Yorkin herttua ei ole enää se pulleaposkinen lapsiprinssi, jollaisena haluaisimme hänet muistaa – Miten prinssi Andrew'sta kasvoi rietas setä?
Prinssi Andrew oli lapsi, jolta ei puuttunut mitään. Hänestä kasvoi äitinsä, kuningatar Elisabetin, suosikkilapsi. Toimittaja Katriina Lundelin katseli prinssin lapsuuskuvia ja pohti, miten pienestä synttärisankarista voi kasvaa nyt median paljastama irstaileva nilkki.
Nuori prinssi Andrew pikkuveljensä prinssi Edwardin kanssa leikkimässä Buckinghamin palatsin pihalla.
Skandaalinkäryisillä kuninkaallisilla ja koiranpennuilla on jotain yhteistä. Sitä toivoo, etteivät ne olisi koskaan kasvaneet aikuisiksi.
Prinssi Andrew on vanhoissa valokuvissa kirkaskatseinen ja ilmeikäs napero, joka olisi sellaisena pysyessään ollut palvelus kuningaskunnalle.
Vaikka eurooppalainen kuninkaallisuus tuntuu muinaisjäänteeltä Suomesta katsottuna, onhan pikkuprinssien ja prinsessojen seuraaminen viihdyttävää myös suomalaisista.
Pulleaposkinen, minikokoinen siniverinen käännyttää piintyneimmänkin tasavaltalaisen rojalistiksi.
Valitettavasti söpöistä minikuninkaallisista kasvaa joskus ikämiehiä, jotka metsästävät alaikäisiä tyttöjä ja liikkuvat sellaisten elostelevien miljonäärien seurassa, jotka välittävät seksuaalisia hemmottelupalveluita etuoikeutetussa asemassa oleville rikkaille ja painostavat alaikäisiä tyttöjä seksiin.
Niin kävi ainakin Andrew’lle, jonka tie nousi kuningashuoneessa pystyyn, kun hän jäi vanhojen valokuvien perusteella kiinni alaikäisten tyttöjen seurasta miljonääri Jeffrey Epsteinin ja suomalaissyntyisen Peter Nygårdin hyväksikäyttöringeissä.
Kun hovin, maineen ja rahan glamour hälveni, takaa paljastui joukko ikääntyneitä miehiä, jotka ovat valmiita käyttämään vaikutusvaltaansa häikäilemättä hyväkseen toisten kustannuksella.
Samalla suloisen pikkuprinssin kuva muuttui entistä vaikeammaksi palauttaa mieleen.
Miten ihmeessä Andrew’sta kasvoi näin vastenmielinen hyypiö?
Pikkuprinssille eivät riitä lahjaksi pehmeät paketit: Andrew’lla on ollut lapsesta saakka mahdollisuus toteuttaa villeimmätkin toiveensa
Silloin, kun kaikki oli vielä hyvin ja kuva Andrew’sta kiiltävä, hovissa juhlittiin prinssin syntymäpäiviä avaamalla isoja paketteja.
Andrew ihaili lapsena salaisia agentteja, ainakin jos prinssin varhaisista syntymäpäivälahjoista voi jotain päätellä.
Kun Andrew täytti kuusi vuotta, hän sai lahjaksi täydellisen, ajettavan pienoismallin James Bondin Aston Martin DB5:stä. Kuninkaallisessa leikkikalussa oli myös aitoja agenttiauton ominaisuuksia: toimiva savuverho, esiin pullahtava luodinkestävä kilpi ja valokoteloon rakennetut leikkikonekiväärit.
Komentaja Bondin hopeanharmaalla menopelillä saattoi kurvailla 16 kilometrin tuntivauhtia.
Tällaisilla leluilla pikkuprinssiä hemmoteltiin: polkuauton kokoinen mutta moottorilla kulkeva Aston Martin. © Brittihovin lehdistökuva
Varmasti monen pikkupojan unelma, johon 1960-luvulla oli varaa vielä harvemmalla perheellä kuin nykypäivänä.
Andrew oli äidin lemmikki
Överit lahjat voivat tuntua liioittelulta, mutta Andrew onkin kuninkaallinen. Ja äidin suosikki.
