Somessa naista etsinyt olikin väkivaltainen vainoaja – Mieti, ennen kuin jaat tuntemattoman julkaisun

Sosiaalisessa mediassa näkyy usein joukkoistuksia, joissa ihmiset pyytävät etsimään ”entistä koulukaveriaan” tai muita unohtuneita tuttujaan. Joskus viattomalta näyttävän pyynnön takana onkin ruma jahti: hakkaaja hakee piilottelevaa ex-puolisoaan tai vainoaja kohdettaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sosiaalisessa mediassa näkyy usein joukkoistuksia, joissa ihmiset pyytävät etsimään ”entistä koulukaveriaan” tai muita unohtuneita tuttujaan. Joskus viattomalta näyttävän pyynnön takana onkin ruma jahti: hakkaaja hakee piilottelevaa ex-puolisoaan tai vainoaja kohdettaan.
(Päivitetty: )
Teksti: Linda Rantanen

Hanna (nimi muutettu) oli päätynyt deittisovellus Tinderin kautta lyhyeen suhteeseen ikäisensä, komean ja miellyttävältä vaikuttavan miehen kanssa. Lyhyen tapailun jälkeen Hanna päätyi lopettamaan suhteen, suurimmaksi osaksi miehen mustasukkaisuuden vuoksi.

”Me olimme vasta tapailuasteella, mutta hänellä oli alituinen tarve tietää, missä olin ja kenen kanssa vietin aikaani. Ajattelin, että ei tämä tästä ainakaan paremmaksi muutu, ja halusin päättää suhteen. Olin myös muuttamassa pidemmän matkan päähän, enkä nähnyt suhteellamme minkäänlaista tulevaisuutta.”

Mies ei ollut asiasta samaa mieltä, vaan aneli Hannaa antamaan hänelle uuden mahdollisuuden, piinaten häntä viesteillä ja puheluilla ympäri vuorokauden. Hän myös ilmaantui Hannan oven taakse useita kertoja ja saattoi istua odottamassa häntä pimeässä rappukäytävässä tämän palatessa kotiin.

”Koin hänen jatkuvat yhteydenottonsa todella ahdistaviksi. Olin kuitenkin juuri muuttamassa uudelle paikkakunnalle useamman sadan kilometrin päähän, joten katsoin helpoimmaksi vain vaihtaa numeroni ja laittaa sen salaiseksi.”

Muuton jälkeen Hannan elämä rauhoittui, eikä mies enää löytänyt uusia reittejä yhteydenpitoon. Hanna ajatteli hänen luovuttaneen.

”Olin todella laiska käyttämään Facebookia, mutta estin hänet myös siellä. Muuton jälkeen olo oli ihanan vapautunut, kun ei enää täytynyt olla varuillaan”, Hanna muistelee.

Facebook johdatti kotiovelle

Noin kuukauden kuluttua muutosta Hanna oli perjantai-iltana palaamassa työvuoron jälkeen kotiinsa, kun yllätti huoltomiehen avaamasta kerrostaloasuntonsa ovea piinaajalleen.

”Huusin niin, että koko talo raikui. Olin suunniltani raivoista ja kauhusta. Huoltomieskin meni lähes paniikkiin, mutta tunkeilija poistui paikalta kylmän rauhallisesti. Hän ei sanonut sanaakaan, hymyili vain.”

Mies oli onnistunut jäljittämään Hannan lataamalla hänen kuvansa paikkakunnan Facebook-ryhmään.

”Sain myöhemmin ongittua julkaisun nähtäväkseni. Mies surkutteli julkaisussaan, miten oli tavannut kuvan naisen ohimennen, ja halusi nyt palavasti löytää tämän.”

Somettajat Amorin apulaisina

Innokkaat somettajat olivat halunneet toimia Amorin apulaisina, ja joku paikallinen oli kertonut miehelle nähneensä Hannan näköisen naisen usein viereisen talon pihassa.

”Eihän miehen täytynyt sen jälkeen kuin käydä läpi rappujen nimitaulut. Se, että joku saa noin helposti tietoon kotiosoitteeni, tuntuu eräänlaiselta henkiseltä raiskaukselta. Se oli niin suuri yksityisyyden loukkaus, että se vaikuttaa minun loppuelämäni ajan.”

Huoltomieskin oli luottavainen. Hän oli omien sanojensa mukaan katsonut miehen henkilöllisyystodistuksen, muttei kuitenkaan tarkistanut, oliko tämä kirjoilla kyseisessä asunnossa.

”Mies oli kertonut, että avaimet jäivät sisälle ja avovaimo oli töissä, jonka jälkeen hänelle oli alettu muitta mutkitta avaamaan ovea. Jälkeenpäin olen kuullut useista vastaavista tapauksista, joissa huoltomies on laskenut vieraan ihmisen sisälle asuntoon. Mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi odottanut minua sisällä kodissani?”

Muutto uuteen asuntoon edessä

Hanna muutti välittömästi tapahtuneen jälkeen toiseen asuntoon, mutta rikosilmoitusta hän ei tehnyt kummastakaan – ei miehestä eikä huoltoyhtiön toiminnasta.

