Venäjän turvallisuuspalvelu FSB otti Seuran toimittajan ja kuvaajan kiinni Karjalan tasavallassa

On toukokuun loppu, kun Seuran toimittaja Outi Salovaara ja valokuvaaja Juha Metso ovat Lahdenpohjan kaupungissa juttumatkalla.

Päivän ohjelmassa on paikallisten asukkaiden haastatteluja sekä vierailu Lahdenpohjan uudelleen käynnistyneessä vaneritehtaassa, jonka johtajan kanssa on sovittu audienssista.

Tehdasvierailu on vasta kello kolme iltapäivällä, ja sitä ennen on aikaa kiertää Lahdenpohjan keskustaa ja haastatella kaupungilla paikallisia.

Keskustassa sijaitsee myös Lahdenpohjan kaupungintalo. Se on vanha suomalainen huonokuntoinen puutalo, jonka seinistä rapisee voimakkaan sininen maali.

Koska aikaa ennen tehdasvierailua on runsaasti, toimittaja ja valokuvaaja päättivät piipahtaa kaupungintalolla kysymässä antaisiko joku kaupunginjohtaja, varakaupunginjohtaja tai joku muu kaupungin virkamiehistä haastattelun. Toimittajaa kiinnostavat muun muassa Lahdenpohjan tuore investointiohjelma, matkailu- ja muut yritystoimintahankkeet ja kaupungin yleiset tulevaisuudennäkymät.

Toimittaja ei ole etukäteen ollut yhteydessä Lahdenpohjan kaupunkiin, sillä kaupungilta on ollut tarkoitus pyytää kommentteja myöhemmin puhelimitse tai sähköpostilla. Jokaisen tapaamisen sopiminen Venäjällä vaatii runsaasti aikaa ja järjestelyjä, ja sen vuoksi etukäteen on sovittu vain tärkeimmiksi katsotut tapaamiset kuten vaneritehdasvierailu.

Kaupungin työntekijöitä saa haastatella vain FSB:n luvalla

Kaupunginjohtajan ja varakaupunginjohtajan huone on talon yläkerrassa. Keskellä päivää paikalla on paikkoja järjestelevä rouva, joka kertoo kaikkien olevan ruokatunnilla.

”Tulkaa puolen tunnin päästä takaisin”, hän sanoo iloisesti ja ystävällisesti.

Puolta tuntia myöhemmin kaupunginjohtajien avustajan huoneeseen työpöydän ääreen on ilmestynyt myös tummahiuksinen rouva.

”Ei se haastatteleminen ollutkaan niin yksinkertaista”, pahoittelee ensimmäinen rouva vierestä nolon näköisenä.

”Ei haastattelua voi antaa noin vain. Kaupunginjohtajan pitää pyytää siihen FSB:n lupa”, sanoo sihteeriltä tai assistentilta vaikuttava tumma rouva ja ryhtyy soittamaan.

”Juri Jurjevits, meillä on tällainen hyvin mielenkiintoinen tilanne. Täällä on Suomesta toimittaja ja kuvaaja kysymässä haastattelua”, sanoo rouva puhelimeen Jurille, joka ilmeisesti on FSB:n edustaja.

Puhelinkeskustelun tulos näyttää olevan, että Juri ryhtyy selvittämään, saako haastattelua antaa. Toimittaja ihmettelee, että mitä seuraavaksi pitäisi tehdä – tullako myöhemmin kolmannen kerran kaupungintalolle kysymään, löytyykö haastattelulupa Jurin kautta?

Tumma rouva sanoo, että kaupungintalo on auki kuuteen asti illalla. Toimittaja ja kuvaaja lupaavat tulla uudelleen vaneritehdasvierailun jälkeen piipahtamaan ja kysymään, olisiko haastattelulupa hellinnyt.

Poliisikuulustelu vahtimestarin kopissa

Vaneritehtaalla johtaja kierrättää sovitusti toimittajaa ja kuvaajaa ympäri tehdasta. Perusteellisen tutustumiskierroksen jälkeen he seisovat johtajan kanssa tehtaan pihalla sattumalta yhtä aikaa Suomesta tulleiden UPM:n edustajien kanssa.

Keskustelu tehtaan pihalla keskeytyy, kun paikalle ryntää hiestä märkä ruudulliseen kauluspaitaan pukeutunut vihainen mies.

”Tekö kävitte siellä kaupungintalolla äsken”, huutaa mies jo kaukaa. ”Nyt tulette äkkiä minun perässäni tänne”, hän komentaa toimittajaa ja kuvaajaa ja painelee sisälle tehtaaseen.

Toimittaja ja kuvaaja seuraavat miestä, joka puolijuoksua johtaa heidät vaneritehtaan käytäviä pitkin vahtimestarin koppiin pääoven lähellä. Koppero on kulunut, ja vanhasta topatusta toimistotuolista pursuaa täytettä.

