Seuran kolumnisti Joonas Nordman kannustaa puntaroimaan omia asenteita ja ennakkoluuloja: ”Kulutusvalinnoilla päätämme, millainen maatalous on kannattavaa ja annamme tärkeän signaalin yrittäjille”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Joonas Nordman
Joonas Nordman. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
"Voimme moniäänisemmällä keskustelulla vaikuttaa koko maatalouden suotuisaan kehitykseen – maatalousyrittäjiä unohtamatta", Joonas Nordman kirjoittaa.

Otamme uuden vuoden vastaan yltäkylläisinä juhlakauden herkuista, vaikka harva lopulta mietti, mistä ja miten antimet pöytään tulivat.

Olin ennen joulua tilaisuudessa, jossa tapasin useita nuoria maatalousyrittäjiä. Kaupunkilaispoikana käsitykseni maataloudesta ja sen tekijöistä olivat luonnollisesti värittyneet. Ei punavihreällä, vaan ihan kaikilla sateenkaaren väreillä.

Maatalous on esillä yleensä tukien muodossa, jolloin kaltaiseni city-humoristit vitsailevat, miten maanviljelijät jaksavat valittaa ja ajavat kuitenkin alle kaksi vuotta vanhoilla traktoreilla. Tai että taidanpa ryhtyä kasvattamaan Muoniossa papaijaa, kyllä valtio siihen tuet lykkää.

Maatalousyrittäjille mieluummin naureskellaan ja heidän ahdinkoaan väheksytään kuin yritetään ymmärtää. Heidän haasteensa eivät kosketa kaupunkilaisia, vaikka samaan aikaan kotimaista ruokaa kyllä isollakin kirkolla hehkutetaan ja vaaditaan.

Yksi syy keskustelun kapeuteen on, että poliittisilla puolueilla tuntuu olevan kovin vähän sanottavaa asiaan. Maataloutta kommentoidaan suhteessa keskustaan, aivan kuten maahanmuuttoa suhteessa perussuomalaisiin. Outoa, koska kyse on maamme huoltovarmuudesta.

Maatalous on paljon enemmän kuin vain kepun arveluttavaa aluepolitiikkaa. Se on kotimaisuutta ja mitä siitä olemme valmiita maksamaan.

Ylpeä lihansyöjä Timo Soini ei juuri ota kantaa siihen, miten tärkeää olisi, että liha saa hyvän elämän ja kivuttoman lähdön. Vai onko tärkeintä vain, että tofukommunisteja ärsyttää?

Maatalouskeskustelussa itse tekijät jäävät sivuosaan, vaikka juuri heitä meidän pitäisi kuunnella.

Tapaamani maatalousyrittäjät tulivat ympäri Suomea. Yksi kasvatti kauraa kauramaitotuotteita varten, toinen taas vapaana eläviä porsaita.

Monia maatalouteen sitoi perhe. Eräs kasvattaja liikuttui kertoessaan, miten isoisä oli sodasta päästyään yksin raivannut metsän maatilan alta. Työkalut isoisä vei pyörän selässä kinttupolkua pitkin.

Kaikkia tuntui yhdistävän kunnianhimo kehittää toimintaansa ilmastohaasteiden äärellä, ja lihankasvattajia lisäksi kunnioitus eläimiään kohtaan. Mitä onnellisempi eläin, sitä parempi liha.

Yksi naudankasvattaja sanoi selvittävänsä tarkkaan, minkälaiselta tilalta muu hänen hankkimansa liha on peräisin. Tällaista tietoa maallikkokin tarvitsisi kaupantiskillä enemmän.

Ei ainoastaan ulkomaisen lihan, vaan myös huonosti kasvatetun kotimaisen lihan syöminen on epäeettinen ja epäisänmaallinen valinta.

Kulutusvalinnoilla päätämme, millainen maatalous on kannattavaa ja annamme tärkeän signaalin yrittäjille.

Itse opin ainakin sen, miten hyvää tekee tuulettaa omia asenteita ja muuttaa ennakkoluulojaan. Tässä hieno tavoite meille kaikille, vieläpä sopivasti vaalivuonna.

Tulevaisuudessa lihansyöntiin kohdistuu samanlaista paheksuntaa kuin nykyään tupakointiin, mutta sitä ennen voimme moniäänisemmällä keskustelulla vaikuttaa koko maatalouden suotuisaan kehitykseen – maatalousyrittäjiä unohtamatta.

Onnellista vuotta 2019 kaikille!

Joonas Nordman on näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja.

X