Haistattelua ja solvauksia – Kiusaaminen on työpaikan arkipäivää lähes puolella Suomen opettajista

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lähes puolet opettajista on kokenut tulleensa kiusatuksi viime ja tämän vuoden aikana, kertoo OAJ:n selvitys. Lähes joka kymmenes oli kokenut väkivaltaa. © lehtikuva
Salakuvaamista, herjaamista ja jopa väkivaltaa – opettajien piinaajina kunnostautuvat oppilaiden lisäksi myös oppilaiden vanhemmat.

Opettajan ammatissa ilmenee outo nurinkurisuus: ”kansakunnan kynttilän” ammatti vetoaa, ja opettajat kokevat keskimääräistä enemmän tyytyväisyyttä työhön, mutta samaan aikaan etenkin luokanopettajan työstä tahdotaan poikkeuksellisen paljon pois.

Yliopistojen hakijatilastoista selviää, että luokanopettajiksi on enemmän tunkua kuin lääkäreiksi, mutta Koulutuksen tutkimuslaitoksen (KTL) selvitysten perusteella 28 prosenttia luokanopettajista harkitsee alan vaihtoa. Onko opettajaksi aikovilla liian pumpuliset kuvitelmat tulevasta työstä?

OAJ:n työelämäasiamiehen Riina Länsikallion mukaan näyttää siltä, että opettajien saama koulutus ja nuorten opettajien siirtyminen työelämään eivät suju helposti, ja opettajat stressaantuvat henkisten ja sosiaalisten paineiden alla.

Luokanopettajakoulutukseen hakeutuu lahjakkaita, hyvin koulussa menestyneitä ihmisiä, jotka valmistuttuaan opettajiksi tykkäisivät opettaa luokissa hyvissä työolosuhteissa, kertoo Tampereella työskentelevä peruskoulun opettaja ja kouluhenkilöstön työsuojeluvaltuutettu Jouni Kaipainen.

”Mutta nuorella opettajalla käsitys siitä, millaista työtä haluaisi tehdä, voi olla hyvin ristiriitainen todellisuuden kanssa esimerkiksi jossakin lähiökoulussa.”

Tämä ilmiö korostuu Kaipaisen mukaan varsinkin, jos opetusryhmät ovat suuria eikä oppilashuoltoon liittyvää tukea – kuten koulupsykologeja tai koulukuraattoreja – ole saatavilla.

Jalat alta portaissa

Opettajien kokeman epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen määrä on erittäin huolestuttava, summaa OAJ:n viime keväänä julkaistu työolobarometri. Vuosien 2015–2016 aikana 41 prosenttia opettajista oli kokenut epäasiallista kohtelua tai kiusaamista.

Vastaajat kokivat, että eniten kiusaavat oppilaat ja opiskelijat, mutta myös työyhteisöjen sisällä on liikaa epäasiallista kohtelua.

Eniten tämä koskee peruskoulun erityisopettajia ja erityisluokanopettajia, ammattikorkeakoulun tuntiopettajia, peruskoulun tuntiopettajia, peruskoulun rehtoreita sekä ammatillisten oppilaitosten ja peruskoulujen lehtoreita.

Vastaajista yhdeksän prosenttia ilmoitti kokeneensa väkivaltaa. Yleisintä tämä on varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Väkivaltaa kokevat yhtä lailla opetusalan esimiestehtävissä kuin opettajina toimivat.

Eräs opettaja kertoo kuinka oli vaatinut oppilaalta huolellista suoriutumista oppitunnilla. Oppilas ei sietänyt ojentamista ja suuttui.

Kun opettaja käveli luokkahuoneesta kohti opettajanhuonetta, oppilas tönäisi häneltä jalat alta portaissa. Opettajan jalka murtui ja hän joutui sairauslomalle.

Tämän lisäksi opettajan auton renkaat oli muutamaan otteeseen käyty puhkomassa sekä koulun pihassa että kotipihassa.

