Säästöt uhkaavat Itämerta – Ympäristöministeriö heräsi tutkimusalus Arandan rahapulaan ja asetti työryhmän
Itämeren tilaa on mahdotonta seurata ilman tutkimusalus Arandaa. Säästöjen vuoksi aluksen kotimaista käyttöä on jouduttu vähentämään. Ministeriön asettama työryhmä pyrkii turvaamaan aluksen käytön tulevaisuudessa.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) omistama tutkimusalus Aranda peruskorjattiin tänä vuonna. Alus on saanut seitsemän metriä lisäpituutta, ja sen jääolosuhteissa kulkemista sekä ympäristöystävällisyyttä on parannettu.
Remontti maksoi noin 15 miljoonaa euroa, mutta tulevaisuudessa huippuluokan tutkimusalus uhkaa jäädä toimettomana satamaan.
”Kaikkiin tutkimuslaitoksiin ja tässä tapauksessa erityisesti ympäristökeskukseen on kohdistunut niin suuret leikkaukset, että rahat eivät lähivuosina enää riitä aluksen käyttöön”, Arandan kehittämispäällikkö Juha Flinkman kertoo.
Hän kritisoi hallituksen toimintaa, joka ei edistä Itämeren suojelun tavoitteita.
”Joka puolella puhutaan, kuinka tärkeää Itämeren hyvä tila ja sen saavuttaminen on, mutta samaan aikaan julkinen hallinto luopuu säästösyistä keskeisistä välineistä, joilla ympäristön tilaa voidaan seurata.”
Suomen merenhoitosuunnitelman mukaan Itämeren hyvä tila tulisi saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä, mutta Syken tutkijat pitävät tavoitteen toteutumista epätodennäköisenä.
Mikäli Itämeren tilaa halutaan parantaa, merentilan seuranta on ainoa työkalu tutkia toimenpiteiden vaikutuksia.
”Jos seuranta lopetetaan, voimme tehdä kaikenlaista, mutta meillä ei ole hajuakaan siitä, mitä Itämeressä oikeasti tapahtuu.”
Työryhmä pyrkii turvaaman Arandan tulevaisuuden
Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka kertoi Ylen uutisessa, että Arandan ongelmat tulivat yllätyksenä ministeriölle.
Juha Flinkmanin mielestä on hyvä, että asia tuli uutisoinnin kautta ministeriön tietoisuuteen.
Ympäristöministeriö on jo aloittanut toimet Arandan toiminnan turvaamiseksi. Ministeriö asetti tiistaina 12.6.2018 työryhmän, jonka tarkoituksena on pohtia suomalaisen merentutkimuksen edistämistä pitkällä tähtäimellä.
Ympäristöministeriö kuitenkin tviittasi 13. kesäkuuta, että ”ihan vielä ei ole valmista”:
Ympäristöministeriö asettaa #Aranda-työryhmän ihan lähiaikoina, ihan vielä ei ole valmista. Viestimme kyllä! #Itämeri
— Ympäristöministeriö (@yministerio) 13. kesäkuuta 2018
Jos yllä oleva tviitti ei näy, voit katsoa sen täältä.
Työryhmään kuuluu ympäristöministeriön edustaja, Syke merikeskuksen asiantuntijoita ja Arctian henkilöstöä.
Ajatuksena on, että tutkimusalus Aranda ja Arctian operoimat jäänmurtajat hyödyntävät yhteistä osaamista.
Merikeskus uskoo, että tällä tavalla voidaan löytää avaimet Arandan toiminnan jatkon varmistamiseen, sekä edistää suomalaisen erityisalus- ja merentutkimusosaamisen markkinointia maailmalle.
Pelkkä työryhmän asettaminen ei kuitenkaan vielä tuo lisää rahaa Arandan käyttöön.
Yhteistyökumppanit tukevat aluksen toimintaa
Aranda on tällä hetkellä Suomen ainoa merentutkimusalus. Myös Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos (SMHI) käyttää Arandaa omiin tutkimuksiinsa Syken yhteistyökumppanina.
”Arandan kotimainen käyttö on vähentynyt koko ajan, mutta SMHI on tuplannut Arandan käyttöpäivät.”
Ensi vuonna SMHI kuitenkin lopettaa Arandan käytön, kun ruotsalaisten oma tutkimusalus valmistuu.
Flinkman pelkää, että aluksen ylläpitoa ei pidetä enää perusteltuna, jos se on käytössä vain alle sata päivää vuodessa.
