Saamelaiskäräjälain uudistus uhkaa kaatua jälleen eduskunnassa – Miksi alkuperäiskansalle ei haluta antaa itsemääräämisoikeutta?
Saamelaiskäräjien enemmistön tahto ei riitä lappilaispoliitikoille ja keskustalle. Saamelaisten itsemääräämisoikeutta parantava lakiuudistus uhkaa jälleen kaatua.
Saamelaiskäräjien täyskokous hyväksyi Suomen hallituksen esityksen uudeksi saamelaiskäräjälaiksi selvällä enemmistöllä 15–3. Kuvassa saamelaiskäräjien hallituksen jäsen Anne Nuorgam saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa vuonna 2018.
Aika uhkaa loppua jälleen kesken, ja saamelaiskäräjälaki uudistamatta. Alkuperäiskansa saamelaiset on taistellut vuosikymmeniä oikeudestaan määrittää itse, kenellä on oikeus osallistua saamelaiskäräjien vaaleihin ehdokkaana ja äänestäjänä.
Saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtolan mukaan vuosikausia jatkunut taistelu on erityisen vahingollista nuorille saamelaisille. Sosiaalisessa mediassa esiintyy Lehtolan mukaan vihapuhetta ja mitätöintiä.
”Nuoret saavat kuulla, että tehän olettekin sen porosaamelaisen mafian jälkeläisiä. Tai että te sorratte vähemmistön vähemmistöä.”
Lain uudistamisessa ei Lehtolan mukaan ole kyse siitä, että haluttaisiin määrittää, kuka saa kokea olevansa saamelainen.
Saamelaiskäräjälaki vaikeuksissa keskustan vastustuksen vuoksi
Lakimuutoksen myötä pieni osa saamelaiskäräjien aiempien vaalien vaaliluetteloihin otetuista henkilöistä kuitenkin saattaisi jäädä pois tulevien vaalien vaaliluettelosta.
Suuri osa Lapin läänistä kotoisin olevista kansanedustajista vastustaa saamelaiskäräjälain uudistusta. Hallituspuolue keskusta torppasi lakiuudistuksen jo kertaalleen marraskuussa 2022.
Veli-Pekka Lehtolan mukaan osa saamelaisten kotiseutualueella asuvista suomalaisista pelkää, että saamelaiset saisivat uuden lain myötä valtaa päättää maankäytöstä.
Saamelaiskäräjille ei kuitenkaan olla antamassa valtaa päättää esimerkiksi siitä, mihin saa avata kaivoksia tai tuulivoimapuistoja. Käräjät ei myöskään ole saamassa veto-oikeutta tällaisiin asioihin.
Vuonna 1995 säädetyllä saamalaiskäräjälailla pyrittiin lisäämään saamelaisten edellytyksiä kielen ja kulttuurin säilyttämiseen. Lain mukaan äänioikeuteen on oikeutettu henkilö, joka itse tai jonka vanhemmat tai isovanhemmat ovat oppineet saamen kielen ensimmäisenä kielenä.
Suomalaistamistoimissa äidinkielensä menettäneiden saamelaisten jälkeläisille kielikriteeriä haluttiin tarkentaa tietyillä rajatuilla historiallisilla lähteillä. Heille annettiin oikeus hakea äänestysluetteloon niin sanotun lappalaispykälän mukaisesti.
Maa- tai henkikirjoissa tunturilappalaiseksi, metsälappalaiseksi tai kalastajalappalaiseksi merkityn henkilön jälkeläisille annettiin kuitenkin oikeus hakea äänestysluetteloon ilman nimenomaista takarajaa siitä, minä vuonna merkintä on tehty.
Näiden perinteisesti saamelaisten ammatteja teki moni suomalainenkin, eikä vanhoihin asiakirjoihin merkittyä ammattia voi YK:n ihmisoikeuskomitean mukaan pitää todisteena nyt elävän ihmisen saamelaisuudesta. Samaa mieltä on uuden saamelaiskäräjälain valmistelijat. Siksi lappalaispykälä halutaan poistaa laista.
