Miten pitää peura pois puutarhasta? ”Ilman aitaa menee tosi vaikeaksi” – Toki muitakin keinoja on!

Peura on nyt Etelä- ja Lounais-Suomen puutarhojen kutsumaton vieras, joka ilmestyy paikalle usein iltahämärissä tai varhain aamulla. Valkohäntäpeurojen runsaslukuisuus uhkaa jo muuttaa ekosysteemiäkin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Nämä peurat söivät ruusuja esikaupungissa sijaitsevasta puutarhasta. Kuvituskuva.

Peura on nyt Etelä- ja Lounais-Suomen puutarhojen kutsumaton vieras, joka ilmestyy paikalle usein iltahämärissä tai varhain aamulla. Valkohäntäpeurojen runsaslukuisuus uhkaa jo muuttaa ekosysteemiäkin.
Teksti:
Jukka Vuorio

Valkohäntäpeuroja on Suomessa nyt todella runsaasti, ja se huomataan monilla kotipihoillakin.

Luonnonvarakeskus Luke arvioi vielä 1990-luvulla, että valkohäntäpeuroja oli reilut 10 000, kun viime talvena valkohäntäpeurojen määräksi arvioitiin jo noin 120 000 yksilöä.

”Kanta on laskenut muutamien vuosien takaisesta huippumäärästä, noin 150 000 yksilöä, mutta on edelleen runsas. Kantaa on viime vuosina leikattu metsästämällä. Ja metsästystä vartenhan se meille aikoinaan tuotiinkin”, kertoo Luken tutkija Antti Paasivaara.

Kannan runsastumisen taustalla on ilmastonmuutos, eli ilmaston lämpeneminen, mutta mahdollisesti myös valkohäntäpeuran ruokinta.

Peura hyppää vaivatta kaksimetrisen aidan yli

Nyt runsas valkohäntäpeurakanta etsii ruokaa kaikkialta: Metsistä, ruokintapaikoilta sekä ihmisasutuksen läheisyydestä, jopa puutarhoista ja kasvimailta.

Peurojen pitäminen poissa puutarhoista on vaivalloista.

”Kyllä se vaikeaa on. Puutarhan suojelemiseksi kunnolla se pitäisi aidata. Ilman aitaa puutarhan pito menee vaikeaksi alueilla, joilla on runsaasti valkohäntäpeuroja.”

Mikä tahansa aita ei kuitenkaan riitä. Valkohäntäpeura hyppää vaivatta kaksimetrisen esteen yli, joten aidan pitäisi olla ainakin 2,5 metriä korkea. Harva ihminen on valmis aitaamaan puutarhansa näin korkealla kiinteällä aidalla.

Pidä peurat pois puutarhasta syönninestoaineilla tai sähköpaimenen avulla

Jotain muitakin konsteja on. Suomen Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikael Wikström on erikoistunut hirvieläinten kannanhoitoon, ja sanoo, että puutarhansa voi yrittää suojata aidan lisäksi esimerkiksi syönninestoaineilla.

”Mikäli puutarhassa viljellään peuroille maistuvia kasveja, saattaa olla järkevää suojata näitä vaikkapa verkolla tai syönninestoaineella, kuten Tricolla, tai aidata puutarha. Samalla vältytään esimerkiksi rusakon aiheuttamista vahingoista”, Wikström kertoo.

Sähköpaimenestakin voi olla apua valkohäntäpeuran torjunnassa.

”Erikoisviljelyksissä esimerkiksi mansikan ja kaalin kohdalla saattaa syntyä ongelmia ja silloin saattaa olla järkevää aidata sähköpaimenella. Jos valkohäntäpeura aiheuttaa vahinkoja maataloudessa tai metsätaloudessa, niihin voi hakea korvausta”, Wikström kertoo.

Maa- ja metsätalouden korvaukset ja ennaltaehkäisevät materiaalit, kuten sähköpaimenet ja Trico, rahoitetaan metsästäjien maksamilla pyyntilupamaksuilla.

Punkkeja ja kolareita

Suomen tihein valkohäntäpeurakanta on Etelä- ja Lounais-Suomessa, samalla suunnalla viihtyy myös metsäkauris.