Uusia yhteistyökumppaneita etsitään koko ajan ja pitkäaikainen yhteistyö luonnonvarakeskuksen kanssa onneksi jatkuu.
”Luonnonvarakeskus tekee joka syksy kalatutkimusmatkan Arandalla. Se on hyvä esimerkki siitä, miten suurta kotimaista tutkimusinfrastruktuuria voidaan hyödyntää. Arandan pitäisi olla kaikkien suomalaisten tutkijoiden käytössä – ja olisikin, jos sen käyttöön olisi varoja.”
Lupaukset budjetin säilyttämisestä eivät pitäneet
Flinkman kertoo meritutkijoiden olleen huolissaan tutkimusaluksen tulevaisuudesta jo vuonna 2008, kun merentutkimuslaitos lakkautettiin ja sen toiminta siirtyi Sykelle.
Tuolloin Arandan käyttöön myönnettiin 2,6 miljoonaa euroa. Hallitus lupasi, että tutkimusaluksen toiminta jatkuu eikä budjettiin kosketa.
”Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan se katosi muiden isojen tutkimusbudjettien joukkoon, joita on kaikkia leikattu.”
Nyt Arandan käyttöön on rahaa enää vain vajaa viidennes siitä, mikä aluksen budjetti oli kymmenen vuotta sitten.
Aluksen kunnostukseen oli erillinen budjetti, joten remontti ei ole vaikuttanut tämän hetken tilanteeseen, jossa aluksen käyttöön tarkoitettu rahoitus tasaisesti vähenee.
Vaikka remontilla saatiin jonkin verran pienennettyä aluksen käyttökustannuksia, se ei riitä korvaamaan leikkausten aiheuttamaa vajetta.
Flinkmanin mukaan nykyisellä budjetilla pärjätään vielä jotenkuten ensi vuoteen asti, mutta samaan suuntaan ei voi jatkaa ilman vakavia seurauksia.
”Nyt ollaan siinä rajalla, että kaikki ilma on puristettu pois, ja kohta säästöt alkavat vaikuttaa toimintakykyyn.”
Saaristotutkimus loppuu, koska rahaa ei ole
Kehittämispäällikkö Juha Flinkmanin mukaan tähän mennessä tehdyt leikkaukset ovat jo vaikuttaneet ympäristöntutkimukseen merkittävästi.
”Saariston ja rannikkoalueen seuranta ovat loppumassa säästöjen vuoksi.”
Aiemmin rannikkoseurantaa tehtiin tutkimusalus Muikulla, mutta se poistettiin käytöstä pari vuotta sitten, kun sitä suositeltiin Ympäristöministeriö tilaamassa selvityksessä.
Muikku oli jo niin huonossa kunnossa, ettei sen ylläpito tai kunnostaminen ollut kannattavaa.
Saaristotutkimuksen jatkamiseksi rakennettiin kontteihin perustuva tutkimusjärjestelmä. Näytteenottokontti ja laboratoriokontti voidaan asentaa mille tahansa alukselle, jolle kontit mahtuvat.
”Viime vuonna vuokrasimme entisen armeijan kalustolautan, joka oli varsin edullista ja toimi hyvin.”
Rannikkotutkimusta on tehty yhtäjaksoisesti 1980-luvulta asti, mutta nyt tutkimussarja katkesi.
”Leikkausten vuoksi meillä ei ole enää edes sitä muutamaa kymmentä tuhatta, mitä aluksen vuokraaminen maksaa.”
Erityisherkkä meri tarvitsee tutkimusta
Merentutkimus on pienessä ja matalassa Itämeressä tärkeää. Itämeri luokiteltiin vuonna 2004 erityisen herkäksi merialueeksi.
Itämeren ongelmien syitä ovat veden kerrostuneisuus, syvän veden hidas vaihtuvuus ja ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus.
”Itämeressä on luontaisesti heikko vedenkierto. Kun siihen lisätään ravinnekuormituksen aikaansaama rehevöityminen, seuraukset ovat paljon rankemmat kuin mitä vastaava ravinnekuormitus aiheuttaisi valtameressä, esimerkiksi Irlannin tai Norjan länsirannikolla”, Flinkman kertoo.
Vedenkierto Itämeressä tapahtuu kolmen matalan ja kapean salmen kautta, jotka johtavat Pohjanmereen.
Itämerellä on suuri valuma-alue, josta sadevesi valuu mereen. Alueella sataa paljon, ja sadevesi kulkee mereen tuhansia jokia ja puroja pitkin.
Kun ulos virtaava makea sadevesi täyttää salmet, suolainen vesi ei pääse Itämereen vastaan virtaavan makean veden läpi.