Peruskoulun opettajiin kohdistuvasta kiusaamisilmiöstä julkaistiin keväällä 2015 Teemu Kaupin väitöskirjatutkimus. Kaupin kyselytutkimukseen vastasi 215 peruskoulun opettajaa eri puolilta Suomea. Heistä 70 koki, että oppilaat kiusaavat.

Kaupin mukaan opettajia kiusataan useimmiten sekä sanallisesti että sanattomalla viestinnällä.

”Tyypillisimpiä opettajiin kohdistuneen kiusaamisen muotoja olivat oppilaiden hävyttömät ja asiattomat kommentit, yhteistyöstä kieltäytyminen ja toistuva valehtelu opettajalle”, Kauppi kertoo.

Kaikki opettajat eivät edes miellä nuorten käyttämää haistattelevaa tai solvaavaa kieltä kiusaamiseksi, koska se on jo niin arkipäiväistä, varsinkin peruskoulussa.

Kaipaisen mukaan toistuvaa kuormitusta voivat aiheuttaa oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia ja jotka häiriköivät oppitunneilla.

”Lapsi voi olla terveydellisesti sellaisessa kunnossa, että hän ei oikein pärjäisi normaalissa luokassa ja sitten hän joutuu odottelemaan pitkäänkin paikkaa erityisluokassa.”

Peppukuvia ja huhuja

Täysin oma lieveilmiönsä on ryöpsähtänyt älypuhelinten yleistymisen myötä.

Oppilaat räpläävät häiritsevästi puhelimiaan, ja he voivat myös kuvata niillä opettajia. Kännykkäkamera saatetaan ottaa esille heti, kun opettajan selkä kääntyy.

”Opettajia voi kuormittaa huomattavasti, kun täytyy jatkuvasti olla varuillaan sen suhteen, koska tulee kuvatuksi. Tätä voi pitää myös opettajiin kohdistuvana epäasiallisena käyttäytymisenä”, Kaipainen selvittää.

Videokuvaaminen voi olla oppilaille eräänlainen kiristyskeino, jolla opettaja pyritään asettamaan noloon asemaan tai opettajan toimet näyttämään vääriltä.

Kyse voi olla myös rankasta herjaamisesta, jossa täyttyvät jo rikoksen tunnusmerkistöt. Eräässä poliisille ilmoitetussa tapauksessa oppilas oli ottanut kuvan naisopettajasta, kun tämä oli kumartunut eteenpäin. Oppilas lähetti kuvan luokan WhatsApp-ryhmään ja kuvan yhteydessä oli teksti ”huoran perse”.

Keski-Suomen käräjäoikeus käsitteli vuonna 2011 tapauksen, jossa koulun oppilas tilasi musikaaliselta tuttavaltaan opettajasta herjauskappaleen, joka päätyi YouTubeen. 16-vuotias oppilas tuomittiin kunnianloukkauksesta 180 euron sakkoihin ja 2 500 euron vahingonkorvauksiin henkisestä kärsimyksestä.

Oma lukunsa on vielä huhumylly, joita voidaan opettajista pyörittää.

”Erään miesopettajan nimissä lähetettiin koulun oppilaille Facebookin kaveripyyntöjä ja tähän valeprofiiliin oli kirjoitettu, että hän tykkää olla lasten kanssa tekemisissä”, kertoo komisario Jari Lindholm Sisä-Suomen poliisilaitokselta. Lindholm on tehnyt Tampereen yliopistoon pro gradu -tutkielman koulujen turvallisuudesta.

Lindholmin mukaan vuosikausia kiertäneiden pedofiilihuhujen kimmokkeeksi on riittänyt myös se, että eräs opettaja oli toisinaan laskenut kätensä oppilaan olkapäälle sekä auttanut riisumaan hupparin pois liikuntatunnilla oppilaalta, joka oli kieltäytynyt riisumasta sitä itse. Huppari oli kielletty liikuntatunnin pukuohjeistuksissa.

Tässä yhteydessä myös oppilaan t-paita oli hieman noussut, minkä perusteella oppilaat lietsoivat huhuja entisestään.