”En ajatellut selkeästi, käytin kaiken energiani siihen, että pääsin muuttamaan mahdollisimman nopeasti. Soitin kuitenkin miehen vanhemmille ja kerroin tapahtuneesta. He tuntuivat ottavan asian vakavasti, ja minulle jäi käsitys, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun mies tekee jotain vastaavaa.”

Hanna ei ole tuon illan jälkeen törmännyt mieheen, eikä tämä ole yrittänyt ottaa häneen yhteyttä. Pelko on silti läsnä arjessa.

”Vilkuilen olkani yli jatkuvasti. Uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. Somea minun on käytettävä työni puolesta, mutta jo sekin tuntuu vastenmieliseltä. Tältä kaikelta olisi todennäköisesti vältytty, jos ihmiset suhtautuisivat kriittisemmin tällaisiin julkaisuihin. Sydäntä vihlaisee aina, kun näen vastaavan. Tekisi mieli karjua, että älkää nyt jumalauta jakako näitä!”

Some vainoaja

© JUSSI JÄÄSKELÄINEN

Väkivaltainen isä löysi perheensä

Ruotsalainen perheenäiti joutui vuonna 2013 Hannan tavoin some-etsinnän uhriksi.

Sosiaalisen median ryhmässä julkaistu kuvallinen etsintäilmoitus kosketti monia ja sai aikaan valtavan auttamisen ketjureaktion. Tuhannet somettajat halusivat olla osana edistämässä mielestään hyvää asiaa. Ruotsalaismies kertoi riipaisevassa ja tunteita herättävässä postauksessaan, ettei ollut ex-vaimonsa vuoksi päässyt tapaamaan lapsiaan pitkiin aikoihin, eikä tiennyt edes näiden sen hetkistä olinpaikkaa.

Some nieli sumeilematta sorretun isän kertomuksen suuresta ikävästä. Tuhannet ihmiset läpi maan ryhtyivät toimiin ja jakoivat miehen postausta – lopulta onnistuen tehtävässään. Sekä miehen entinen puoliso että lapset löytyivät, ja mies sai tietoonsa heidän kotiosoitteensa.

Mies ei tietenkään kertonut etsijöille, että hän itse oli väkivaltainen ex-puoliso, ja että entinen perhe piileskeli nimenomaan häntä uuden henkilöllisyyden suojissa. Äidin ja lasten onneksi tieto olinpaikan paljastumisesta tavoitti heidät ajoissa, mutta he joutuivat jälleen jättämään kotinsa.

Aikuinen saa pysyä piilossa

Poliisitarkastaja Matti Högman tietää edelläkuvatun ruotsalaistapauksen. Hän neuvoo innokkaita some-etsiviä harkitsemaan aina, olisiko etsitty ihminen piilossa tarkoituksella.

Etsintäilmoituksiin, joissa jaetaan tuntemattoman ihmisen kuvaa sekä tietoja, missä kyseiseen henkilöön on törmätty, pitäisi muistaa suhtautua terveellä epäilyllä.

”Julkisella paikalla otetun valokuvan julkaiseminen sosiaalisessa mediassa ei ole rikos, eikä vaikkapa ihastuksen kohteen etsiminen tällä tavalla ole yleensä poliisiasia. Aikuisella ihmisellä on silti aina oikeus kadota halutessaan. Siksi etsintäjulkaisuja kannattaa jakaa varauksella”, Högman sanoo.

Lakiin on kirjattu selvät säännöt: jos jaettu kuva on otettu esimerkiksi salaa kotirauhan piirissä, tai se on omiaan aiheuttamaan kuvan kohteelle vahinkoa, kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa, sen jakaminen ei ole hyvä juttu.

Somerikoksien aallot lyövät

Högmanin mielestä somessa on paljon hyviä puolia, kuten ihmisten tavoitettavuuden parantuminen, varsinkin vanhojen unohdettujen tuttujen tunnistamisessa.

”Se kuitenkin koettelee yksityisyyden suojan rajoja.”

Poliisi saa vuosittain tutkittavakseen paljon somerikoksia. Tyypillisimpiä ovat yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen sekä kunnianloukkaus. Näistä on myös jaettu oikeudessa tuomioita.

”Sosiaalista mediaa voidaan käyttää myös petosten tekemisessä ja vainoamisessa. Joissain tapauksissa myös henkilötietojen levittely siellä on täyttänyt henkilörekisteririkoksen tunnusmerkistön.”

Poliisikin käyttää toisinaan somea apuna kadonneiden ihmisten avoimeen etsimiseen.

”Kansalaisten omissa somekampanjoissa on kuitenkin riskejä, silloinkin kun tarkoitus on hyvä. Toisinaan ne voivat aiheuttaa viranomaisten työlle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tästä syystä on tärkeää, että sosiaalisessa mediassakin viranomaiselle kuuluvat tehtävät hoidetaan viranomaisten kautta.”

X