Nizzan terrori-iskun välttänyt suomalaisperhe sai tylyä kohtelua ”Vakuutusyhtiö vaihtoon”

Turvatoimet Nizzan terrori-iskun aikaan olivat näyttävät, mutta ne epäonnistuivat.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ohikulkijat kuvasivat iskussa käytettyä 19 tonnin painoista kuorma-autoa, kun sitä hinattiin pois murhapaikalta.

Turvatoimet Nizzan terrori-iskun aikaan olivat näyttävät, mutta ne epäonnistuivat.
Teksti:
Miikka Järvinen

Terrori-isku Ranskan Nizzassa vaati 14.7. torstaina 84 ihmisen hengen. Paikkakunnalla asunut tunisialainen mies ajoi kuorma-autolla rantabulevardille kansallispäivän viettoon pakkautuneiden ihmisten yli noin kahden kilometrin matkan, ennen kuin hänet ammuttiin ohjaamoon.

”Kävelin 17-vuotiaan tyttäreni kanssa rantabulevardia puoli kymmenen aikaan. Tuli kylmä, ja päätimme lähteä hotelliin. Katsoimme hotellin toisen kerroksen aamiaishuoneen ikkunoista ilotulitusta, jonka loputtua näimme ihmisten juoksevan,” kertoo Tiina Puhakka.

Hotellissa kukaan ei tiennyt mitään. Tiedon iskusta Puhakka sai veljeltään, joka soitti Yhdysvalloista.

”Ahdistavinta oli se, kun emme tienneet, mitä tapahtuu seuraavaksi. Olimme huoneessa ja pelkäsimme. Aamulla näin, että kuorma-auto oli pysähtynyt hotellimme Le Meridienin eteen,” Puhakka kertoo.

Huhu panttivangeista

Nizzassa juuri tuolloin lomaillut Seuran toimittaja Sanna Puhto oli tapahtumahetkellä noin sadan metrin päässä Albert I-hotellissa.

”Olimme hetkeä aikaisemmin kävelleet rantabulevardilla ja olleet menossa kuuntelemaan jazz-festivaalin bändejä. Jonkin ihmeen päähänpiston seurauksena päätimme kuitenkin palata hotelliin. Muuten olisimme jääneet samalle reitille, jota se hullu ajoi.”

Puhto ihmetteli neljännen kerroksen huoneestaan väkijoukon ryntäilyä, mutta mikään ei viitannut siihen, mitä kadulla todellisuudessa tapahtui.

”Samaan aikaan hotellimme portieeri joutui päästämään aulaan 50–60 ihmistä, jotka olivat painautuneet ovea vasten. Ihmisten keskuudessa levisi huhu, että kadulla ammutaan ja viereisessä ravintolassa pidetään panttivankeja. Ihmiset alkoivat rakentaa ruokailutilan pöydistä barrikadeja ikkunoiden eteen.”

Mitään panttivankeja ei ollut, mutta Pariisin Bataclanin konserttisalin marraskuinen verilöyly oli tuoreessa muistissa.

”Kaksi kerrosta ylempänä olin täysin tietämätön, mitä aulassamme tapahtui. Facebookista alkoi tulla kyselyitä, että oletteko kunnossa. Suomalaisten iltapäivälehtien sivuilta sitten luin, että tällaista.”

Autoa ei tutkittu

Tiedonkulun takkuaminen oli aamun suosikkipuheenaiheita. Tiina Puhakka tapasi australialaisen pariskunnan, jonka vakavasti loukkaantunut ystävä oli tehohoidossa.

”He olivat todella vihaisia, kun olivat saaneet tietää että rekkakuski oli käynyt paikalla jo aikaisemmin. Rantabulevardi oli ollut suljettuna, ja poliisit olivat kyselleet häneltä, mitä hän tekee siellä. Mies oli väittänyt tuovansa jäätelöä, mutta autossa ei mikään todistanut siitä,” Puhakka kertoo.

