ennustin oikein.”

Paranormaali ilmiöehdokas voi olla kaunis

Otto Mäkelän henkilökohtainen suosikki paranormaaleista ilmiöehdokkaista on ollut ihmisen energiakenttiä eli auroja näkevä henkilö.

”Se oli kaikkein kaunein kokemani paranormaali koe. Ihminen sanoi näkevänsä auroja ja pystyvänsä parantamaan ihmisen elämää korjaamalla hänen auraansa. Näissä tapauksissa on tyypillistä, että ihminen kokee näkevänsä asioita ja pystyvänsä auttamaan ihmiselämää – ja että ihmiset kokevat tulevansa autetuiksi.”

© Public domain

Ihmisen elämänlaadun parantumista on kuitenkin ollut vaikea todistaa koetilanteessa kokemuksen henkilökohtaisuuden vuoksi.

Kokeessa päätettiin rajata testi koskemaan kandidaatin väitettä, että ihmisen aurasta jää jälki esineisiin, joita hän on koskenut.

Tarvittiin siis esine, jolla olisi emotionaalinen suhde kantajaansa, ja joka on aina mukana. Sellainen meillä kaikilla on oman kodin avain.

”Kutsuimme kokeeseen kymmenen vapaaehtoista, joista kukin toi kirjekuoressa oman kotinsa avaimen. Aluksi testattava tarkkaili ihmisiä ja heidän aurojaan. Sitten hän meni toiseen huoneeseen katselemaan avaimia, että näkyykö niissä sama aura.”

Valitettavasti koe meni mönkään. Kandidaatti ei pystynyt tunnistamaan ainuttakaan kotiavainta oikein.

”Saimme kuitenkin kokeen tehtyä. Valitettavasti – ja tarkoitan todellakin valitettavasti – koe epäonnistui. Ei olisi mitään jännittävämpää kuin se, että olisimme saaneet paranormaalin ilmiön siirrettyä todistetun tiedon puolelle”, Otto Mäkelä kertoo.

Entä onko Skepsiksen palkinnolle ollut ottajia ulkoavaruudesta?

”Valitettavasti ei ole tullut tarjolle. Tällainen ilmiö olisi ihmiskunnan historiassa merkittävä saavutus. Jostain syystä ihmiset, jotka tekevät ammattimaisesti paranormaaleiksi väittämiään asioita, ovat tarttuneet haasteeseen valitettavan heikosti. Näkisin tällaisia yrityksiä kernaasti lisää.”

Silmänkääntäjät älkööt vaivautuko

Skepsiksen haasteeseen tarttuvia ja testattavaksi ilmoittautvia paranormaalin ilmiön tekijöitä on Mäkelän mukaan tarjolla valitettavan vähän.

Entä onko vastaan tullut silmänkääntäjiä, jotka saavat aikaan selittämättömän ilmiön, joka myöhemmin paljastuukin sorminäppäryydeksi?

”Vuosia sitten testasimme ihmistä, joka ei itsekään tiennyt, kuinka hän kyseisen tempun tekee. Hän pinnisti niin kovaa, että sai oven kolahtamaan. Mietimme, mitä oikein tapahtui. Tutkijamme olivat kuitenkin ovelia ja saivat selville, että kun tämä ihminen oikein pinnisti ja puristi keuhkoistaan ilmaa, huoneen ilmanpaine muuttui nopeasti ja ovi liikahti vähän, juuri sen verran, että se kolahti. Sikäli koe onnistui, että koehenkilö oli tyytyväinen”, Mäkelä muistelee.

Syy kolahdukseen oli kuitenkin luonnollinen, ei paranormaali. Stipendi jäi jakamatta silläkin kertaa.

Verkkokauppa Amazon myy leivänpaahdinta, joka paahtaa viipaleen pintaan Jeesuksen kasvot. © Amazon.com

Haamuradio ja Jeesus-paahtoleipää

Mitä Mäkelä ajattelee kummitustutkijoista, jotka etsivät levottomia henkiä tikittävien ja ruksuttavien elektronisten mittareidensa avulla?

”Juttu on jännittävä, mutta siinä on periaatteellinen ongelma. Ilmiö on tuntematon ja sitä yritetään mitata mittarilla, jonka toimintaa ei tunneta. Mitä syytä on olettaa, että kummitukset kuuluisivat nimenomaan radiossa?”

Mäkelä muistuttaa kummitusohjelmien olevan tosi-tv-genren viihdettä, jossa ei ole kyse todellisuudesta vaan nimenomaan viihteestä.

Rock-musiikkia harrastaneista moni tunnistaa tilanteen, kun kitaravahvistimesta kuuluu ensin outoa rahinaa ja sitten pätkä LA-puhelinkeskustelua. Ilmiö on koominen, eikä erityisen yliluonnollinen.

”Tällainen ei kelpaa meille paranormaaliksi ilmiöksi. Sähkölaite saattaa poimia radioaaltoja jo se on huonosti maadoitettu.”

Yksi yleinen paranormaaliksi tulkittavien ilmiöiden laji on kuvioiden tunnistaminen. Mäkelä muistuttaa, että ihmisen kasvojen tunnistus on meillä sisäänrakennettu psykologinen ilmiö, joka on täysin luonnollinen.

Ei siis mikään ihme, että saatamme nähdä hahmoja pilvissä tai muualla.

”Samaan ilmiöön perustuu Jeesuksen kasvojen ilmestyminen paahtoleipään”, Otto Mäkelä sanoo.

X