Vieläkö Itämeri voidaan pelastaa?

Hohtavan valkoinen purjelaiva Joanna Saturna keinuu aalloilla Hangon satamassa. Vuonna 1903 valmistuneella kaunottarella on pitkä historia niin silakanpyyntialuksena kuin rahtilaivanakin. Nykyään se kyyditsee tilauksesta kaikkia halukkaita. Mukaan mahtuu isompikin porukka, sillä pituutta laivalla on hulppeat 34 metriä.

Parin kuukauden ajan laiva on toiminut tukikohtana Itämeri-sarjan tekijätiimille. MTV3:ssa esitettävän kymmenosaisen uutuuden tarkoitus on nostaa viihteen keinoin esille Itämeren nykytilaa ja keinoja sen parantamiseksi. Ei ole mikään salaisuus, että meille suomalaisille niin rakas meri on henkitoreissaan.

Uusi kuvauspäivä on alkamassa. Juontaja Heikki Paasonen hyppää tottuneesti laivaan sukelluskamppeet kainalossaan.
“Ei kai noi rimpulat ole sun räpylät?” kuuluu ronski ääni laivan keulasta.

Huutelija on meribiologi Juha “Roope” Flinkman, joka toimii sarjassa asiantuntijana ja Paasosen juontoparina.
“Kyllä 1980-luvun jälkeenkin on tehty hyviä räpylöitä”, Paasonen kuittaa takaisin.

Paasosen ja Flinkmanin työnjako on sarjassa selkeä.
”Mulla on kaikki kysymykset ja Roopella kaikki vastaukset”, Paasonen sanoo.

Joanna Saturna irrottautuu laiturista ja suuntaa avomerelle. Ohjaaja Taavi Vartia valmistelee kannella päivän ensimmäistä ottoa. Kannella kuvataan yksi kohtaus ennen päivän toiminnallista osuutta.

Pari kuukauden aikana tv-ryhmän luona on vieraillut liuta julkkiksia, jotka tutustuvat sarjassa Itämeren tilaan. Julkkiskasvoina sarjassa nähdään muun muassa Anna Puu, Mariska ja Kauko Röyhkä. Presidentti Tarja Halostakin on haastateltu.

Tänään kuvattavan jakson vieras on kokki Antto Melasniemi. Hän on lähtenyt matkaan kokeilemaan harppuunakalastusta. Kuvausten aikana kiinnisaaduista kaloista on tarkoitus valmistaa sushia laivan keittiössä.

Entä jos kalat ovat vikkeliä, eikä harppuuna osu yhteenkään niistä, mietin, mutten halua latistaa tunnelmaa epäilyilläni.
Myöhemmin kuulen, että tämäkin vaihtoehto on osattu ennakoida. Ennen laiturista lähtöä yksi kuvausryhmän jäsenistä on pinkaissut kauppaan ostamaan tuoreen lohivonkaleen.

Kaikkeen ei tämäkään poppoo voi varautua. Luonnonvoimat ovat heittäneet tekijöiden tielle haasteita, joiden edessä on pitänyt nöyrtyä. Välillä kuvausporukka on ollut jumissa satamassa, koska merenkäynti on ollut liian kovaa. Myrsky voi nousta arvaamatta ja silloin ei auta muuta kuin odottaa.
“Tätä työtä ei voi tehdä kellokortin kanssa”, Vartia sanoo.

Katselen yhä tummemmaksi muuttuvaa taivasta. Nouseekohan tänään myrsky? Samassa tahdissa kuin taivas tummenee, kasvoni alkavat vihertää.

Tuuli yltyy ja sadevesi vihmoo jo kasvoille. Jätän Vartian suunnittelemaan kuvauksia ja pujahdan suojaan laivan kannen alle.

Flinkman ja Paasonen ovat siellä valmistautumassa päivän urakkaan – syömällä. Purjehtiminen ei onnistu tyhjin vatsoin.
Paasosta ei haittaa, vaikka aikataulut välillä paukkuvat.
”Eikös se ole perinteisen tv-tuotannon merkki, että kaikki menee päin prinkkalaa”, hän naurahtaa ja lappaa lautaselleen lasagnea.

Muun muassa Idolsista tuttu konkarijuontaja on kuin kotonaan merimaisemissa. Paasonen on intohimoinen sukeltaja, vaikka onkin tottunut harrastamaan sitä lämpimämmissä vesissä.

”Sarjan myötä olen tutustunut märkäpuvun käyttöön. Ennen pidin sitä ihan nössöjen hommana, mutta nämä vedet ovat niin kylmiä, että puku on kultaakin arvokkaampi.”

Itämeren ahdingosta on riittänyt puhetta jo pitkään, mutta vasta nyt aiheesta on tehty kunnianhimoinen tosi-tv-sarja, joka nähdään MTV3:n parhaassa katseluajassa.

