”Suomalaisten pitäisi nousta kapinaan hallituksen politiikkaa vastaan” – Näyttelijä Eero Aho huolestui nuorten tulevaisuudesta

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Anni Koponen/Otavamedia
Jussi-palkittu näyttelijä Eero Ahoa suututtaa hallituksen leikkauspolitiikka. Hän on myös hyvin huolissaan nuorten syrjäytymisestä.

TUNNUSTAN, että roolini kasvattajana on vuosien varrella muuttunut ja kehittynyt.

Nuorempana olin aika äkkipikainen ja huusin helposti – etenkin innostuneena. Minut oli kai koulutettu siten.

Pahan Kukat -elokuvassa esitän kasvattamisessa aika lailla epäonnistunutta ja toivotonta perheenisää.

Nostan hattua ohjaaja Antti J. Jokiselle, joka antoi pääroolit räppäreinä tunnetuille amatöörinäyttelijöille Jon ”Juno” Korhoselle ja Mikael Gabrielille sekä Viljami Nojoselle. Heidän kanssaan työskenteleminen oli antoisaa, mutta tietyssä mielessä myös tavallista haastavampaa. Lopputulos on mielestäni kuitenkin juuri niin aito ja realistinen kuin oli tarkoituskin.

 

ENNUSTAN, että pidän jatkossakin huolta kunnostani treenaamalla. Voin tosi huonosti, jos en liiku.

Yritän käydä mahdollisimman säännöllisesti punttisalilla sekä juoksemassa. Venyttely on aina ollut meille miehille hieman vaikeaa, mutta nyt olen saanut siitäkin kiinni kuminauhajumpan avulla.

Liikkumiseni on enemmän kunnon ylläpitoa kuin sen kasvattamista. Tavoitteenani ei ole näyttää miltään lihaskimpulta. Tuntemattoman sotilaan kuvaukset ovat olleet fyysisesti niin rankat, että joka jätkältä on pudonnut muutama kilo. Juoksuhaudoissa ja soilla rämpiminen 40 kiloa painavat varusteet päällä on yllättävän kovaa hommaa.

 

TUNNUSTAN, että punk-musiikki on minulle todella vierasta. Nuorena kuuntelin joitain punk-bändejä, kuten Sex Pistolsia ja punkahtavaa Sielun Veljiä, mutta hevimusiikin ohella se osasto on kyllä jäänyt miltei kuuntelematta.

En vain ole päässyt perille räppiin ja punkiin, vaikka kuuntelenkin musiikkia laidasta laitaan. Suhtaudun suopeasti aktivismiin ja kansalaistottelemattomuuteen niin kauan, kun se ei vahingoita ketään.

Päättäjiä pitäisi mielestäni ehdottomasti herätellä enemmänkin tietynlaisen kansalaistottelemattomuuden kautta.

 

ENNUSTAN, että syrjäytyminen tulee jatkumaan, mikäli hallitus jatkaa leikkauksia.

Kyse on pitkälti arvovalinnoista, enkä ole nykyisen hallituksen kanssa laisinkaan samoilla linjoilla.

Se, että leikataan lapsilta ja nuorilta, on ihan käsittämätöntä. Muistan hyvin vielä edellisen laman ja sen, miten silloin syrjäytyneille lapsille kävi. Nyt uusi sukupolvi joutuu kokemaan jälleen saman painajaisen. Miksei menneistä ole opittu?

Syrjäytyneitä nuoria ja kokonaisia perheitä on Suomessa valtavasti. Asun itse Helsingin Kalliossa, jossa leipäjonot ovat ihan todellinen osa tämän päivän Suomea. Kaikista eniten suututtaa sellainen asenne, että köyhyys, syrjäytyminen ja sen myötä syntyvät erilaiset ongelmat olisivat jotenkin jokaisen oma valinta. Eihän se niin ole.

 

TUNNUSTAN, että pelkään nykyistä maailmanmenoa. Miten käy maailmalle, Euroopalle ja Suomelle? Kaikilla tuntuu olevan tarjottavana vain vääriä ratkaisuja.

En tiedä, olemmeko me suomalaiset muita eurooppalaisia laiskempia osoittamaan mieltämme asioista, mutta meidän pitäisi ehdottomasti nousta kapinaan hallituksen politiikkaa vastaan. Olemme liian kilttejä, ja hyväksymme hiljaisesti kaiken.

Tunnen, että meillä taiteilijoilla on vastuu olla kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Taidehan on kautta aikojen peilannut yhteiskunnan tilaa. Haluan näyttelijänä olla myös itse aktiivinen ja näyttää esimerkkiä.

 

ENNUSTAN, että tulevana syksynä aikani menee Tuntemattoman sotilaan parissa.

Kuvausten jälkeen olen suunnittelut lähteväni perheeni kanssa hieman pidemmäksi aikaa reissuun. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, marraskuussa meitä kutsuu Espanja.

Olen paiskinut töitä puolitoista vuotta putkeen, ja tunnen olevani loman tarpeessa.

Täytän parin vuoden päästä 50 vuotta. Toivoisin, että olisin silloin saanut säästetyksi rahaa sen verran, että voisin olla tekemättä töitä pidemmän aikaa. Minua kiehtoo ajatus siitä, että voisin matkustaa pois Suomesta ja saada kaikkeen hieman etäisyyttä.

Myönnän olevani työnarkomaani ja perusluonteeltani levoton. Allekirjoitan Nietzschen ajatuksen siitä, että joutilaan aivot ovat saatanan temmellyskenttä. Ulkomailla reissatessa ärsykkeet muuttuvat, ja uudet kulmat tekevät olon jotenkin levollisemmaksi.

FB_logo   Jaa juttu Facebookissa

Twitter_icon   Jaa juttu Twitterissä

Seura_Logo

  Tilaa Seura

X