Alkuperäisen saamelaiskäräjälain valmistelussa tapahtui virhe
Ihmisoikeusprofessori Martin Scheininin mukaan alkuperäistä lakia säädettäessä vuonna 1995 saamelaisille luvattiin takaraja asiakirjamerkintöjen soveltamiselle. Pykälän perusteluista jätettiin kuitenkin perustuslakivaliokunnan käsittelyssä pois siellä alun perin ollut vuosiluku 1875. Vuosiluvun sisällyttämiseksi olisi tarvinnut siirtää se itse lakitekstiin. Poistamisesta ei kysytty saamelaisvaltuuskunnalta.
”Alkuperäinen lappalaispykälä olisi korjannut melko hiljattain tapahtuneita kulttuurisenkatkoksen aiheuttamia äidinkielen menettämisiä. Takaraja olisi taannut sen, että henkilöllä kuitenkin on aito yhteys saamelaiseen yhteisöön, esimerkiksi isovanhemman kautta”, Martin Scheinin sanoo.
Saamelaiskäräjät seurasivat alkuperäisen lakiehdotuksen kieli- ja yhteisöperustetta, ja valitsivat henkilöt vaaliluetteloon sen perusteella. Asiakirjasaamelaiset hylättiin, jos yhteyttä elävään saamelaiskulttuuriin ei löytynyt.
Saamelaiskäräjät ei ole hyväksynyt vaaliluetteloon henkilöitä, joiden ainut peruste vaaliluetteloon merkitsemiseksi oli saamelainen esivanhempi ennen vuotta 1875. Saamelaiskäräjien hylkäämät henkilöt ovat hakeneet päätöksiin muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
KHO kunnioitti lain henkeä Saamelaiskäräjien mukaisesti vuoteen 2011 asti. Siitä lähtien henkilöt, joiden esivanhempi oli kirjattu asiakirjoihin saamelaisille perinteisen ammatin harjoittajaksi tai jolla asiakirjojen mukaan oli ollut yksi saamelainen esivanhempi satoja vuosia sitten, alkoivat päästä vaaliluetteloon KHO:n päätöksellä.
Niin Martin Scheinin kuin Veli-Pekka Lehtolan mukaan saamelaiset näkevät, että saamelaiskäräjät on tämän vuoksi vaarassa suomalaistua.
Lakiuudistus parantaisi saamelaiskäräjälain äänioikeusmääritelmää
Hallituksen esittämässä uudessa saamelaiskäräjälaissa äänioikeusmääritelmä laajenisi, lappalaispykälän poistosta huolimatta. Uudessa laissa äänioikeuden saisi myös henkilö, jonka isoisovanhempi on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenä.
Keskustapuolueelle tämä ei riitä.
Veli-Pekka Lehtolan mukaan Lapin kansanedustajat haluaa pitää huolen, ettei Saamelaiskäräjistä muodostu uhkaa kunnallisille päätöksentekijöille.
”Joku on todennutkin, että lappilaisille kansanedustajille olisi poliittinen itsemurha, jos he alkaisivat kannattaa saamelaiskäräjälakia. Kyllä nämä lapin kansanedustajat tietävät, vaikka toista puhuvat, kuinka vähän saamelaiskäräjillä on valtaa maankäytön suunnittelussa.”
Korkein hallinto-oikeus on uusimmissa päätöksissään alkanut jälleen kunnioittaa alkuperäisen vuoden 1995 lakiesityksen henkeä, YK:n ihmisoikeuskomitean Suomelle antamien moitteiden myötä.
KHO:n tulevista linjauksista ei kuitenkaan voi tietää, ja siksi Veli-Pekka Lehtolan mukaan olisi tärkeätä muuttaa itse lakia.