Kansallispäivän turvajärjestelyt olivat olleet näyttävät mutta tehottomat. Sanna Puhto oli kaupunkiin tullessaan kiinnittänyt huomiota poliisien ja sotilaiden suureen määrään.

”Heillä oli konepistoolit rinnan päällä, kai ne oli tarkoitettu tuomaan turvallisuutta. Terroristi päästettiin alueelle juuri silloin, kun siellä oli todella paljon ihmisiä. Olisi kuvitellut, että suljetulle alueelle päästetään vain ne kuljettajat, joiden nimet on toimitettu vartijoille etukäteen.”

Puhto kävi perjantaina katsastamassa murhapaikan. Ihmiset tuijottivat tyhjyyteen ja itkivät. Verijäljet olivat yhä näkyvissä. Jotkut toivat kukkia.

”Halusin vain tajuta, mitä oikeasti oli tapahtunut. Me olimme vain hetki sitten olleet juuri siinä. Tunnelma oli järkyttynyt. Siellä oli ollut paljon lapsia. Muistan illalla nähneeni väkijoukossa nuoren tytön rullaluistimilla. Oliko hän elossa?”

Vakuutusyhtiö tylytti

Tiina Puhakka ei halunnut palata rikospaikalle vaan kotiin, ja mahdollisimman pian.

”Soitin vakuutusyhtiölleni, että haluamme pois täältä. Pohjolasta vastattiin tylysti, että vakuutus korvaa ainoastaan, jos on hyväksytty lääkärintodistus. Kaikki sairaalat olivat täynnä loukkaantuneita. Ajattelin, että olisi ollut epäkohteliasta lähteä lääkäriin, koska eihän meille mitään tapahtunut.”

Vakuutusyhtiö ei maksanut aikaisempia lentoja, vaan Puhakat palasivat Suomeen alkuperäisen aikataulunsa mukaan.

”En tajua. Olisiko se ollut iso juttu vakuutusyhtiölle? Ei Nizzassa ollut tuhansia suomalaisia. Miksi matkavakuutus yleensäkään otetaan? Siksi, että saatat tarvita apua. Tällaisessa tilanteessa vakuutuskortissa oleva puhelinnumero on ensimmäinen kontakti, jolta kysytään neuvoa. Kyllä tällaisissa pitäisi olla joustoa,” Puhakka sanoo ja jatkaa:

”Meidän perheen vakuutukset lähtevät vaihtoon.”

Ehdot uusiksi

Vakuutusyhtiö Pohjolan korvauspalveluiden Minna Kiiso kertoo, että Nizzasta on tullut 14.7. johdosta kymmenisen yhteydenottoa. Osa näistä asiakkaista on ollut Nizzan rantabulevardilla ja nähnyt terrori-iskun.

”Tällaisia tilanteita ei aikaisemmin ole ollut, ja ne varmasti lisääntyvät koko ajan. Jos olet itse ollut onnettomuudessa, meillä on sitä varten hätäpäivystys,” Kiiso sanoo.

Pääsääntö lomamatkan keskeyttämiselle ja sen korvaamiselle on, että loukkaantuminen voi olla myös henkistä laatua. Pohjolan yhteistyökumppanin EMA Group, jonka lääkäri soittaa asiakkaalle mahdollisimman pian ja tekee arvion kotiuttamistarpeesta.

”Kotiuttamiselle pitää olla lääketieteellinen syy, jonka lääkäri arvioi. En valitettavasti osaa sanoa, miksi näin ei ole tässä tapauksessa ole tehty.”

”Meidän pitää miettiä jatkossa, miten tällaiset tilanteet otetaan huomioon niin, että asiakkaat kokevat saavansa tasa-arvoista kohtelua. Se täytyy kirjata myös vakuutusehtoihin. Ei voi sanoa, että menisimme aina pykälän mukaan, vaan hätäpäivystäjämme arvioivat tilannekohtaisesti, miten toimitaan,” Kiiso jatkaa.

X