Vaalisalaisuus, pah – tästä syystä lähetin äänestyskopista videokuvaa
Äänestyspäätös kerrotaan yhä useammin sosiaalisessa mediassa. Onko vaalisalaisuuden säilyttäminen turhaa?
Vaalivirkailijat selvittelivät ja sinetöivät eduskuntavaalien äänestyslippuja heinäkuussa 1948.
Vaasalainen kauppatieteilijä Tommy Rosenqvist lähetti sunnuntaina Twitter-viestissään linkin videoon, jossa hän raapustaa äänestyskopissa ehdokkaan numeron äänestyslipukkeeseen.
Ensin yhdeksikkö, jonka Rosenqvist piirtää hitaasti alhaalta ylöspäin. Sitten kahdeksikko.
Videolla näytetään ensin Rosenqvistin äänestyslippua, sitten ehdokaslistaa, josta käy ilmi, kenellä on Rosenqvistin kirjoittama numero: Kokoomusnuorten puheenjohtajalla Susanna Koskella.
Video herätti kahdenlaisia reaktioita.
Osa sen nähneistä riemastui: noin minäkin teen, upeaa! Osa paheksui: ei noin saa tehdä, lapsellista.
Rikkoo vaalisalaisuuden?
Kuvaaminen äänestyspaikoilla on tosiaan kielletty, joten äänestyslipun kuvaaja rikkoo sääntöjä.
Perimmäinen syy kuvaamisen paheksuntaan lienee kuitenkin vaalisalaisuuden rikkominen.
”Vapaisiin vaaleihin liittyy vaalisalaisuus, ja osa ihmisistä voi kokea, että kuvaaminen sotii tätä periaatetta vastaan”, Turun yliopiston politiikan tutkija Ville Pitkänen sanoo.
Tommy Rosenqvist näkee asian toisin.
”Mielestäni sananvapaus menee vaalisalaisuuden edelle. Jos joku haluaa kertoa, kenelle on äänensä antanut, se oikeus hänelle suotakoon”, Rosenqvist toteaa.
Kuvakiellon rikkojia on Tommy Rosenqvistin lisäksi runsaasti. Harvempi jakaa videoita, mutta moni valokuvaa oman äänestyslippunsa. Vielä useampi kertoo ehdokkaansa nimen kirjallisesti.
Yksi on helsinkiläinen Jenni Leander, joka kannattaa vasemmiston Silvia Modigia. Hän jakoi kuvan äänestyslapustaan kuvapalvelu Instagramissa.
Leander on samoilla linjoilla Tommy Rosenqvistin kanssa.
”Vaikka oman lapun kuvaaminen rikkoisi vaalietikettiä, se ei vaaranna kenenkään muun vaalisalaisuutta” Leander sanoo.
Entä politiikan tutkija Ville Pitkänen? Onko hän valmis kertomaan julkisesti, ketä äänestää?
Ei ole.
”En jakaisi äänestyspäätöstäni sosiaalisessa mediassa, mutta keskustelemme kyllä äänestyspäätöksistämme ystävien kesken.”
Uusi tapa kampanjoida?
Kuvien jakaminen voi kertoa siitä, että ajatus vaalisalaisuudesta on löyhentynyt. Toisaalta äänestyskuvan jakajat saattavat myös olla niitä, jotka eivät ole pitäneet äänestyspäätöstään piilossa aiemminkaan.
”En ole koskaan kokenut omalla kohdallani tarpeelliseksi salata ehdokastani. Liputan mielelläni arvojeni puolesta”, Jenni Leander kertoo.
Kuvan jakaminen voi olla myös yksi tapa osallistua ehdokkaan kampanjaan.
”Ilmaisin tällä tavalla tukeni ehdokkaalle. Monet kampanjoivat ja tukevat ehdokastaan vaalityössä, enkä ymmärrä, miten toimintani eroaa lappujen jakamisesta kadulla”, Leander sanoo.
Videolle äänestämisensä kuvannut Tommy Rosenqvist tahtoi kokeilla jotain uutta.
”Halusin herättää keskustelua ja tuoda esille oman mielipiteeni siitä, että oman äänestyskäyttäytymisensä saa kertoa ja paljastaa haluamallaan tavalla.”
Vaalisalaisuus laissa
Vaalisalaisuus on kirjattu lakiin. Äänestys on järjestettävä siten, että vaalisalaisuus säilyy.
”Vaalisalaisuuden periaate takaa sen, että jokaisen ääni on vapaa. Ettei ole painostusta tai vilunkipeliä”, tutkija Ville Pitkänen kertoo.
Lailla turvataan se, ettei äänten kauppaaminen ole mahdollista ja ettei kukaan joudu äänestämään painostuksen alla.
”Vaikka joku painostaisi äänestämään tiettyä henkilöä, voi kopissa kuitenkin äänestää haluamaansa ehdokasta”, Pitkänen toteaa.