Sukututkimus on vienyt Paulin mukanaan – Naapurin esimerkki innosti: ”Mitä enemmän olen saanut tietoa, sitä tiedonnälkäisemmäksi olen tullut”
Sukututkimus on innostanut loviisalaista Paul Valkamaa, 71. Hän aikoo jatkaa sukunsa historian selvittämistä kuolemaansa saakka.
Paul Valkaman isoisän vanhemmat Johan Johansson (Valkama) ja Matilda Maria Andersdotter. Johanin isä oli Johan Eriksson.
Sukututkimus on innostanut Paul Valkamaa jo useamman vuoden. Nyt hän haluaisi lisää koulutusta, jotta oppisi hakemaan tietoa oikeista lähteistä, esimerkiksi ulkomailla eläneiden sukulaisten vaiheista.
Sukututkimus alkoi naapurin innostamana
”Kolmisen vuotta sitten sukututkimusta harrastanut silloinen naapurini kertoi, että oli löytänyt tutkimuksessaan tietoja myös minun suvustani. Hänen yllyttämänä aloin perehtyä sukuni vaiheisiin enkä enää malta lopettaa. Sukututkimus on vienyt minut mukanaan.
Asun Loviisan Liljendahlin Drompomin eli Rumpilan kylässä. Olen syntynyt, kasvanut ja työskennellyt maatilallamme, jonka perin vanhemmiltani. Sukututkimuksen myötä minulle on selvinnyt, että tilamme on osa isoisän isoisäni Johan Erikssonin vuonna 1885 ostamaa tilaa.
Tarinan mukaan hän tuli huutokauppaan paksu lompakko mukanaan ja osti tilan seteleillä. Vaikka tieto huutokaupasta perustuu vain suulliseen perimätietoon, minulla on todisteena omistuksesta tallessa alkuperäinen kauppakirja.
Vaikka tila on myöhemmin pilkottu, tilamme on osa Johanin aikanaan omistamaa tilaa. Minua ja isoisän isoisääni sitoo yhteen sukulaisuuden lisäksi myös maa.”
Sukututkimus on vienyt 1700- ja 1800-luvuille
”Olen selvittänyt isäni puolen suvun vaiheita 1700-luvun alkupuolelle ja äitini puolen suvun 1800-luvulle. Olen päässyt lukemaan sukutietokannoista nimiä ja tarkistanut sukulaisuussuhteemme vanhoista manttaali- ja kirkonkirjoista.
Mitä enemmän olen saanut tietoa suvustamme, sitä tiedonnälkäisemmäksi olen tullut. Minua kiinnostaa erityisesti se, mitä sukulaiseni ovat tehneet ja miten he ovat eläneet. Sekä isäni että äitini suvussa on ollut talonpoikia ja maatyöläisiä, joille ei aina ollut itsestään selvää, että heille on riittänyt ruokaa tai edes kattoa pään päälle.
Menneinä vuosisatoina ihmisten elinikä oli paljon lyhyempi kuin tänä päivänä. Minulle on tullut yllätyksenä se, että moni puutteellisissakin oloissa elänyt sukulaiseni on saavuttanut 70 ja jopa 80 vuoden iän.
Kummankin vanhempani suku on elänyt pitkälti nykyisten Loviisan ja Kouvolan alueilla, mutta olen saanut viitteitä siitä, että suvun juuria saattaa olla Ruotsissa. Toisaalta on syytä epäillä, että sukulaisiani on matkannut aikanaan myös Yhdysvaltoihin.
Tutkimukseni yhteydessä olen oppinut paljon myös Liljendalin ja Dompomin historiasta. Tiedän, mikä suku on noussut köyhyydestä äveriääksi ja ketkä ovat päätyneet rikkauksista ryysyihin. Erityisen kiinnostavaa on saada selville, mistä talosta kukin on puolisonsa löytänyt.
Olen sukututkimuksessa vasta alussa enkä usko, että tutkimus tulee valmiiksi ennen kuin kuolen. Toivottavasti joku sukulaisistani jatkaa minun jälkeeni työtä sukumme vaiheiden selvittämiseksi.”