Miksi syntyvyys romahti 2010-luvun Suomessa? – Ahvenanmaalta löytyi avain mysteeriin, kertoo vauvakatoa tutkinut Heikki Hiilamo

”Parasta mitä voi tapahtua!” sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kirjoitti lapsen syntymästä sosiaalisessa mediassa maaliskuun lopussa – ja lisäsi, että väestön syntyvyys on puolestaan iso yhteiskunnallinen kysymys.

Hän totesi myös, että ilman toivottua lasta jääminen on ihmiselämän suurimpia tragedioita.

Samassa päivityksessä hän kertoi uudesta kirjastaan Syntymättömät lapset, jossa hän pohtii, miksi syntyvyys laski Suomessa voimakkaasti 2010-luvulla ja mitä vauvakadolle pitäisi tehdä.

Teos alkaa hurjilla luvuilla.

Vuonna 2010 kokonaishedelmällisyysluku oli Suomessa lähes 1,9. Se on kyseisen vuoden synnytystilastoihin pohjautuva arvio siitä, kuinka monta lasta hedelmällisyysiässä olevat naiset synnyttävät elämänsä aikana.

Vuosikymmenen lopulla luku oli pudonnut 1,35:een.

Hiilamo korostaa kirjassaan, että lasten hankkiminen on jokaisen oma valinta. Toisaalta hän ei malta olla huomauttamatta, että lapsia olisi hyvä syntyä vastakin, muun muassa siksi, että Suomessa työikäiset kustantavat suuren osan eläkeikäisten eläkkeistä:

Lasten hoitaminen kannattaa jättää väliin, jos haluaa mahdollisimman suuren eläkkeen. Jos kaikki menettelisivät näin, kaikkien eläkkeet jäisivät saamatta.

Alhaista syntyvyyttä suurempi ongelma on hänestä kuitenkin se, kenen lapset saavat syntyä ja kenen lapset jäävät syntymättä.

Moni suomalainen on vasten tahtoaan lapseton tai ei ole saanut niin monta jälkeläistä kuin olisi halunnut. Nämä ongelmat koskevat eniten heikosti koulutettuja ihmisiä ja heistä useammin miehiä kuin naisia.

Mitä meille oikein tapahtui?

Vaikka talouskasvu palasi ja työllisyys parani, syntyvyys aleni

Suomessa syntyvyys pysytteli varsin vakaana lähes neljän vuosikymmentä ennen kuin se romahti. Siihen asti olimme kuin muut Pohjoismaat: lapsia syntyi meillä selvästi enemmän kuin isossa osassa muuta Eurooppaa.

Hiilamon mukaan sukupuolten tasa-arvo on edistänyt korkeaa lapsilukua.

”Naisten ei tarvitse Pohjoismaissa valita työn tai perheen välillä, vaan on mahdollista saada molemmat”, hän sanoo.

Vuodesta 2010 syntyvyys alkoi kuitenkin vähetä Suomessa, mutta ei niinkään muualla Pohjolassa.

Moni selitti tätä sillä, että edellisvuosien finanssikriisi ja maailmantalouden taantuma heijastuivat Suomeen poikkeuksellisen voimakkaasti. Työttömyys lisääntyi meillä enemmän kuin muualla.

”Vuoteen 2015 asti ulottuneessa aiemmassa tutkimuksessani selvitin, että työttömyys vähensi syntyvyyttä Suomessa.”

Taantuma jatkui Suomessa pitkään, kunnes viimein vuosikymmenen puolivälissä työllisyys alkoi kohentua.

”Vuonna 2016 kirjoitin kolumnin, että nurkan takana odottaa vauvabuumi”, Hiilamo muistelee.

Niin ei käynyt. Yhä harvempi suomalainen synnytti seuraavana vuonna. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana.

Hiilamo ja muut tutkijat olivat ymmällään siksikin, että vuosikymmenen alussa oli tehty tasa-arvoa edistäviä lakimuutoksia, joiden seurauksena isät olivat alkaneet käyttää perhevapaita tuntuvasti aiempaa enemmän.

Vanhemmuuden taakan jakaminen oli siis helpompaa kuin koskaan ennen, mutta lastenteko houkutteli suomalaispareja entistä vähemmän.

Suomalaisperheiden lapsiluku on pienentynyt hiljalleen, mutta lähes yhtä tärkeä syy vauvakatoon on se, että yhä useampi meistä ei saa ensimmäistäkään lasta.

Hiilamo lähti selvittämään lapsettomuuden juurisyitä.

Lama synnytti kiinnostuksen perhepolitiikkaan

Lapset ovat olleet Hiilamon elämässä läsnä lähes tauotta.

Viisilapsisen perheen esikoisena hän seurasi läheltä pienempien sisarustensa kasvamista. Sisarusparven kuopus oli vasta taaperoikäinen, kun Heikki Hiilamo muutti parikymppisenä omilleen.

