Vapaaehtoistyöntekijä Reino Hurri toimii pienten oppilaiden tukena: ”Kouluvaarina toimiminen pitää terveenä ja virkeänä”
Turkulainen Reino Hurri toimii vapaaehtoisena kouluvaarina Haarlan koulussa. Kerran viikossa hän kuuntelee pienten oppilaiden asioita, tarinoi näiden kanssa ja on tukena missä milloinkin tarvitaan.
Kouluvaari Reino Hurri nauttii vapaaehtoistyöstä. Arvostus luontoa ja muita ihmisiä kohtaan on yksi tärkeimmistä kouluvaarin opeista.
Kouluvaari Reino Hurri, 79, avaa muovisen karkkilaatikon kannen ja nostaa sieltä vinhasti huitovan täpläravun. Ekvallan uimarannalla sijaitsevan retkipöydän yli kurkottelee kymmenkunta jännittynyttä eka- ja tokaluokkalaista. Suurin osa lapsista näkee ravun ensimmäistä kertaa.
Reinon ravut ovat koulussa jo pienoinen klassikko. Tällä kertaa niiden ihmeellisestä maailmasta pääsevät kuulemaan muun muassa Lumi, Romet ja Elli. © VESA TYNI / OTAVAMEDIA
”Hyi! Onks se elävä?”
”Söpö!”
”Missä sen suu on?”
Kouluvaari Reino vastaa jokaiseen kysymykseen rauhallisesti yksi kerrallaan.
Tavallisesti tähän aikaan maanantaiaamusta Reino on auttamassa Turun Haarlan koulun oppilaita matematiikan tunnilla, mutta käynnissä oleva MOK-viikko eli monialainen oppimiskokonaisuus on tuonut koulun oppilaat ja kouluvaarin lähimaastoon.
Reino-vaari on elementissään: tarinat rapumerran toiminnasta, täplärapujen elinkaaresta ja niiden merkillisestä anatomiasta hiljentävät innokkaan retkikunnan.
Hänellä on mukanaan kaikkiaan kolme rapua, jotka hän on nostanut edellisiltana Kakskerranjärvestä.
Reino näyttää lapsille, kuinka tiukasti rapu tarttuu saksillaan märkään sanomalehteen. Kysymykset jatkuvat pöydän päästä:
”Ai lukeeks kaikki ravut Turun Sanomia?”
Mukana omilla vahvuuksilla
Reino Hurri päätyi mukaan kouluvaaritoimintaan yhdeksän vuotta sitten. Turusta lähtöisin olevaan vapaaehtoistyöhön oli luontevaa hypätä mukaan, sillä Reino toimi aikoinaan itsekin opettajana.
Nykyään hän toimii Haarlan koulussa kouluvaarina yhden päivän viikossa.
Aamun jännittävin hetki. Oppilaat kokeilevat täpläravun nostamista hetkeksi ilmaan. ”Vähän se sätkii”, Elli toteaa. © VESA TYNI / OTAVAMEDIA
Päivä alkaa yhdeksältä ja päättyy kello kaksi. Reinon lisäksi Haarlassa on toinenkin kouluvaari.
”Me kouluvaarit toimimme opettajan ehdoilla. Avustamme ja tuemme oppilaita eri tehtävissä, olemme mukana välituntivalvonnassa, opetamme käytöstapoja, kuuntelemme ja olemme läsnä koulussa. Näytämme samalla miehen mallia. Kaikilla oppilailla ei ole lähipiirissään isoisää tai isää”, Reino kertoo.
Kouluvaarit ovat mukana omilla vahvuuksillaan.
Reinon suosikkiaineita ovat matematiikka ja puukäsityöt. Hänen apuaan tarvitaan myös esimerkiksi liikuntatunneilla luistimien sitomisessa.
”Kävin itsekin jäällä vielä jokunen vuosi sitten. Enää en ole viitsinyt, kun molemmat polveni leikattiin kolme vuotta sitten ja niissä on nyt tekonivelet. Tasapainoni on sen verran heikentynyt.”
Reino nostaa peukalonsa ja etusormensa välissä ilmaan toisen ravun, jonka sakset ovat erikokoiset.
”Tämän ravun toinen saksi on pienempi todennäköisesti siksi, että se on ollut rapupainissa ja menettänyt sen. Ravut ovat kuitenkin siitä ihmeellisiä, että ne kasvattavat menetetyn saksen tilalle uuden.”
Reino laskee ravun takaisin pöydälle kipittämään. Tokaluokkalainen Elli seuraa katseellaan rapua.
”Haluatko kokeilla nostaa sitä?”, kouluvaari kysyy.
