Seura selvitti: Tuomioistuimet paapovat lähestymiskiellon rikkojia

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lähestymiskieltoa rikkoneesta 22 henkilöstä peräti 17 selvisi vain sakoilla. © COLOURBOX
Suomessa määrätään vuosittain yli 1 500 lähestymiskieltoa, mutta noin joka kolmatta määräystä rikotaan. Seura selvitti, kuinka usein oikeus laskee piinaajan vapaalle jalalle.

Kun nainen soitti hätäkeskukseen, vainon alkamisesta oli kulunut jo yli kymmenen vuotta. Hänen entinen miesystävänsä oli piinannut häntä niin suhteessa kuin sen ollessa katkolla.

Nainen ei ollut saanut katsoa televisiota, koska siellä näkyi muita miehiä. Kun nainen oli halannut veljeään, mies löi häntä. Mies oli myös uhannut tappaa naisen ja tämän lähisukulaiset.

Nainen oli yrittänyt irrottautua miehestä, mutta tämä selvitti naisen uudet salaiset kotiosoitteet ja puhelinnumerot. Mies uhkaili myös naisen työkavereita.

Ja nyt mies viestitti olevansa kadulla ja vaati päästä sisään naisen kotiin. Nainen piti valot poissa päältä ja näppäili pimeässä numeron 112.

Hätäkeskus vastasi, mutta ei toivotusti. Päivystäjä ei luvannut lähettää partiota paikalle, vaan kehotti naista tekemään ilmoituksen poliisille ja pysyttelemään rauhallisena, sillä mies ei pääsisi kerrostaloasuntoon.

Niihin aikoihin nainen oli muutenkin yhteydessä poliisiin. Kun mies oli rikkonut hänelle määrättyä lähestymiskieltoa, nainen teki rikosilmoituksen. Kun miehen häirintä jatkui ilmoituksesta huolimatta, nainen yritti päästä poliisin puheille. Se ei onnistunut.

Joitakin viikkoja hätäpuhelun jälkeen, uudenvuodenaattona 2009, mies surmasi naisen ja tämän neljä työtoveria Espoossa Sellon kauppakeskuksessa.

Tapaus on äärimmäinen esimerkki siitä, mihin vainoamisen kierre voi johtaa. Piinaajien uhreista harva menettää henkensä, mutta syvä ahdistus yhdistää heitä.

Eikä ole lainkaan tavatonta, että kärsimys jatkuu vuosia.

Seura selvitti, kuinka usein lähestymiskiellon rikkojat voivat jatkaa toimintaansa vapaalla jalalla tuomion jälkeen.

Tulokset vetävät hiljaiseksi.

”Sakot tarkottaa ei mitään”

Seura tutustui Helsingin käräjäoikeudessa 2014–2016 ratkaistuun 50 tapaukseen, joiden vastaajaa syytettiin lähestymiskiellon rikkomisesta. Tuomio annettiin 43 syytetylle, joista noin puolet oli rikkonut ainoastaan lähestymiskieltoa ja noin puolet tehnyt lisäksi muitakin rikoksia.

Pelkästään lähestymiskieltoa rikkoneesta 22 henkilöstä peräti 17 selvisi vain sakoilla. Ehdollisia vankeusrangaistuksia jaettiin kolme ja ehdottomia kaksi.

Ehdottomat tuomiot langetettiin miehille, jotka olivat kumpikin saaneet jo kaksi aiempaa tuomiota lähestymiskiellon rikkomisesta. Lähestymiskiellon rikkojan voi tuomita enimmillään vuodeksi vankeuteen, mutta nämä vanhat tekijät pääsivät kolmella ja neljällä kuukaudella. Käytännössä miehet vapautuivat noin parin kuukauden istumisen jälkeen.

Ehdollisella tuomiolla selvisi eroisä, joka oli puolen vuoden aikana seurannut seitsemän eri kertaa poikaansa tämän lähdettyä ala-asteelta kotiinsa, vaikka oikeus oli kieltänyt häntä oleskelemasta koulun läheisyydessä. Poika oli juossut monta kertaa isäänsä karkuun ja soittanut kolmesti hätäkeskukseen. Hän kärsi päänsärystä ja jäi pois koulusta kahdeksi viikoksi.

Vielä lempeämmin kohdeltiin erästä nuorta miestä, joka ei saanut lähestyä nuorta naista uhkailtuaan tätä ensin vuosia. Mies määrättiin lähestymiskieltoon, mutta hän lähetti siitä huolimatta naiselle tappouhkauksia.

”Sun… diagnoosi on taittunut niska, jos mä niin haluan”, luki yhdessä viestissä.

Jostain syystä miestä ei tuomittu laittomasta uhkauksesta, vaan pelkästään lähestymiskiellon rikkomisesta. Rangaistus oli muutaman sadan euron sakot. Ne tuskin havahduttivat miestä, joka oli kirjoittanut naiselle, että ”ehdollinen tuomio tai sakot tarkottaa käytännös ei mitään”.