Siitä ei kulunut kuin viisi vuotta, kun hän sai vaimonsa, teologi Kirsi Hiilamon kanssa esikoisensa. Pian sen jälkeen Suomeen iski ankara lama. Nuorten vanhempien elämää helpotti se, että he saivat Kirsin työttömyyskorvauksen lisäksi kotihoidon tukea.

”Myöhemmin on osoitettu, että tämän tukiyhdistelmän olemassaolon ansiosta Suomen syntyvyys ei 1990-luvun laman aikana laskenut, vaan päinvastoin nousi.”

Laman alkuvuosien jälkeen lakia muutettiin niin, että sama henkilö ei voinut enää saada molempia tukia.

”Haimme kotihoidon tukea minun nimissäni, vaikka kävin töissä. Tuhannet muutkin isät, joiden työttömät vaimot hoitivat lasta kotona, tekivät saman. Koskaan sen jälkeen niin moni isä ei ole nostanut kotihoidon tukea”, Hiilamo nauraa.

Pari vuotta myöhemmin porsaanreikä tukittiin tukittiin lakimuutoksella.

Vanhemmuus taloudellisen kriisin aikana synnytti Hiilamolle pysyvän kiinnostuksen perhepolitiikkaan. Hän teki aiheesta juttuja toimittajana, kunnes vuonna 2002 väitteli tohtoriksi ja siirtyi akateemiselle uralle.

Lapset kaikki kaikessa

Hiilamot eivät alun perin suunnitelleet suurperhettä, mutta niin vain kävi, osaksi kiitos Kirsin vanhempien.

”He auttoivat meitä aivan valtavasti lastenhoidossa.  Lapsuudenkotini ansiosta en myöskään ole osannut pitää kummallisena sitä, että lapsia voi syntyä pidemmänkin ajan kuluessa.”

Sekin auttoi, että Hiilamot sietivät hyvin lapsiperhearjen epäjärjestystä.

”Kysyin kerran siivoojaltamme, onko missään muussa kodissa yhtä sotkuista. Ei kuulemma ollut.”

Lapsia syntyi yhteensä viisi, joista enää nuorimmainen asuu kotona. Nykyään Hiilamo on myös kahden lapsen isoisä.

Mikä on lasten merkitys sinulle?

”Onhan se kaikki kaikessa.”

Omat kokemukset tukien käytöstä synnyttivät Hiilamon kiinnostuksen perhepolitiikkaan. © Nauska

Moni on vastentahtoisesti lapseton

Vuosina 2008-2019 yksin asuvien alle 35-vuotiaiden suomalaisten määrä kasvoi 29:llä prosentilla.

Siitä ei ole tietoa, kuinka moni heistä on vastentahtoisesti lapseton, mutta jotain voidaan päätellä siitä, ketkä ovat lapsettomia.

Nelikymppisistä miehistä lapsettomia on lähes 30 prosenttia, naisista noin viidesosa. Merkittävä määrä miehiä on siis saanut lapsen useamman kuin yhden naisen kanssa, kun taas monet ovat jääneet kokonaan vaille isyyttä.

Yllättäen lapsettomuus osuu erityisesti matalasti koulutettuihin suomalaisiin. Nelikymppisistä perusasteen tutkinnon suorittaneista miehistä 37 prosentilla ja naisista 27 prosentilla ei ole lasta.

Viimeisen vuosikymmenen aikana naisten kouluttautuneisuus on lisääntynyt miehiä nopeammin. Samalla moni niukasti koulutettu mies on jäänyt asumaan haja-asutusalueille, kun lukeneita naisia on siirtynyt kasvukeskuksiin.

”Naisia on enemmistö yliopistokaupungeissa, miehiä Suomen kaikissa muissa kunnissa. Koulutettujen naisten ja vähemmän koulutettujen miesten elämänpiirit eivät kohtaa”, Hiilamo kiteyttää.

Ei siis ihme, että vähiten koulutettujen miesten alkuaankin korkea lapsettomuus kasvoi entisestään viime vuosikymmenellä.

Entä kuinka paljon vastentahtoisesti lapsettomien määrään vaikuttaa se, että osalla naisista lastenteon yrittäminen on lykkääntynyt niin korkealle iälle, että heidän hedelmällisyytensä on heikentynyt merkittävästi?

Hiilamon mukaan ilmiö ei vaikuta syntyvyyteen niin merkittävästi kuin usein luullaan. Hedelmöityshoitojen määrä ei nimittäin kasvanut viime vuosikymmenellä, tuskin siis myöskään hedelmättömyyden takia lapsettomaksi jäävien määrä.

Tasa-arvoistuminenkin vauvakadon syynä?

Tärkeä syy vauvakatoon on yksinkertaisesti se, että aiempaa harvemmat suomalaiset haluavat saada lapsia. Samalla on vähentynyt myös niiden osuus, jotka toivovat vähintään kolmea lasta.

