Nuoret käsittelevät kipeää syrjäytymistä Keravan purkutaidetalossa – ”Syy työelämän ulkopuolelle jäämiseen oli, etten tuntenut itseäni”
Kun työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat parikymppiset nuoret laitettiin tekemään taidetta, he ymmärsivät, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä.
Nuoret tekivät purkutaideteoksensa työryhmissä, joista jokainen käsitteli valittua teemaa.
Keravan keskustassa sijaitsevaan entiseen Anttilan tavarataloon on rakennettu valtava Purkutaide-kollektiivin näyttely. Raketti-Anttilana tunnettu rakennus on ollut tyhjillään kymmenen vuotta ja odottaa purkamistaan.
Yhteensä 240 tekijää on toteuttanut teoksiaan neljäntuhannen neliön tilaan. Heidän joukossaan on paitsi ammattitaiteilijoita myös esimerkiksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujia.
Oman tilansa näyttelystä ovat saaneet parikymppiset, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat nuoret, jotka ovat valmistaneet taideteoksia Lasten ja nuorten säätiön työpajoissa. Haastattelimme kolmea nuorta, siitä, miksi he ovat olleet vähällä pudota yhteiskunnan laitamille. Julkaisemme jokaisen nuoren tarinan omana juttunaan.
Aiheen arkaluotoisuuden vuoksi nuoret eivät esiinny jutussa nimillään tai kasvoillaan. He ovat työpajojen jälkeen löytäneet elämälleen uuden suunnan ja ymmärtäneet, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Pienin askelin pääsee varmemmin perille.
Ihmemaa X -näyttely Keravalla osoitteessa Kauppakaari 1. Avoinna 18.8. asti ti–su klo 10–17. Syksyn aukioloajoista ilmoitetaan myöhemmin. Liput 12 euroa, lapset 10 euroa.
”Yksinäinen voi olla siten, ettei kukaan huomaa”
Mies, 23:
”Yksinäisyys on minulle tärkeä, omaan elämääni liittyvä teema. Se on vähän tabu nyky-yhteiskunnassa. Halusin teoksessani tehdä siitä näkyvämpää.
Taiteen tekeminen oli haastava prosessi, jossa oli paljon turhautumista. Halusin, että teoksella on tunnearvoa minulle ja että voin näyttää tunnettani ja aiheuttaa sillä jonkin reaktion.
Työpajassa oli harjoitus, jossa piti sanoa jokin mieleen tuleva sana. Sanoin sanan autio. Työ lähti liikkeelle siitä sanasta, siitä tuli niin vahva tunne. Ihminenkin voi olla autio, mutta sitä ei välttämättä kukaan huomaa. Ihminen voi olla yksinäinen siten, ettei kukaan ikinä huomaa hänen yksinäisyyttään.
Maskissa puhutteli esineenä se, että maskin takana on paljon enemmän kuin mitä on näkyvissä kuten ihmisissäkin on. Kaikkea ei voi nähdä nopealla silmäyksellä. Jos menee teoksen lähelle, näkee maskin sisällä olevan tekstin. Sitä eivät ehkä kaikki huomaa, ja se on oikeastaan koko taideteoksen idea.
”On nuoria, joiden elämä voi olla aika raskasta”
Minulla ei ole hyvät kädentaidot. Olen aina ajatellut, että ei minussa ole mitään taidetta, vaikka toisaalta olen aina ajatellut tosi diippejä juttuja. Työpaja antoi paljon, ja teoksen merkitys itselleni on vain kasvanut. Olen pystynyt sen avulla reflektoimaan ajatuksiani ja menneisyyttäni.
Peruskoulun jälkeen valmistuin ammattikoulusta, jonka jälkeen olen ollut työelämän ulkopuolella. Olen saanut adhd-diagnoosin, ja lääkityksen ansiosta toimintakykyni on parantunut.
Mutta suurin syy työelämän ulkopuolelle jäämiseen oli, etten tuntenut itseäni. Olin mennyt ammattikouluun vain siksi, että johonkin piti mennä. Oli se hyväkin asia, mutta minulla ei ollut motivaatiota siihen työhön, johon olin opiskellut.
Nuoren pitäisi saada löytää omat vahvuutensa. Ei kannata painostaa menemään mihin tahansa. Ja on nuoria, joiden elämä voi olla aika raskasta.
Olen nyt hakenut uudelleen opiskelemaan. Isoin haaveeni on, että voin auttaa ihmisiä rakastamaan itseään ja tuoda maailmaan hyvää oloa.”