Entä uhrin suojelu?

Tuomiot odotetusti kovenivat, jos lähestymiskiellon rikkomisesta syytetty oli tehnyt muitakin rikoksia. Näistä 21 henkilöstä vain kahdeksan selvisi sakoilla. Ehdollista heistä sai 10 henkilöä, mutta ehdottomia vankeusrangaistuksia jaettiin näissäkin tapauksissa säästeliäästi: vain kolme.

Osa ehdollisista tuomioista annettiin hyvin pitkään jatkuneesta häirinnästä. Ne pistävät kysymään, ketä lait oikein suojelevat ketä paapovat.

Eräs nainen häiriköi entistä sosiaalityöntekijäänsä lähestymiskiellosta huolimatta yli puolen vuoden ajan kymmenillä seksuaaliväritteisillä viesteillä, tunkeutui uhrinsa työpaikalle kahdesti ja teippasi työpaikan oveen tätä koskevan pornografisen viestin. Uhri joutui sairauslomalle. Vainoamisesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta määrättiin kuuden kuukauden ehdollinen tuomio.

Muuan mies uhkasi räjäyttää ja repiä kappaleiksi entisen vaimonsa. Mies oli ollut väkivaltainen jo suhteen aikana, ja kun hän jo toisen kerran lähestymiskiellon aikana uhkasi naista verikostolla, tämä pakeni heidän yhteisen lapsensa kanssa turvakotiin.

Vähitellen nainen ajautui äärimmäisen kauhun tilaan ja lamaantui eikä uskaltanut poistua kodistaan. Tuomio luettiin kahdesta laittomasta uhkauksesta ja useasta lähestymiskiellon rikkomisesta. Vankilaan mies ei joutunut, oikeuden mielestä viisi kuukautta ehdollista riitti.

Eräs toinen mies tunkeutui naisen asuntoon ja potki tätä jalkoväliin. Kolme kuukautta myöhemmin, kun nainen palasi kauppareissulta kotiin, mies änkeytyi uudestaan tämän kotiin, asetti teräesineen kurkulle ja uhkasi tappaa. Miehelle määrättiin lähestymiskielto, mutta hän rikkoi sitä yrittämällä tunkeutua sisään naisen asunnon tuuletusikkunasta.

Tuomio langetettiin isosta rikoskokonaisuudesta: kotirauhan rikkomisesta, pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Mies pääsi kolmen kuukauden ehdollisella. Tunkeutujamies oli tuomittu aiemmin vankeusrangaistuksiin pahoinpitelyistä ja rattijuopumuksesta, mutta vanhat rikokset eivät koventaneet tuomiota, sillä teoista oli kulunut yli viisi vuotta.

Ministeriö heräilee horteesta

Porvoossa 3-vuotiaan lapsensa surmasta epäillyllä isällä oli voimassa väliaikainen kielto lähestyä lastaan ja tämän äitiä.

Traaginen tapaus herätti oikeusministeriön pohtimaan, tulisiko lähestymiskiellon valvontaa tehostaa. Ministeri Antti Häkkänen (kok) käynnisti äskettäin selvitystyön, jonka tarkoitus on pohtia, pitäisikö lähestymiskiellon rikkojia valvoa Suomessa Ruotsin ja Norjan tapaan sähköisesti.

Todennäköisin valvontatapa on vainoajan nilkkaan kiinnitettävä jalkapanta, jossa on paikannuslaite. Tällaisia pantoja on käytetty Suomessa jo vuosia: vapausrangaistus tai osa siitä voidaan määrätä suoritettavaksi kotona panta jalassa.

Sähköinen valvonta toimii niin, että järjestelmä piirtää karttaan rajat, joita laitteen kantaja ei saa ylittää. Valvoja voi saada tiedon valvottavan liikkeistä jo silloin, kun tämä vasta lähestyy kiellettyä aluetta.

Jo vuonna 2010, välittömästi Sellon surmien jälkeen, oikeusministeri Tuija Brax (vihr) ilmoitti, että lähestymiskiellon rikkojien sähköistä valvontaa ”on pohdittu” samalla, kun lainsäädäntöä kotona suoritettavasta vapausrangaistuksesta on valmisteltu.

Vainoajat selvisivät kuitenkin säikähdyksellä. Jalkapannat tulivat kotiarestiin tuomituille, mutta eivät lähestymiskiellon rikkojien valvontaan.

Asia nousi uudestaan esiin helmikuussa 2015, kun oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) kertoi, että sähköisen valvonnan toteuttamisesta tehdään selvitys vielä samaan kevään aikana. Sitä ei tehty koskaan.

Häkkänen on siis kolmas oikeusministeri asian päällä. Maaliin asti pääsy ei ole varmaa tälläkään kertaa. Häkkänen on asiasta puhuessaan jo muistuttanut, että kovin pikaisia ratkaisuja ei ole tulossa, koska hallituskauden loppupuoliskolla ministeriöllä on jo kädet täynnä töitä.

X