Jopa vakavia rikoksia

Lindholm toteaa, ettei lapsi välttämättä ymmärrä sosiaalisen median häirintään ja herjanheittoon osallistuessaan syyllistyvänsä mahdollisesti vakavaan rikokseen.

Kun herjauksen ohella on esimerkiksi uhattu henkeä ja terveyttä, ovat korvaussummat liikkuneet useammissa tuhansissa.

”Oppilaat eivät edes tajua millaisista summista sakoissa ja vahingonkorvauksissa puhutaan. Täytyy muistaa, että alle 18-vuotialla ei ole yleensä myöskään mitään tuloja.”

Lindholmin mukaan poliisin tietoon tulevat tapaukset ovat lopulta vain jäävuoren huippu.

”Valitettavan usein räikeimmät tapaukset hoidetaan kotipesässä, eli kouluissa sisäisesti. Poliisi on kuitenkin Suomessa se, jonka tehtävänä on tutkia rikoksia.”

Vanhempien syynissä

Kaupin tutkimukseen vastanneista 215 opettajasta 78 koki, että oppilaiden vanhemmat kiusaavat.

Vastaajien mielestä vanhemmat arvostelivat opettajien ammattitaitoa epäoikeudenmukaisesti, käyttivät epäasiallista kieltä ja mustasivat heidän mainettaan.

Useat opettajat kokevat kiusaamisena esimerkiksi sen, kun vanhemmat tehtailevat opettajista valituksia rehtorille tai kunnan opetuslautakunnalle.

Kaipainen kertoo, että on olemassa sellaisiakin vanhempia, jotka seuraavat opettajan tekemisiä aivan pilkun tarkasti.

”Opettajan näkökulmasta voi olla piinaavaa, että seurataan opettajan toimintaa hyvin tarkkaan. Näin on varsinkin, jos ei ole perusteita, miksi niin tehdään ja mihin sillä pyritään.”

”Vanhemmat voivat lähettää pitkiäkin kirjallisia viestejä opettajalle. Tai sitten he soittavat ja kyselevät opettajan työmenetelmistä ja arvioinneista. Opettajat voivat kokea tämän niin, että hänen työhönsä ei luoteta.”

Kaipaisen mukaan on myös tyypillistä, että vanhemmat uskovat lapsensa kertoman sellaisenaan, kun taas opettajan näkemys samasta asiasta voi olla hyvinkin poikkeava.

Eräs luokanopettaja kertoo, että oppilaan äiti soitti opettajan kotiin joka toinen viikko milloin mihinkin vuorokauden aikaan haukkuakseen opettajaa. Opettajan luokka oli iso ja siellä oli paljon oppilaita, joiden oli vaikea keskittyä oppimiseen. Monilla oli kotona vaikeuksia ja ne heijastuvat koulutyöhön.

”Olet kykenemätön opettamaan meidän lastamme. Tyttö on kertonut, että tunnillasi on levotonta eikä kukaan opi mitään. Naapurin tytärkin on ollut samaa mieltä”, opettaja kertoo saamastaan puhelusta.

Kaipaisen mukaan on hyvä, jos huoltaja on asiallisessa hengessä ensimmäisenä opettajaan yhteydessä. Näin selviää heti, miten asia on opettajan tulkinnan mukaan.

”Samalla lapsikin voi oppia, että maailmassa on monta tapaa tarkastella asioita.”

Kaiken ikävänkin kohtelun keskellä lohdullista on, että opetusalan työntekijät ovat erittäin tai melko usein innostuneita työstään. OAJ:n työolobarometrin mukaan vuonna 2015 opettajista 74 prosenttia koki, että työhön on mukava syventyä erittäin tai melko usein.

 

Osassa kiusaamisesimerkeistä on lähteenä käytetty kasvatustieteen tohtori Päivi Hamaruksen teosta Koulukiusaaminen. Huomaa, puutu, ehkäise (2008).

FB_logo   Jaa juttu Facebookissa

Twitter_icon   Jaa juttu Twitterissä

Seura_Logo

  Tilaa Seura

X