Koetko häpeää päihderiippuvaisen läheisenä? Tunteen jakavat monet – Näin häpeän tunnetta voi käsitellä ja hälventää
Päihderiippuvaisten läheisten kokemalla häpeällä on monta muotoa. Häpeään auttaa puhuminen ja ymmärrys päihderiippuvuuden luonteesta.
Suomessa arvioidaan olevan ainakin yli miljoona tai jopa kaksi miljoonaa päihderiippuvaisen läheistä. Läheiseksi voidaan määritellä perheenjäsenten ja ystävien lisäksi esimerkiksi työtoverit.
Päihdejärjestöjen päihderiippuvaisten läheisille tekemässä kyselyssä ilmeni, että häpeä on yksi yleisimpiä tunteita, mitä he perheenjäseninä, ystävinä tai työtovereina kokevat.
Myllyhoitoyhdistyksen viestintäsuunnittelijan Johanna Pohjolan mukaan riippuvuuteen kuuluu luontaisesti häpeää, koska päihderiippuvainen ei hallitse päihteiden käyttöään, mutta ei välttämättä ymmärrä syyksi riippuvuutta. Riippuvaisen tuntema häpeä tarttuu läheisiin.
“Herkästi ajatellaan, että riippuvainen on vastuuton, moraaliton ja heikkotahtoinen”, Johanna Pohjola sanoo.
Riippuvuudessa käyttö ei enää kuitenkaan ole tahdonalaista vaan pakonomaista, tämän ymmärtäminen usein vähentää häpeää.
Päihderiippuvaisen käytös päihteen vaikutuksen alaisena saattaa olla hallitsematonta:
“Törttöily, sekoilu ja valehtelu. Häpeämätön käytös, josta ulkopuoliset ajattelevat, että kuinka joku kehtaa olla noin julkea tai röyhkeä”, Pohjola sanoo.
Myllyhoitoyhdistys on valtakunnallinen päihdetyön järjestö. Yhdistyksen yhdessä muiden päihdejärjestöjen kanssa alkuvuonna tekemään kyselyyn vastasi vajaa 90 läheistä. © iStock
”Riippuvuudessa päihde on aina ykkönen”
Päihderiippuvaisen läheisenä voi kokea itsensä mitättömäksi, koska riippuvaisilla päihde kiilaa kaiken muun edelle – myös läheisten ja lopulta jopa omien perustarpeiden.
“Riippuvuudessa päihde on aina ykkönen”, Johanna Pohjola muistuttaa.
Myös aina toiseksi jäämisen tunteeseen, siihen ettei kelpaa eikä riitä, liittyy hänen mukaansa valtavasti häpeää. Mikäli läheinen on päihderiippuvaisen puoliso, toimimattomaan suhteeseenkin jääminen voi hävettää.
Läheinen saattaa itsekin mennä mukaan riippuvaisen salailuun tai alkaa valehdella riippuvaisen puolesta, mitkä myös nolottavat. Läheisen häpeä myös usein johtaa eristäytymiseen ja yksin jäämisen kokemuksiin.
Tunteeseen sekoittuu usein myös syyllisyyttä, etenkin jos päihteistä riippuvainen on oma lapsi.
“Vanhempi saattaa pohtia, onko epäonnistunut kasvattajana.”
Miten käsitellä häpeää?
Johanna Pohjolan mukaan tärkein keino on puhuminen, koska häpeä saa voimaa puhumattomuudesta ja salailusta.
Tunteesta on hyvä puhua ihmiselle, jolla on ymmärrystä päihderiippuvuudesta. Läheisille on tarjolla paljon erilaisia vertaisryhmiä, joissa saa ymmärrystä ja turvaa.
Vain asiaan perehtymällä syntyy syvällinen ymmärrys päihderiippuvuudesta. Mitä vähemmän päihderiippuvuuden luonnetta tuntee, sitä suurempaa on häpeä.
“Tunne voi olla suurimmillaan riippuvuuden alku- tai keskivaiheessa. Kun ei päihderiippuvainen itse eikä läheinen vielä ymmärrä, mistä riippuvuudessa on kyse”, Pohjola sanoo.
Hän korostaa tiedon hankkimisen merkitystä. Päihderiippuvaisen käytös voi olla manipuloivaakin, jolloin alkoholisti saattaa esimerkiksi syyttää puolisoa omasta juomisestaan.
“Tiedon kautta läheiselle tulee oivallus siitä, että ei se ole hänen vikansa, että puoliso juo vaan kyseessä on riippuvuus.”
Ihmisten suhtautuminen päihderiippuvaisiin ja heidän läheisiinsä riippuu usein siitä, kuinka paljon heillä on tietoa päihderiippuvuudesta. Valitettavasti ihmisillä on ymmärrystä riippuvuuksista Pohjolan mukaan yleensä aika vähän.
Tietämättömyys voi aiheuttaa ennakkoluuloja, tuomitsemista ja halveksuntaa. Nämä taas suhtautumistapoina lisäävät läheisten kokemaa häpeää. Tuomitseminen kumpuaa siitä, että ei ymmärretä päihteidenkäytön olevan riippuvaiselle pakonomainen tarve – ei valinta.
Häpeäidentiteetti on tyypillistä alkoholisteille ja heidän lapsilleen
Häpeä voi olla kroonista ja liittyä vahvasti omaan identiteettiin, varsinkin jos sitä on kokenut pitkään.
Johanna Pohjola on itse alkoholistin tytär, mutta hänen isänsä on jo kuollut.
“Se ei ole sellaista, että jotkut yksittäiset asiat hävettäisivät, vaan se on kokemus siitä, että minä olen vääränlainen”, hän kuvailee.
Krooniseen häpeään auttaa sen tiedostaminen, nimeäminen ja itsemyötätunto. Kun Pohjola huomaa itse olevansa häpeän kokemuksessa, hän alkaa nimetä sitä irtautuakseen tunteesta.
“Häpeää, häpeää, häpeää”, Pohjola kertoo toistelevansa itselleen.
Johanna Pohjolan mukaan vertaistuen merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. © iStock
Päihderiippuvuuden lähellä syntyy epäterveitä selviytymiskeinoja
Ei puhuta, ei luoteta eikä tunteita tunneta – epäterveitä selviytymiskeinoja on monia. Johanna Pohjolan mukaan onkin tärkeää oivaltaa, että pitää puhua ja saa tuntea.
Häpeäkin on hyvä tunnistaa, tuntea ja nimetä, mutta sen vanki ei tarvitse olla.
“Häpeän salliminen, sitä ei tarvitse poistaa, sen kanssa voi olla. Tunne ei poistu sillä, että sen tuomitsee”, Pohjola muistuttaa.