Sarjan tuottaa Matila Röhr Nordisk, jossa löytyy kokemusta mittavien sukelluskuvausten tekemisestä. Vedenalaiskuvausten neuvonantajana toimiva Marko Röhr tuotti jo 1990-luvulla kiitetyn sarjan Suomenlahden hylyt.

Alkusysäys Itämeri-sarjan tekemiseen tuli BSAG:n eli Baltic Sea Action Groupin taholta. Säätiö pyrkii saamaan yksityishenkilöt, vallanpitäjät ja yritykset puhaltamaan yhteen hiilen Itämeren pelastamiseksi. Säätiön perustaja on Kone-suvun perijä Ilkka Herlin, joka on antanut  panoksensa myös sarjan tekemiseen.

Lähes 200 eri tahoa on liittynyt mukaan BSAG:n toimintaan puhtaamman Itämeren luomiseksi. Apua kaivataan, sillä Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä.

Meribiologi Flinkman, 53, on Suomen ympäristökeskuksen SYKEn erikoistutkija. Hän otti työstään virkavapaata sarjan kuvauksia varten. Filnkman on nähnyt aitiopaikalta rajun kehityksen huonompaan suuntaan.
“Sukeltelin 1980-luvulla Utön saaren edustalla. Vielä silloin merenpohja näytti upealta huojuvine rakkolevineen. Kun nyt menimme sinne kuvaamaan, järkytyin. Ympäristö oli täysin hapeton ja huonossa kunnossa.”

Paasonen huomasi saman.
”Pohja oli pelkkää mustanharmaata höttöä. Se näytti aika karulta.”

Saasteiden myötä Itämeren ekosysteemi on muuttunut yksipuoliseksi ja sen elintoimintoja ylläpitävät rakkolevät ovat vähentyneet. Pohjaa hapettomaksi muuttavat rihmalevälautat ovat vallanneet alaa.

Ihminen on toimillaan vauhdittanut Itämeren rehevöitymistä. Suurimpiin saastuttajiin kuuluvat maatalous ja teollisuus.
Flinkmanin mukaan nyt ollaan eräänlaisessa taitekohdassa, josta voidaan päästä ylöspäin. Positiviisia merkkejä on jo näkyvissä, muun muassa paljon parjatun itänaapurin taholta. Pietarin jätevedenpuhdistamo on alkunut tuottaa tulosta ja rehevöitymistä aiheuttavat fosforipäästöt ovat siellä suunnalla vähentyneet huomattavasti.

Flinkman painottaa, että sarjassa lähdetään muutenkin liikkeelle positiivisen kautta.
”Ei tämä ole mikään kuollut meri. Pinnan ala- ja yläpuolella riittää paljon hienoa nähtävää.”

Hienoihin vedenalaisiin nähtävyyksiin kuuluvat esimerkiksi laivojen hylyt. Itämeren pohjassa arvellaan makaavan jopa satoja laivoja, sillä kauppaliikenne idän ja lännen välillä on ollut vilkasta. Sarjassa päästään kurkistamaan yhdysvaltalaisen rahtilaivan Park Victoryn hylkyyn, joka upposi jouluyönä vuonna 1947.

Flinkmanin ja Paasosen on aika kiskoa päälle sukellusvarusteet ja suunnata laivan kannelle. Marko Röhr kulkee jo harppuunan kanssa tuima ilme kasvoillaan. Aallot näyttävät vielä hurjemmilta kuin päivällä.

Ensin kuvataan lyhyt kohtaus, jonka aikana juontajat, Röhr sekä tähtivieras Antto Melasniemi puhuvat kalastuspaikoista. Mietin samalla, kuinka Itämeren pelastaminen ja harppuunakalastaminen liittyvät yhteen.
”Porukalle pitää tarjota sopivassa suhteessa toimintaa ja asiaa”, Paasonen sanoo.

Niin, kyllä kesäillan tv-katsojaa miellyttää varmasti enemmän kunnon meriseikkailu kuin puhuvien päiden tiedeanalyysit. Vakavatkin asiat menevät paremmin perille, kun ne tarjoillaan viihdyttävässä muodossa.

Paasonen ja kumppanit kömpivät laidan yli moottoriveneeseen ja huristavat kohti kala-apajia.
Kuluu tunti. Ja toinen.
Lopulta kajuuttaan ilmestyy likomärkä Antto Melasniemi puoliksi sukelluspuvustaan kuoriutuneena.
”Ei niin mitään saalista!”

Onneksi jääkaapissa odottaa kaupasta ostettu lohi.

Juha Heinisuo, kuvat Riikka Hurri

Itämeri alk. ti 19.6. klo 20.05 MTV3