YK:n turvallisuusneuvosto on epäonnistunut tehtävässään viime vuosina. Syynä ovat veto-oikeudet.

Alun perin ne olivat quid pro quo eli korvaus neuvoston pysyville jäsenille – Yhdysvalloille, Venäjälle, Ranskalle, Britannialle ja Kiinalle – jotka taistelivat toisessa maailmansodassa Hitlerin natsivaltiota ja valloitussotaa käyvää Japania vastaan.

Vuosien myötä oikeudesta on muotoutunut valtioille omien etujensa edistämisväline, jolla ne voivat ohjata kansainvälistä politiikkaa YK:n kautta.

Toukokuuhun 2018 mennessä veto-oikeuksia on käytetty yhteensä 248 kertaa.

Venäjä johtaa tilastoa. Se on turvautunut vetoon 112 kertaa.

Yhdysvallat on ollut säästeliäämpi 80 kerralla.

Ranska ja Britannia eivät ole käyttäneet oikeuksiaan kertaakaan kylmän sodan jälkeen.

Kiina ei ole kumonnut päätöslauselmia 2000-luvulla yksin, pelkästään joitain Syyriaa koskevia yhdessä Venäjän kanssa. Kiinan ulkopolitiikan mukaan se ei halua puuttua toisten maiden sisäisiin asioihin.

Turvallisuusneuvosto on perustettu konfliktien ratkaisua ja kansainvälisen rauhan ylläpitämistä varten.

Se on epäonnistunut tehtävässään erityisesti Ukrainassa, Syyriassa sekä Israelissa ja Palestiinassa, joiden maaperällä käytävissä taisteluissa on kuollut useita siviilejä.

Pitkittyneissä sodissa juuri suurvallat eli Venäjä ja Yhdysvallat ovat avainasemassa.

Monien nykyisten kansainvälisten solmukohtien ratkaisu olisi mahdollista, jos turvallisuusneuvosto täyttäisi roolinsa YK:n peruskirjan mukaisesti, toteaa Essexin yliopiston ihmisoikeuslain asiantuntija Scott Sheeran.

”Veto-oikeudet kirjaimellisesti tappavat ihmisiä.”

Venäjä ja tapaus MH17

Turvallisuusneuvosto käsitteli heinäkuussa 2015 päätöslauselmaa, jossa ehdotettiin Itä-Ukrainassa alas ammutun matkustajakoneen tapausta vietäväksi kansainväliseen tuomioistuimeen.

Tuomioistuin olisi voinut nostaa syytteitä koneen alasampumisesta epäiltyjä vastaan.

Syyllisiä ei ole saatu tuomiolle, vaikka tapahtumien kulku on selvitetty.

Matkustajakone Malaysia Airlines MH17 nousi ilmaan Amsterdamin Schipholin lentokentältä 17. heinäkuuta 2014, kello 12.31 paikallista aikaa.

Kohteena oli Malesian pääkaupungin Kuala Lumpurin kansainvälinen lentoasema. Laskeutumisajaksi oli merkitty 18. heinäkuuta kello 6.10 Malesian aikaa.

Suurin osa matkustajista, 192 henkilöä oli alankomaalaisia. Kyydissä oli myös muun muassa Malesian, Australian, Indonesian, Britannian ja Saksan kansalaisia.

He eivät päässeet ikinä perille.

Kolme tunnin lentomatkan jälkeen, koneen ollessa 50 kilometrin päässä Ukrainan ja Venäjän rajasta, lennonjohto menetti koneeseen yhteyden. Kello oli 16.20 Ukrainan aikaa.

Reilu vuosi myöhemmin, lokakuussa 2015 hollantilaistutkijat julkaisivat raportin. Sen mukaan Itä-Ukrainan Donetskissa sijaitsevan Hraboven kylän lähelle pudonnut kone ammuttiin alas venäläisellä Buk-ohjuksella.

Kaikki koneessa olleet kuolivat, yhteensä 298 ihmistä.

Ukraina syytti koneen alasampumisesta venäläismielisiä separatisteja.

Separatistit kielsivät osallisuutensa turmaan. Venäjä syytti Ukrainan hallitusta.

Putin: YK:n tutkinta olisi ollut ”haitallinen”

Alas ampumisesta oli kulunut vuosi, kun Ukrainan YK-edustaja Pavlo Klimkin vetosi YK:n turvallisuusneuvostoon heinäkuussa 2015.

Ukraina, Belgia, Malesia, Hollanti ja Australia ehdottivat tutkinnan siirtoa kansainväliselle tuomioistuimelle.

Neuvoston viidestätoista valtiosta yksitoista kannatti ehdotusta. Angola, Kiina ja Venezuela pidättäytyivät äänestämästä.

Vaikka määräenemmistö eli yhdeksän puoltavaa ääntä olisi riittänyt ehdotuksen läpimenoon, se kariutui.

Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen Venäjä torppasi ehdotuksen.

Venäjän presidentti Vladimir Putinin mielestä YK:n tutkinta olisi ollut ”haitallinen”.

Maan YK-suurlähettiläs Vitali Tšurkin kyseenalaisti tuomioistuimen puolueettomuuden ja arveli, ettei se kestäisi propagandaa.

”Venäjä on johdonmukaisesti kannattanut onnettomuuden syiden nopeaa tutkimista ja siitä vastuussa olevien tuomitsemista. Mitä saamme vastalahjaksi? Meillä on päätöslauselmaehdotus, joka valmisteltiin nopeasti neuvoston ulkopuolella.”

