Näkökulma: Kebab on tosi hyvää, mutta valintani on silti falafel – ”Minulla on vastuu paitsi itseäni myös perhettäni kohtaan”
Mieto vai tulinen? Tämän kysymyksen lisäksi kebab-pizzerian tiskillä voi käydä monia muitakin sisäisiä keskusteluja.
Falafel ranskalaisilla Helsingissä 3. huhtikuuta 2024. Ruoan ei aina tarvitse näyttää mahtavalta.
Olen ihminen, joka uskoo siihen, että monenlaiset, jopa vastakkaiset näkemykset ja ajatukset voivat yhtä aikaa olla totta. Kysehän on usein näkökulmasta.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa oma suhteeni ruokaan. Se suhde on mielestäni yhtä aikaa sekä monimutkainen että mutkaton.
Lähestyn ruokaa hyvin monesta tulokulmasta yhtä aikaa. Niitä ovat muun muassa 1 hinta, 2 maku, 3 saavutettavuus, 4 ravintoarvot ja 5 eettisyys. Siinä missä nuo muut edellä mainitut tekijät ovat melko yksinkertaisia asioita, eettisyys onkin huomattavan vaikeasti määriteltävissä.
Joku tietysti ajattelee, että mitä tahansa lihaa voi syödä hyvällä omallatunnolla, joku toinen puolestaan kokee, ettei ole oikein syödä mitään lihaa. Kolmas taas ajattelee, että esimerkiksi vapaana tai luomuna kasvanutta eläimiä on ok syödä.
Koska mitään absoluuttista mittaria ei eettisyyden suhteen ole olemassa, on tehtävä vain omat ratkaisunsa. Olen ollut elämästäni vuosia kasvissyöjänä, mutta toisaalta myös vuosia lihasta pitävänä sekasyöjänä. Kokemusta on. Nyt olen taipumassa jälleen kohti kasvissyöntiä.
Tai oikeastaan olen vahvasti kasvissyönnin tiellä. Haluan kirjoittaa sen puolesta. Mutta se on vaikeaa tehdä niin, ettei ärsyttäisi ihmisiä, jotka eivät todellakaan halua mitään rehuja puputtaa. Kun on sopimus kanin kanssa, että se ei syö minun ruokiani, eikä se minun.
Kysyin jopa ChatGPT-tekoälyltä, että kuinka kirjoittaa kasvissyönnin puolesta vaikuttamatta ylemmyydentuntoiselta. Tekoäly ei kuitenkaan tuntunut kunnolla ymmärtävän, että vaikka lihansyöntiä ei mainitsisi mitenkään, joitakin voi silti ketuttaa jo kasvissyönnistä puhuminen.
Mutta yritetään nyt kuitenkin.
Tiedän, että kebab on hyvää ja suhteellisen halpaakin ruokaa, jossa on runsaasti proteiinia. Kebabia olisi siis monesta tulokulmasta katsoen aivan järkevää syödä. Mutta entäs lähes jokaisessa kebabravintolassa myytävä falafel? Olisiko sittenkin syytä valita kebabin sijaan falafel?
Falafel-lifestyle eettisenä valintana
Tiedän siis kebabin olevan hyvää ja halpaa, mutta toisaalta tiedän myös, että kebabliha on valmistettu eläimestä. Minun ruokaani varten tapetusta eläimestä. Mitä siitä pitäisi ajatella?
No. Ei ehkä mitään, jos ajattelee niin, että kyllähän luonnossakin eläimet koko ajan tappavat ja syövät toisiaan. Se varmasti on monesta näkökulmasta luonnollista. Samalla logiikalla on aivan ok luoda toimeentulonsa eläimiä ruoaksi kasvattamalla.
Mutta pitäisikö ruokaa lähestyä myös jonkinlaisesta eettisestä tai moraalisesta tulokulmasta? Jos eläimillä esimerkiksi katsotaan olevan oikeuksia, niin tehoeläintuotannon lopussa odottava tappaminen kyllä loukkaa niitä.
Ja onhan lihantuotannolla merkittäviä ympäristövaikutuksia ja lihantuotanto muun muassa nopeuttaa ilmastonmuutosta.
Lisäksi maailmalla lukemattomat ihmiset kärsivät puhtaan veden pulasta, ja samaan aikaan puhdasta vettä käytetään siihen, että lihakarjalle saadaan kasvatettua ruokaa.
Sitten ovat tietysti henkilökohtaiseen terveyteen vaikuttavat seikat. Jos esimerkiksi naudan ja/tai sianlihaa syö monta kertaa viikossa, kasvavat riskit sairastua erilaisiin syöpiin ja sydän- ja verisuonitauteihin.
Olen ajatellut, että minulla on vastuuni paitsi itseäni kohtaan, myös perhettäni kohtaan. Velvollisuuteni on pysytellä mahdollisimman pitkään mahdollisimman terveenä ja toimintakykyisenä, jotta voin olla heidän apunaan ja tukenaan. Siksi lautasella on oltava enemmän salaattia ja vähemmän, jos ollenkaan, punaista lihaa.
Näistä syistä olen ryhtynyt valitsemaan kebabin sijaan lautaselle vegeruoka falafelia. Pidän siitä. Ja pitafalafelia mussuttaessani se maistuu vielä hitusen paremmalta, kun mietin, että ruokaani varten ei tarvinnut tappaa ketään, ja ehkä omakin terveys kestää taas rahtusen kauemmin.