Tyttö tarttuu rohkeasti Reinon neuvomalla tavalla rapuun ja nostaa sen peukalo-etusormiotteella ilmaan. Äyriäinen haroo saksillaan ilmaa. Vaari hymähtää.
”Hys! Ravutkin kuulee, ei saa huutaa”, rauhoittelee kouluvaari Reino Hurri, kun innokkaan retkikunnan melutaso kohoaa. © VESA TYNI / OTAVAMEDIA
”Ajatelkaa, jos minäkin olisin voinut kasvattaa polviniveleni tilalle uuden!”
Tekniikka tuo hyvää ja pahaa
Työuransa aikana Reino työskenteli 21 vuotta opettajana muun muassa Naantalissa, jolloin hän toimi lisäksi kaupungin matkailuasiamiehenä.
Myöhemmin liikemaailma vei Reinon mukanaan, ja hän työskenteli WSOY:llä oppikirjojen markkinoinnissa ja elektronisten tuotteiden tuotepäällikkönä.
Tämä kouluvaari ei digilaitteita kavahdakaan: Reino on varmistanut edellisiltana tablettitietokoneestaan, ettei retkipäivänä sada ja onneksi vettä povataankin vasta seuraavaksi päiväksi.
Kouluvaareille järjestetään koulutustilaisuuksia tietotekniikasta, mutta Reinon mielestä harmillisen harva kouluvaari on ollut kiinnostunut koulutuksesta.
”Tietokoneet ja netti ovat kuitenkin tätä päivää. Olen ollut murheissani siitä, kuinka paljon netissä on ei-toivottuja kavereita. 15-vuotias tyttö voi luulla keskustelevansa samanikäisen pojan kanssa, vaikka tämä onkin oikeasti nelikymppinen mies. On valeuutisia ja kaikkea sellaista. Tietokoneet ovat tuoneet mukanaan hyvää, mutta myös pahaa. Kouluvaarien olisi hyvä olla perillä näistäkin asioista.”
Lapset ovat Reinosta vilkkaampia kuin ennen.
”Tai ehkä minusta on tullut vain hitaampi. Erityisluokan kanssa en kyllä pärjäisi. Tarvitsisin enemmän huumorintajua kuin mitä minulla on.”
Kakkosluokan opettaja Sanna Kalmari luotsaa rannalla pistettä, jossa oppilaat tekevät kaislaveneitä ja hiekkalinnoja. © VESA TYNI / OTAVAMEDIA
Auktoriteettia löytyy
Kakkosluokan opettajalla Sanna Kalmarilla on ollut yhteinen taival Reino-vaarin kanssa. He tulivat molemmat kouluun vuonna 2009.
Pitkän uran opettajana tehneellä Reinolla on lempeää auktoriteettia ja kykyä improvisoida. © VESA TYNI / OTAVAMEDIA
”Reinolla on aina aikaa kuunnella oppilaita. Hän on lumoava tyyppi. Auktoriteettia löytyy, mutta hän on myös hyvä tarinankertoja. Reino tuo kouluun spesiaalijuttuja”, Sanna kertoo samalla kun Reinon rapupisteellä alkaa olla levotonta.
Oppilaat ovat saaneet ottaa mukaansa kotoa terveelliset, pienet eväät ja niiden syöminen on alkanut kiinnostaa enemmän kuin ravut.
Reino pitää porukan vielä viimeiset kriittiset minuutit kasassa improvisoimalla nopean jumppatuokion. Samalla vaari jumppaa itsekin.
”Minä saan tästä enemmän kuin lapset. Kouluvaarina toimiminen pitää terveenä ja virkeänä. Suosittelen toimintaa lämpimästi kaikille yli 55-vuotiaille. Ei tämä meidän yhteiskuntamme toimi ilman vapaaehtoistoimintaa, ja kouluvaareista on pulaa. Tämä tietysti sitoo aika tavalla. Töihin täytyy olla valmis lähtemään, eikä lintsata saa.”
Erilaisten tapahtumien järjestäminen on tärkeä osa Reinon toimenkuvaa.
Muutama vuosi sitten hän ideoi koulurauhan julistuksen saarten kouluihin, polkupyörien huoltopäivän ja Reinon ravutkin ovat jo pienoinen klassikko.
Nyt hänen mielessään on jo uusi ja opettavainen tapahtuma.
”Tässä vieressä on yksi ratsastustalli, jonka pitäjä harmitteli, miten ihmisten tuottamaa roskaa joutuu pelloilta heinäpaaleihin ja sitä myötä eläinten vatsoihin. Paaleihin eksyy kuulemma muun muassa koirankakkapusseja, jotka eivät tietenkään tee hyvää eläinten elimistössä. Visiitti tilalle voisi olla valistava kokemus ympäristönsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin kannalta”, Reino tuumii.