”Valkohäntäpeuroja on runsaimmin nyt Loimaa-Jokilääni-Pöytyä-Alastaro -alueella. Saaliin perusteella näyttää siltä, että metsäkauriita olisi eniten Paraisten kunnassa”, Wikström kertoo.

Metsä- ja puutarhatuhojen lisäksi peurat ja kauriit aiheuttavat muutakin päänvaivaa, kuten liikennekolareita.

Wikström kertoo, että valkohäntäpeurakolareita on vuositasolla noin 6 500-7 000. Metsäkauriskolareita on noin tuhat vähemmän, eli noin 5 500-6 000 kolaria.

Paasivaara sanoo, että asiantuntijapiireissä keskustellaan siitä, onko kaurislajien kuten valkohäntäpeuran ja punkkien välillä yhteyttä.

”Mutta käytännössä on niin, että tiheä nisäkäskanta on hyvä kasvualusta punkeille. Punkit ovat hyvin konkreettinen asia, joka vaivaa erityisesti Etelä-Suomen rannikkoalueita”, Paasivaara sanoo.

Wikström kertoo, että tälle vuodelle on haettu 71 500 valkohäntäpeuran pyyntilupaa.

Onko peuroja liikaa?

Kun Luken tutkija Antti Paasivaaralta kysyy, onko valkohäntäpeuroja Suomessa jo liikaa, hän kertoo vastauksen olevan näkökulmakysymys.

”Vastaus riippuu ihan siitä, keneltä kysyy. Asiaan on erilaisia näkökulmia. Itse toivoisin julkisuuteen laajaa hyödyt ja haitat huomioivaa keskustelua valkohäntäpeuran tulevaisuudesta.”

Valkohäntäpeuran ensisijainen hyöty on se, että se on erinomainen riistalaji, jonka lihantuotto on hyvä.

”Laji kestää hyvin metsästystä ja sopeutunut hyvin Suomen ympäristöön. Kun ruokinnalla tukeminenkin onnistuu, on se riistalajina aivan ideaali.”

Haittoja voivat tiheimmillä valkohäntäpeura-alueilla olla ylilaidunnus sekä tautien ja loisten levittäminen.

Ylilaidunnus tarkoittaa, että valkohäntäpeuroja on niin paljon, että ne syövät kasvillisuutta niin paljon, että kasvillisuuden rakenne muuttuu heinävoittoiseksi. Jos ylilaidunnus on voimakasta, esimerkiksi kaikki lehtipuulajit eivät pysty uudistumaan.

”Juuri ruokintapaikkojen läheisyydessä kasvillisuus saattaa olla hyvinkin kulunutta.”

Paasivaara nostaa esiin myös näkökulman siitä, kuinka valkohäntäpeuran kanta vaikuttaa esimerkiksi susien suojeluun.

”Näyttää siltä, että susikanta on tihein juuri niillä alueilla, joilla valkohäntäpeurojen kantakin on tihein. Mitä riskejä tai hyötyjä tähän siteen liittyy kansallisella tai koko Euroopan tasolla?”

Jos susikanta kasvaa kovin runsaaksi, voi olla riski, että natiivit lajit kuten metsäpeura eivät välttämättä kestä suden saalistusta.

”Näinhän on käynyt esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, kun valkohäntäpeura levisi metsäkaribun elinalueille. Karibukannat taantuivat siellä, koska eivät kestäneet runsaan valkohäntäpeuran perässä tullutta isoa susikantaa”, Paasivaara sanoo.

Keskustelu aiheesta jatkuu, sillä Wikström muistuttaa, että toisaalta runsas peurakanta saattaa myös vähentää susien aiheuttamia ongelmia.

”On todettu, että kun susilla on paljon luonnonvaraista riistaa saatavilla, susien aiheuttamat kotieläinvahingot vähenevät”, Wikström sanoo.

Lue myös: Kuusipeura eli täpläkauris on paikkauskollinen eläin – Laji tuotiin Suomeen yli 100 vuotta sitten

X