Prinssi Andrew on kuningattaren lapsista kolmas. Prinsessa Anne oli jo 9-vuotias ja isoveli, kruununprinssi Charles, 11-vuotias, kun Andrew syntyi.
Andrew’sta ei tarvinnut kasvattaa kuningasta, ja kuningattaren ja nuorimman pojan suhteesta tulikin lämpimämpi kuin muiden lasten kanssa. Myöhemmin Andrew sai vielä suloisen pikkuveljen, Edwardin, joka ei kuitenkaan syrjäyttänyt Andrew’ta suosikkiprinssin paikalta.
Andrew’lta ei koskaan puuttunut mitään. Toisaalta hänen velvollisuutensa ovat eittämättä kapeammat kuin niillä sukulaisilla, jotka ovat kiipeämässä seuraavaksi valtaistuimelle.
Kuninkaallisen aseman suojissa saattaa erehtyä luulemaan, että on täysin koskematon.
Ehkä juuri se vinksautti hänen moraalisen kompassinsa niin, ettei hän edes Epstein-kohun keskelle jouduttuaan katsonut aiheelliseksi auttaa vyyhdin tutkinnassa.
Prinssi Adrew palasi Falklandin sodasta vuonna 1982 juhlittuna sotasankarina. © Martin Cleaver, Getty Images
Kuningatar näkee Andrew’n yhä kuten mekin haluaisimme nähdä – ellei totuus kirvelisi silmissä kuin kissanpissa
Kuningattaren kiintymyksestä, ja ehkä heikentyneestä arvostelukyvystä suhteessa Yorkin herttuaan, kertoo paljon se, että samaan aikaan, kun prinssiä epäiltiin alaikäisen pakottamisesta seksiin, hallitsija palkitsi poikansa korkeimmalla arvonimellä, jonka kuningattaren palvelemisesta voi saada.
Andrew’sta tuli Viktoriaanisen ritarikunnan suurristin ritari (Knight Grand Cross of Victorian order).
Kun sopivaan sukuun syntyneitä ihmisiä nostetaan jalustalle, sen kääntöpuolena on väistämättä se, että joskus nöyrä kansakin näkee, että ihmisiä me kaikki olemme.
Ja koska toiset ihmiset ovat valitettavasti niljakkaampia kuin toiset, moinen kunnianosoitus tuntuu irvokkaalta.
Prinssi Andrew täyttää 60 vuotta, mutta hovissa ei ole aihetta juhlaan – Bileet on peruttu, mutta perheillallinen sentään järjestetään
Andrew täyttää pyöreitä 12. helmikuuta 2020, mutta Britannian hovissakin on ilmeisesti herätty siihen, että nyt ei ole syytä juhlia.
The Timesin mukaan Andrew’n syntymäpäivien viralliset juhlat on peruttu ja korvattu illallisella perheen kesken.
Se on kieltämättä viisas veto jopa poikaansa syvästi kiintyneeltä kuningattarelta.
Ei enempää irvokkaita kunnianosoituksia, kiitos.
Jos Yorkin herttua ymmärtää todella vetäytyä hovin lisäksi myös julkisuudesta, voimme ehkä vielä kerran työntää pään pensaaseen ja yrittää muistella suloisen pikkuprinssin varhaista taivalta.
Sitä miten säteilevä, villapaitaan puettu mini-Andrew oli vielä turmeltumaton, kun hän leikki pikkuveljensä kanssa lehtikasassa. Ihan kuin kuka tahansa.
Siis voisimme, ellei se sattuisi olemaan absoluuttisesti mahdotonta.
Andrew’n taru näyttäisi olevan virallisesti ohi. Ja me jäämme hämmästelemään, mikä teki hänestä miehen, jolle oman asemansa ja toisten ihmisten kehojen väärinkäyttö ovat hyväksyttäviä tekoja missään todellisuudessa.
Hyvää syntymäpäivää, prinssi Andrew!
Nuori prinssi Andrew pikkuveljensä prinssi Edwardin kanssa leikkimässä Buckinghamin palatsin pihalla. © Lisa Sheridan, Getty Images