Reino-vaari on tuttu myös Lianalle ja Lotalle, jotka eivät arkaile pyytää kouluvaarilta apua jos sitä tarvitsevat. © VESA TYNI / OTAVAMEDIA
Luontoarvot ovat hänelle tärkeitä, ja niihin liittyvän tietotaidon hän soisi siirtyvän myös nuorille.
”Lapset ovat vieraantuneita luonnosta. Kuusi, koivu ja mänty ovat monelle ihan vieraita. Olenkin yrittänyt opettaa heille eri puita ja viljakasveja.”
Ei moitittavaa kouluruoassa
Puheensorina täyttää Haarlan koulun ruokailutilan. Oppilaat seisovat jonossa ja ottavat vuorollaan täysjyväriisiä tai perunaa ja possu-juureskastiketta. Tarjolla on myös kasvisruokaa.
Jotkut oppilaista ovat jo syöneet ja kiiruhtavat kohti seuraavaa oppituntia.
”Sul oli kivat ravut”, huikkaa poika ohittaessaan pöydässä istuvan kouluvaarin ja saa vaarin suun hymyyn.
Käytöstapoja arvostava Reino syö aina oppilaiden kanssa. Kouluvaareille ruoka on myös ilmainen.
Hänen mielestään kouluruuassa ei ole moittimista, vaikka kovin kummoiseksi kulinaristiksi Reino ei tunnustaudukaan.
Kouluruoka maistuu myös kouluvaarille, joka syö aina oppilaiden kanssa. Samalla hän pitää silmällä ruokailutapoja. © VESA TYNI / OTAVAMEDIA
Reino täyttää marraskuussa 80 vuotta. Hän myöntää, ettei hänen nimi- ja kasvomuistinsa ole paras mahdollinen. Oppilaat saavat muistuttaa häntä usein myös villatakista, joka unohtuu minne milloinkin. Oppilaat tunnistavat kouluvaarinsa myös koulun ulkopuolella, vaikka joskus tervehtiminen jää vain supinaksi kaupan hyllyjen välissä.
Sataan vuoteen tähtäävän kouluvaarin mietteet keskittyvät tähän hetkeen.
”Mistään muusta ei kannata huolehtia.”
Reino vietti juuri 57-vuotishääpäivää vaimonsa Ritva Hurrin, 78, kanssa. Parilla on kaksi nyt jo yli 50-vuotiasta lasta ja viisi lastenlasta. Reino ja Ritva tapasivat toisensa aikoinaan Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa osastolla 12.
”Äitini oli silloin siellä syöpäpotilaana. Eräänä päivänä hän sanoi minulle, että sairaalassa on mukavan tuntuinen harjoittelija, johon minun kuulemma kannattaisi tutustua. Myöhemmin sinä päivänä tämä tyttö livahti kanssani samaan hissiin. Äiti oli ihan oikeassa.”
”Kouluvaari on äijä!”
Opettajahuoneessa leijailee vieno kahvin tuoksu, mutta Reinolle kahvi ei ole maistunut enää moneen kymmeneen vuoteen.
Paikalla olevat opettajat tervehtivät iloisesti kouluvaaria, joka tarttuu heti tilaisuuteen.
”Voisimmeko tehdä retken naapurin eläintilalle? Ihmiset heittävät koirankakkapusseja ja muita roskia pelloille sillä seurauksella, että niitä sotkeutuu eläinten rehuihin. Se voisi olla opettavainen reissu.”
Rehtori Minna Kirkkola innostuu Reinon ideasta ja opettajat alkavat pohtia sopivaa ajankohtaa retkelle: eläinsuojeluviikko voisi olla sellainen!
Ennen kotiin lähtöä Reino päättää pistäytyä vielä suosikkipaikassaan.
Vanerin, liiman ja maalin tuoksu leijailee puukäsityöluokassa, jossa tehdään kompasseja.
”Muutamat vaatteeni olen saanut pilattua täällä”, Reino sanoo tyytyväisyyttä äänessään.
Suojaessuihin pukeutuneet neljäsluokkalaiset Roope, Santeri, Elmeri, Julius, Lukas ja Pyry sutivat innokkaasti sinistä maalia omiin töihinsä. Poikien mielipide kouluvaarista on välitön:
”Kouluvaari on äijä!”
Yksi koulun mieluisimmista paikoista Reino-vaarin mielestä on puukäsityöluokka. Lukaksen, Elmerin, Santerin ja Roopen mielestä käsityötunnilla on kivaa se, ettei läksyjä tule. © VESA TYNI / OTAVAMEDIA
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/18.