Naisten jääkiekko hämmensi ensivuosina: ”Se ei ole ruotsalainen varusmies vaan naisjääkiekkoilija” – Näin lehdet kohusivat ilmiöstä 1970-80-luvuilla
”Naiset ottavat osansa ’miehisten miesten’ ikiomista vauhtilajeista. Ensin naiset ottivat jalkapallon. Nyt on vuorossa jääkiekko”, kirjoitti Helsingin Sanomat helmikuussa 1972 Naiset valtaavat kaukalot -jutussaan.
Menneinä vuosikymmeninä jääkiekkoa pelanneet tytöt saivat usein tyytyä toisarvoiseen asemaan menestyksestään huolimatta. Kanadalainen Killarney Shamrocks -joukkue osallistui Suomessa pidettyyn Lipstick-turnaukseen tammikuussa 1981.
Nyt kuvaukset herättävät hilpeyttä. Lehtileikkeissä kerrotaan amatsoneista, kaunottarista, hurjista gimmoista ja mimmeistä. 1970- ja 80-lukujen ajankuva piirtyi selkeänä, kun Maaret Parviainen kokosi ensimmäisen naisten jääkiekon Suomen mestaruuden voittaneen HJK mimmit -joukkueen historiaa.
HJK mimmit perustettiin vuonna 1975. Se ei ollut ensimmäinen naisten jääkiekkojoukkue Suomessa. Ensimmäisestä seurojen välisestä naisten jääkiekko-ottelusta kerrottiin Helsingin Sanomissa jo 19. helmikuuta 1972 otsikolla Naiset valtaavat kaukalot.
”Naiset ottavat osansa ’miehisten miesten’ ikiomista vauhtilajeista. Ensin naiset ottivat jalkapallon. Nyt on vuorossa jääkiekko”, juttu alkoi.
Siinä todettiin myös, että ”kiekkoilun naisasiamiesten mielestä kiekkosuojuksien sisään kaivautunut nainen koetaan show-ihmisenä”.
Naisten jääkiekko tulkittiin hössötykseksi ”naiselliseen tapaan”
Helsingin Sanomien juttu 6. maaliskuuta 1977 todistaa niin ikään, että jääkiekkomailaan tarttuneet naiset eivät olleet tuttu näky.
”Usein he tulevat jääkentille valmiiksi kiekkoilijain asuun sonnustautuneina. Silti pojat pakenevat leuat ammollaan heidän tieltään pukukopeista”, tekstissä kuvattiin.
Jutussa epäiltiin, etteivät katsojatkaan tienneet todistavansa nimenomaan naisten välistä peliä.
”Kaukaloon he ryntäävät kuin tuoreen tiiliseinän romahdus. Jää parkuu heidän luistintensa alla, kaukalon laidat kolisevat kuin konsanaan mestareiden lämmitellessä. He laukovat paukahtelevia lämäreitä, vispaavat, nostavat ja jallittavat.
Monta kertaa katsojilta saattaa mennä minuuttikaupalla aikaa ennen kuin he tajuavat, että kentällä jääkiekkopelin tiimellyksessä rymistävä joukkue on pelkkiä tyttöjä.”
Sukupuolen arvioitiin vaikuttavan olennaisesti pelityyliin.
”Sivustakatsojasta tuntuukin siltä, että siinä missä miespuoliset pelaajat tottelevat orjallisesti valmentajansa neuvoja, tytöt pistävät omiaan joukkoon. Siis hössöttävät aito naiselliseen tapaan”, kirjoitettiin P.S.-lehdessä 2/1979.
Otteluselostusten nimettömyyden toivottiin varmistavan avioliiton
Otteluselostuksissa ei aina mainittu jääkiekkoilijan nimeä.
”Sen vielä ymmärtää, että neiti X olisi kotona tai katsomon puolella maskissa. Mutta kun se tapahtuu jäähallin kaarikaton alla ja jään päällä, Miss Y:n ja Miss Z:n pyrkiessä samanaikaisesti sullomaan äksäämme tosissaan jään rakoon ynnä Miss W:n hakiessa kiekolleen suorinta reittiä läpi maskien, vaikuttaa kun kaikki ei olisi aivan niin kuin pitää”, todettiin Kansan Uutisissa 6. tammikuuta 1978.
Pääkaupunkiseudun yhdistelmäjoukkueen ja Pohjois-Amerikan naisten jääkiekkomestareiden ystävyysotteluun osallistuneiden pelaajien nimettömyyteen kirjoittajalla oli perusteensa.
”Kun vastustamme kotitaklauksia ja toivomme kaikkien pelaajien aikanaan avioituvan, jätämme pelaajien nimet mainitsematta. Säikkyjen miesten varalta.”
Jutussa ehdotettiinkin, että liikunnasta ja urheilusta pitävä nainen sopisi ehkä kuitenkin kaukaloita paremmin pallopeleihin, naisvoimisteluun tai laduille ja yleisurheilun pariin.
Seura sponsoroi HJK mimmien pelipaidat ensimmäiselle Kanadan ja Yhdysvaltojen kiertueelle 1979-1980. Seura-paidoissa joukkue myös voitti kaksi ensimmäistä Suomen mestaruutta sekä SM-hopeaa ja -pronssia. Kuva kotialbumista
Ruotsalainen varusmies vai naisjääkiekkoilija?
Asennemuutosta ei nähty 1980-luvulla. Vuosikymmenen alussa Suomessa vierailleen kanadalaisen Sheridan College Lady Bruins -joukkueen keskushyökkääjä Karen Chaikoffia luonnehdittiin ennen Suomessa pelattujen ystävyysotteluiden sarjaa seuraavasti:
”Karen on kaunis kuin voisilmä aamupuurossa, mutta kaukalossa hän on ärhäkkä kuin punapippurissa marinoitu maksapihvi”. Valitettavasti leikkeeseen ei talletettu lehden nimeä.
Ulkonäköön kiinnitti huomiota myös Helsingin Sanomat 26. maaliskuuta 1984 julkaistussa jutussa, joka kertoi HJK mimmien toisesta Suomen mestaruudesta:
”Isot housut, kypärä, kourassa kättäpidempää, tukka letillä ja rengas korvassa, mikä se on? Väärin, se ei ole ruotsalainen varusmies, vaan naisjääkiekkoilija.”
Painettujen sanojen lisäksi kulkee muistoissa lukematon määrä kuulopuheita. Yksi niistä liittyy HJK:n vuotuiseen juhlaan, johon myös juuri ensimmäisen Suomen mestaruutensa voittaneen joukkueen, HJK mimmien pelaajat kutsuttiin. Toiveena oli, etteivät he laittaisi kultaisia mitaleitaan kaulaan. ”Pojille voisi tulla paha mieli”, pyynnön esittäjä perusteli.
Totta tai ei, tosiasia on, että menneinä vuosikymmeninä jääkiekkoa pelanneet tytöt saivat usein tyytyä toisarvoiseen asemaan. Menestyksestä huolimatta.
© iStock