Kopissa on vihaisen miehen lisäksi virkapukuisia poliiseja. Vihainen mies lähtee pois, mutta hän huutaa poliiseille lähtiessään: ”Tehkää noille selväksi, että eivät ikinä enää tee näin!”

Poliisit kyselevät millä asialla toimittaja ja kuvaaja ovat ja tutkivat heidän passinsa, joissa on asianmukainen lehdistöviisumi.

Syytä kuulusteluun ei kerrota

Toimittaja yrittää selvittää, minkä takia virkavalta on hälytetty tehtaalle.

”Ei sillä tavalla voi mennä kysymään haastattelua, ettei sovi asiasta etukäteen”, selittää yksi poliisi.

Asia onkin siis kääntynyt päälaelleen: kaupungintalollahan ongelma oli ollut se, että kaupunginjohtajat eivät sihteerin mukaan saaneet antaa lausuntoa ilman FSB:n lupaa. Nyt FSB kuitenkin onkin haastattelua kysyneiden journalistien kimpussa.

Kukaan ei kerro, mikä lakia tai asetusta toimittaja ja kuvaaja mahdollisesti ovat rikkoneet. He ovat menneet kaupungintalolle sen aukioloaikana, he ovat kohteliaasti ja asiallisesti esitelleet itsensä ja asiansa, ja heidän passinsa ja viisuminsa ovat olleet kunnossa.

Kaiken huipuksi he ovat vain kysyneet, voisiko joku kaupungin edustaja antaa haastattelun. Kaupungin edustajat olisivat yksinkertaisesti voineet vastata kysymykseen kieltävästi, ja asia olisi jäänyt siihen.

Valokuvaajan tavarat tutkitaan perusteellisesti

Vahtimestarin kopissa on kuuma. Poliisit kyselevät journalisteilta muutaman kysymyksen, soittelevat jonnekin ja vaihtavat joitakin sanoja keskenään. Sitten ei tapahdu mitään. Aika kuluu, eikä asia tunnu etenevän.

”Mitä luulette, saammeko sakot vai laitetaanko meidät vankilaan”, kysyy toimittaja päälliköltä vaikuttavalta poliisilta.

”Ei tässä mitään sellaista… Katsotaan vain nämä paperit ja sitten pääsette pois”, sanoo poliisi.

Sitten toimittaja ja kuvaaja komennetaan ulos, missä poliisit tutkivat perusteellisesti valokuvaajan auton, siellä olevat kuvaustarvikkeet ja jopa matkalaukun vaatteineen.

”Mikä tämä on”, he kysyvät osoittaen milloin mitäkin.

Virkavallan edustajia on tullut toimittajan ja kuvaajan perässä tehtaalle kaikkiaan seitsemän kappaletta, joista kaksi siviilivaatteissa ja viisi poliisin virkapuvussa. Yksikään heistä ei ole esittäytynyt tai kertonut mistä ja miksi he ovat tulleet paikalle.

Tutkituille ei myöskään ole kerrottu, mistä konkreettisesta rikkeestä tai rikoksesta heitä mahdollisesti epäillään.

Noin tunnin kuluttua toimittajalle ja kuvaajalle annetaan lupa lähteä. Tehtaan vahtimestari ja muutama muu työntekijä katsovat vaitonaisena sivusta, kun suomalaiset vieraat poistuvat.

Kaupungin edustaja vaikenee FSB-episodista

Myöhemmin toimittaja lähettää sähköpostilla kysymyksiä Lahdenpohjan kaupunginjohtajalle. Kysymyksiin vastaa kaupungin asiantuntija erittäin pitkästi ja seikkaperäisesti. FSB-episodia ei oteta puheeksi.

Kahteen Suomeen liittyvään kysymykseen asiantuntija ei kuitenkaan vastaa, vaikka toimittaja lähettää ne uudelleen.

Vastaamatta jäävät kysymykset, jotka koskevat Suomen ja Venäjän välisen Parikkala-Syväoron rajanylityspaikan virallista kansainvälistämistä ja avaamista kaikelle liikenteelle – nyt sitä käyttävät erityisluvalla lähinnä vain puurekat – sekä Lahdenpohjan kaupungin ja suomalaisten tahojen yhteistyömahdollisuuksia.

Venäjä on voimakkaasti ajanut Parikkala-Syväoron kansainvälistämistä, ja Lahdenpohja hyötyisi siitä erityisesti: esimerkiksi matka heti valtakunnanrajan takana sijaitsevaan Parikkalaan lyhenisi noin 230 kilometristä noin 45 kilometriin. Suomessa asia on taloudellisesti ja poliittisesti vastatuulessa.

Lahdenpohjan asiantuntija vaikenee, ja arvoitukseksi siis jää, kuinka tärkeänä Lahdenpohja pitää rajanylityspaikkaa ja millaisia yhteistyömahdollisuuksia Lahdenpohja voisi ajatella Suomen suuntaan kehitettävän.

Juttua muokattu 6.8. klo 13.00. Poistettu sana ”pidätetyille”.