Itämeren vesi on suolaisuuden suhteen voimakkaasti kerrostunutta. Rajana on suolaisuuden harppauskerros n. 70 metrin syvyydessä.
Syvään vesikerrokseen uutta hapekasta suolavettä tulee vain suolavesipulssien kautta.
”Täytyy tapahtua hyvin erikoinen ilmastollinen jatkumo, joka kestää useita viikkoja, jotta kaikki menee oikein ja suolavesipulssi tapahtuu”, selittää Juha Flinkman Merikeskuksesta.
Kun suolapulssi vihdoin tulee, suolainen vesi valuu pohjia pitkin ja täyttää syvänteet.
Mekanismi tunnetaan hyvin, mutta suolapulssien tuloa ei pystytä ennustamaan. Siksi Itämeren seuranta on tärkeää.
Suolapulssit ovat vähentyneet ja niiden välit ovat pitkittyneet koko ajan 1950-luvulta lähtien.
”Talvella 2013–2014 tuli suolapulssien sarja, jossa ensimmäinen pulssi oli todella suuri.”
Flinkman kertoo sen olleen kolmanneksi suurin suolapulssi koko tutkitun historian aikana, eli 1800-luvun puolivälistä tähän päivään asti.
”Suolavettä tuli Itämereen 300 kuutiokilometriä, mutta sekin riitti vain Gotlannin altaan keskelle asti. Vanha happivelka söi sen todella nopeasti.”
Suolapulssi tekee hyvää merivedelle, mutta tuo sinilevän Suomenlahdelle
Ihmisen toiminta on aiheuttanut voimakkaan ravinnekuormituksen Itämereen, jonka seurauksena meri on rehevöitynyt. Vaikka ravinnekuormitus on jo pitkään vähentynyt, on se edelleen ongelma.
Nykyään ravinnekuormitusta tulee eniten maataloudesta, haja-asutusalueista, metsätaloudesta Ravinnekuormituksen takia Itämeren pohjaan valuu eloperäistä ainesta, joka hajoaa biologisesti.
”Biologinen hajottaminen on aerobinen prosessi, eli mikrobit hengittävät happea. Hajottaminen kuluttaa hapen syvästä vedestä pois.”
Itämeri tarvitsee happea, jotta veden laatu pysyy hyvänä. Hapettomassa vedessä vapautuu fosforia veden pintakerroksiin.
Suolapulssi työntää Itämeren pohjasta ravinteilla ladattua vettä Suomenlahdelle, koska Itämeren ja suomenlahden välillä ei ole mitään estettä.
”Keväällä veden typpipitoisuus vähenee. Kun ylijäämäfosfori nousee pintaan ja typpeä ei ole, syntyy sinilevälauttoja. Sinileväkukinnon kuoltua se valuu meren pohjaan”, Flinkman selittää.
Siten Itämeren pohjaan tulee jälleen lisää eloperäistä ainesta, joka pitää hajottaa. Happivelka syvässä vedessä kasvaa entisestään.
Myös yliopistojen meritieteellinen tutkimus on vaakalaudalla
Flinkmanin mielestä tutkijoiden olisi hyvä pysyä koko ajan kartalla siitä, mitä meressä tapahtuu.
”Jos Itämerta ei tutkita, emme saa mitään tietoa meren tilasta, ennen kuin tapahtumat merellä ovat jo todella pitkällä.”
Ympäristökeskuksella on yhtenevät tutkimussarjat Itämeren tilasta vuodesta 1979 lähtien. Pitkäkestoinen seuranta auttaa ymmärtämään muutoksia meressä.
”Kun jotain outoa meressä tapahtuu, voimme mennä aineistossa taaksepäin ja katsoa milloin muutos on alkanut, onko tällaista tapahtunut aikaisemmin ja mistä se voisi johtua.”
Syken merikeskus on tavallaan kaikkien yliopistojen meritieteen tutkimuslaitos, jossa tehdään merkittävä osa alan maisterin- ja tohtorin tutkinnoista. Tutkimus riippuu hyvin pitkälti Arandan toiminnasta.
”Olemme listanneet sitä, kuinka paljon kansainvälisissä arvostetuissa julkaisusarjoissa on Arandalla tehtyä tutkimusta. Se on aika perhanan vakuuttava lista. Ilman Arandaa mitään näistä tutkimuksista ei olisi”, Flinkman toteaa.
Juttu julkaistu 12.6. klo 18.30, juttua täydennetty 13.6. klo 14.10 ympäristöministeriön tviitillä.