Venäjän mukaan syyllisyyden taakka koneen putoamisesta on Ukrainan viranomaisilla ja Malesian lentoyhtiöllä: Ukraina päästi siviilikoneet lentämään ilmatilan kautta, jossa käydään sotaa. Lentoyhtiö puolestaan halusi säästää rahaa lentämällä suorinta reittiä.

Venäjä ei halunnut ottaa vastuuta tapahtumasta. Se siirsi puheenvuorossaan huomion omasta osuudestaan konfliktissa muualle.

”Minulla on kaksi kysymystä”, sanoi Venäjän suurlähettiläs Vitali Tšurkin.

”Miksi siviililennot ohjattiin kyseisen ilmatilan kautta? Matkustajat eivät tienneet siellä olevasta sotilaallisesta konfliktista, mutta Kiova tiesi. Miksi se teki tämän?”

Hollantilaistutkijoiden loppuraportin mukaan onnettomuuden aiheutti kiistatta venäläisvalmisteinen Buk-ohjus.

Sen sijaan raportissa ei otettu kantaa siihen, kuka koneen pudotti.

Syyllisiä ei ole saatu oikeuden eteen.

Venäjä ja tapaus Syyria

Huhtikuussa 2018 Venäjä esti 12. kerran YK:n toimet, jotka voisivat vahingoittaa maan liittolaista Syyriaa.

Syyrian sota on yksi aikakautemme pahimmista humanitaarisista kriiseistä.

Yli seitsemän vuotta jatkuneessa konfliktissa on kuollut arviolta yli puoli miljoonaa ihmistä.

Kansainvälinen yhteisö on joutunut sivustakatsojan rooliin.

Yhdysvaltojen ja useiden muiden länsimaiden mielestä presidentti Bashar al-Assadin johtama Syyrian hallinto on käyttänyt useita kertoja kansainvälisesti kiellettyjä kemiallisia aseita, viimeksi 7. huhtikuuta 2018 Doumassa.

Venäjän YK-suurlähettiläs Vasili Nebenžja torjui syytteet turvallisuusneuvostossa.

”Venäjä on Syyriassa maan laillisen hallituksen kutsusta torjuakseen kansainvälistä terrorismia YK:n peruskirjan mukaisesti”, Nebenžja sanoi.

”Sen sijaan Yhdysvallat on siellä suojaamassa miliisejä ja terroristeja.”

Kärkevä ja kovisteleva retoriikka turvallisuusneuvostossa kuvaa suurvaltojen jännitteitä.

Syyriaa koskevien päätöslauselmien kumoamista Venäjä perustelee usein niiden ”epätasapainoisuudella”.

”Minä kerron, mitä Venäjä yrittää saavuttaa”

Puutteellinen ja loukkaava, Venäjä kritisoi helmikuussa 2017, kun neuvostossa esitettiin Syyrian vastaisia pakotteita kemiallisten aseiden käytön vuoksi.

Huhtikuussa 2017 maa kumosi päätöslauselman kemiallisiin aseisiin liittyvästä tutkinnasta, sillä siinä ”nimitettiin Syyriaa syylliseksi jo ennen riippumatonta ja objektiivista tutkimusta”.

Kun Syyrian Aleppoon vaadittiin seitsemän päivän tulitaukoa humanitaarisen avun turvaamiseksi joulukuussa 2016, Venäjän suurlähettiläs Vitali Tšurkin sanoi äänestävänsä ehdotusta vastaan, ”kuten ilmoitimme neuvostolle rehellisesti jo etukäteen”.

”Jossain retorisissa – ehkä jopa poleemisissa – kysymyksissä pohdittiin, mitä Venäjä yrittää tällä saavuttaa. Minä kerron neuvostolle, mitä Venäjä yrittää saavuttaa. Se yrittää löytää ratkaisun – myös turvallisuusneuvoston kautta – jolla olisi mahdollisuus menestyä.”

”Voimme aina syyttää Venäjää kaikesta”

Syksyllä 2017 turvallisuusneuvosto keskusteli kemiallisten aseiden käyttöä selvittäneen Joint Investigative Mechanism JIM -järjestön jatkomahdollisuuksista Syyriassa.

Järjestö perustettiin yksimielisesti turvallisuusneuvoston aloitteesta syksyllä 2015. Se sai seuraavana vuonna vielä vuodeksi jatkoaikaa, mutta syksyllä 2017 Venäjä ei halunnut enää antaa sille lisäaikaa tutkimuksiin.

Yhdysvaltojen edustajan Nikki Haleyn mukaan Venäjä tuhlaa turvallisuusneuvoston aikaa.

”Sillä ei ole mitään intressejä pelastaa JIM:iä muun neuvoston kanssa. Niin yksinkertaista ja häpeällistä se on.”

Venäjän Vitali Tšurkin puolestaan sanoi Yhdysvaltojen yrittävän lavastaa Venäjää syylliseksi siihen, ettei se kannattaisi Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW:n toimintaa.

”Emme pelaa täällä poliittista peliä. Toisaalta, ehkä pelaamme sittenkin, sillä jos emme tekisi niin, emme keskustelisi täällä tästä asiasta”, Tšurkin sanoi.

”Älkää teeskennelkö, ettemme tietäisi, mitä täällä tapahtuu. Tätä päätöslauselmaa ei ole tehty hyvässä aikomuksessa: sen tarkoitus on häpäistä Venäjä jälleen. Yhdysvallat on päättänyt leimata meidät syylliseksi.”

”Ratkaisuhan on, että voimme aina syyttää Venäjää kaikesta.”