Suvun piirissä Reinon huhuttiin uusivan rikoksensa, jotta hän pääsisi talveksi lämpimään – Miksi osa uusii rikoksensa ja palaa vankilaan?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
rikoksen uusiminen
Vankeusaika voi kuntouttaa: neljä kymmenestä elää nuhteettomasti ensimmäisen vankeustuomion jälkeen ja vankilareissu jää vain kertaerehdykseksi elämässä. © Markus Pentikäinen/Kuvaryhmä/SKOY
Valtaosa Suomen vankiloista on ankeita bunkkereita, joihin ei mennä viihtymään. Vankilaan joutunut ei läheskään aina palaa telkien taakse.

Taloon tuli mies, jolla oli tuima katse. Hän oli juovuksissa ja metelöi niin, että talon lapset pelkäsivät. Perheen isä jutteli miehelle rauhallisesti ja kehotti häntä rauhoittumaan. Tulija, jota tässä kutsutaan Reinoksi, oli etäinen sukulainen.

Viisi vuotta myöhemmin Reino istui taksin etupenkillä. Katse oli yhä sama, mutta kun hän katsoi sivulle, hän hymyili.

Mies oli taas palaamassa vankilasta vanhaan kotitaloonsa, jossa tarkeni kesäisin. Siellä Reino vietti kesiään­ vapaana ollessaan, mutta se ei soveltunut talvikäyttöön.

Usein syksyisin Reino palasi vankilaan. Sitä ennen hän oli tehnyt jonkin rötöksen tai osallistunut useamman henkilön keikkaan, josta seurasi vankilatuomio. Hänen kerrottiin hankkivan itselleen talveksi lämpimän yösijan.

Tarina on 1980-luvun lopulta. Reino oli rikollinen ja elämässään eksyksissä alkoholiongelmansa takia, eikä selvinnyt normaalina pidettyyn elämään ennen vanhuudenpäiviään.

Reino palasi aina vankilaan, koska rikoksen uusiminen oli hänen tapansa selvitä. Vankilassa saattoi olla myös kavereita, ja siitä oli tullut hänen sosiaalinen yhteisönsä.

Vankila oli Reinon valinta, jonka yhteiskunta mahdollisti. Mies oli taparikollinen, omalla tavallaan. Raakoihin rikoksiin hän ei koskaan syyllistynyt, joten vankeusajatkin olivat kuukausien mittaisia.

Linnaan ei haluta takaisin

Rikoksen uusiminen Reinon tapaan uudestaan ja uudestaan ei ole tavatonta, mutta suhteellisen harva silti palaa ”vapaaehtoisesti” vuosi vuoden jälkeen vankilaan ensimmäisen reissunsa jälkeen.

Valtaosa vankiloista on ankeita bunkkereita, joihin ei mennä viihtymään.

Vankilaan joutuneista 80 prosenttia päätyy vankilaan vain kerran tai kahdesti ja viettää sitten loppuelämänsä siviilissä.

Suomessa elää 60 000 henkilöä, jotka ovat jossakin vaiheessa elämäänsä olleet kaltereiden takana tai kärsineet vankeusrangaistusta.

Moninkertaisia uusijoita eli kolmesta seitsemään kertaa vankilassa olevia oli vuonna 2021 päivittäin kolme kymmenestä vankeusvangista. Reinon kaltaisia vähintään kahdeksatta kertaa istuvia oli 17 prosenttia kaikista vankeusvangeista.

Vuonna 2021 Suomen vankiloihin joutui vapaudesta 4 294 vankia, noin tuhat vähemmän kuin koronaa edeltävänä vuonna. Heistä 1 904 oli vankeusvankeja, 290 sakkovankeja ja 2 100 tutkintavankeja. Vankeusvangeista joka kuudes (16 %) tuli avolaitoksiin.

Keskimääräisen rangaistusajan pituus oli 11,5 kuukautta. Vankiloista pääsi vapauteen 4 180 henkilöä.

Huumausainerikokset kasvussa

Neljännes vangeista on tuomittu omaisuusrikoksista, kertoo Rikosseuraamuslaitoksen tilastollinen vuosikirja. Varkauksista tuomitaan entistä harvemmin, mutta ryöstöt ja muut omaisuusrikokset kuten nettihuijaukset ovat yleistyneet, ja niiden osuus on noin kymmenesosa (8–9 %) kaikista rikoksista.

Yksi kasvavista trendeistä ovat huumausainerikokset. Kaikista vankeusvangeista joka viides (22 %) oli tuomittu niistä. Lukema on kasvanut, sillä kymmenkunta vuotta sitten osuus oli noin joka kuudes (17 %).

Seksuaalirikoksista oli tuomittu seitsemän prosenttia vangeista vuonna 2021.

Miksi joku päätyy rikoksen tielle?

Vankilaan ei useinkaan päädytä sattumalta. Kahdeksan tai yhdeksän vankia kymmenestä on enemmän tai vähemmän päihderiippuvaisia.

Monilla vangeilla on myös psyykkisiä tai kognitiivisia ongelmia kuten lukihäiriö, persoonallisuushäiriö, ADHD tai somaattisia monisairauksia. Pääosa on nuoria, ja vankilaan päätyminen on seurausta huonosta elämänhallinnasta.

Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma kirjoittaa kirjassaan Hyvän kääntöpuoli (2014), että vankien­ joukossa on suuri joukko myös niitä, joilla ei ole koskaan elämässään ollut mahdollisuuksia myönteiseen kehitykseen.

Lähtökohdat ovat siis olleet heikot, ja ihminen on joutunut ponnistamaan pohjalta ilman, että kukaan olisi puuttunut asiaan­ ottamalla ajoissa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin. Vain pieni porukka on niitä, jotka ovat tietoisesti valinneet rikollisen elämäntavan.

Rikoksen uusiminen laskussa

Yhden vankeustuomion jälkeen rikoksen uusiminen on varsin todennäköistä, toisen tuomion saa kuusi kymmenestä. Sekään ei tarkoita Reinon polun kaltaista rikoskierrettä.

Neljä kymmenestä kuitenkin palaa kaidalle tielle saman tien. Heille vankilareissu jää vain kertaerehdykseksi elämässä.

Toisen kerran vankilaan joutuneista enää joka viides palaa vankilaan.

Vapautuneiden vankeusvankien uusintarikollisuus on vähentynyt vuosina 2006–2014 seitsemän prosenttiyksikköä. Eniten muutosta on tapahtunut ensimmäistä kertaa vapautuneissa ja naisvangeissa.

Vankilassa on mahdollista muiden muassa tehdä töitä, opiskella ja kuntoutua terveydellisesti, jotka kaikki valmentavat normaalia siviilielämää kohti. Moni saa valmiudet elää ja pärjätä siviilissä. Vankilatyö kantaa hedelmää.

X