Koska kehitystä on vaikea selittää taloudella, Hiilamo pureutui kulttuurisiin syihin.

Eräs yllättävä havainto oli se, että tasa-arvon edistyminen saattaakin tietyn pisteen jälkeen vähentää lapsilukua: lapsia hoitavat miehet havahtuvat siihen, kuinka työlästä se on.

”Ruotsissa on havaittu, että niillä perheillä, joissa mies on osallistunut paljon pienten lasten hoitoon, on muita pienempi todennäköisyys saada kolmas lapsi.”

Syntyvyyttä saattavat alentaa myös monet viime vuosina yleistyneet ilmiöt. Esimerkiksi verkon deittipalvelut voivat luoda kuvitelman rajattomista valinnan mahdollisuuksista ja hidastaa vakavampaa pariutumista.

”Mutta tämä on vain spekulaatiota. Aiheesta ei ole kunnon tutkimuksia.”

Sen sijaan Hiilamo pitää varsin ilmeisenä sitä, että hedelmällisyysiässä olevien kokema epävarmuus tulevaisuudesta ja ilmastoahdistus ovat vieneet osalta halun saada lapsia.

”Ilmastoahdistukseen saattavat vedota myös ne, jotka ovat muista syistä lapsettomia. Mutta koska niin moni perustelee tällä ilmiöllä lapsettomuuttaan, sen täytyy olla osalle aito peruste.”

Ahvenanmaa on yksi ratkaisun avaimista

Lopulta Hiilamo päätteli yhden tärkeimmistä syntyvyyttä alentavista tekijöistä olevan sen, että yksilöllisyyttä korostavana aikana lapsista puhutaan aikaisempaa enemmän taakkana kuin ilon lähteenä.

Vallitsevassa ilmapiirissä lapsettomuudesta ja vähälapsisuudesta on tullut entistä hyväksytympää.

Esimerkiksi vapaaehtoisesti lapsettomat perustivat oman yhdistyksensä vuonna 2012. Lestadiolaisäidit puolestaan alkoivat vaihtaa nettifoorumeilla ajatuksia ehkäisystä ja heidän asuinalueillaan syntyvyys laski viime vuosikymmenellä voimakkaammin kuin muualla maassa.

Mutta miten näyttää pitävästi toteen se, että juuri yleinen ilmapiiri selittää olennaisesti koko maan syntyvyyttä? Vaikuttaahan ihmisten lastensaantiin niin moni muukin asia.

Hiilamo oivalsi, että asiaa voisi selvittää tutkimalla Ahvenanmaata, jossa lapsiperheillä on jokseenkin samat etuudet kuin Manner-Suomessa, mutta jonka väestöllä on tiiviit yhteydet Ruotsiin.

Hän kaivoi esiin synnytystilastoja, ja havaitsi, että vuonna 2010 Ruotsissa, Suomessa ja Ahvenanmaalla syntyi jokseenkin yhtä paljon lapsia. Sen jälkeen Suomen syntyvyys alkoi pudota jyrkästi, mutta Ahvenanmaan käyrä myötäili varsin tarkasti Ruotsin loivempaa kokonaishedelmällisyyden laskua.

”Ahvenanmaalaiset seuraavat ruotsalaista mediaa ja saavat paljon vaikutteita sieltä. Ruotsissa on hyvin lapsimyönteinen ilmapiiri: kerrankin heillä päävaalikeskustelu alkoi vanhempainvapaasta. Meillä ei voisi käydä niin. Heillä on myös selvästi joustavampi perhepolitiikka kuin meillä”, Hiilamo sanoo.

Suuremmat lapsilisät pikkulasten vanhemmille

Vuonna 2020 Suomen syntyvyys notkahti hienoiseen nousuun pitkän pudotuksen jälkeen, mutta aiempiin vuosikymmeniin ja 2010-luvun alkuvuosiin verrattuna vauvakato on edelleen ankara.

Hiilamo ehdottaa kirjassaan useiden eri lapsiperheiden etuuksien parantamista, jotta syntyvyys kohentuisi nykytasosta. Niistä tärkein on hänestä se, että lapsilisiä suunnattaisiin nykyistä enemmän pienen lasten vanhemmille.

”Tämä voisi rohkaista saamaan enemmän lapsia, sillä lapsilisiä tarvitaan enemmän silloin, kun lapset ovat pieniä. Isommilla lapsilla on isommat menot, mutta toisaalta perheiden talouden asema on yleensä siihen mennessä kohentunut.”

Mutta kuinka paljon sosiaalipolitiikalla voi vaikuttaa lastentekoon, jos kerran vauvakato johtuu paljolti lapsikielteisestä ilmapiiristä?

”Pitää muistaa, että perhetuilla voi vaikuttaa myös ilmapiiriin”, Hiilamo sanoo.