Venäläisten sadismi yllätti sotahistorioitsija Antony Beevorin: ”Mikään maa ei ole oman menneisyytensä vanki yhtä paljon kuin Venäjä”
Antony Beevor on huolissaan polarisaatiosta ja geopolitiikan tulevaisuudesta.
Sotahistorioitsija Antony Beevor on tutkinut viime vuodet Venäjän vallankumousta ja sisällissotaa.
Venäjä on ainut maa, jolla on ennalta-arvaamaton menneisyys. Tämä vitsi muistuu mieleen aateloidulle sotahistorioitsijalle.
”Siinä on paljon totuutta, koska Venäjän menneisyys riippuu määrittelijästä. Historian tutkiminen on tärkeää. Jos ei tiedä, mistä on tullut, ei tiedä missä on tai minne on menossa”, brittiläinen sotahistorioitsija Antony Beevor kiteyttää.
Häntä haastatellaan usein tulevaisuuden ennustajina menneisyyden analysoinnin sijaan.
Antony Beevor pitää tätä ironisena, mutta puhuu kuitenkin paljon Venäjän nykytilasta.
Lokakuussa suomennettu Venäjän vallankumous ja sisällissota (WSOY) julkaistiin englanniksi jo keväällä. Siitä lähtien Beevor on peilannut haastatteluissa luontevasti Venäjän menneisyyttä ja nykyisyyttä.
Hän kutsuu Venäjän vallankumousta ja sitä seurannutta sisällissotaa 1900-luvun vaikutusvaltaisimmiksi konflikteiksi. Tietoisuus kehityskuluista on tärkeää, sillä tämän päivän ongelmat ovat historioitsijan mukaan jatkumoa viime vuosisadan alussa alkaneelle kehitykselle.
”Toinen maailmansota alkoi kehittyä Venäjän vallankumouksen jälkeen. Brittiläiset ja saksalaiset historioitsijat olivat oikeassa sanoessaan, että ensimmäinen maailmansota oli 1900-luvun alkuperäinen katastrofi. Venäjän sisällissota vaikutti sen kauhujen vuoksi ja loi pelon kehän Eurooppaan sekä koko maailmaan.”
Keskiluokan eliminointi
Antony Beevor mukaan Vladimir Lenin halusi käytännössä toteuttaa keskiluokan luokkamurhan. Ajatus ei jäänyt vain Venäjän rajojen sisälle vaan heijastui myös Espanjassa. Sosialistipääministeri Francisco Largo Caballeroa on kutsuttu ”espanjalaiseksi Leniniksi”.
”Caballero totesi, että keskiluokka pitää eliminoida. Samaan aikaan pelko valkoisen fasismin reaktiosta saivat vasemmiston, sosialistit, ja jopa liberaalit pelkäämään, että heidätkin tuhotaan. Tämä kamala pelon kehä ja poliittinen retoriikka tekivät tilanteesta huonomman”, Beevor sanoo.
Poliittisesta retoriikasta keskustellaan yhä. Beevorin mukaan tilanne on nyt erityisen tulehtunut nuoremman sukupolven keskuudessa Yhdysvalloissa.
”Hyökkäysten ja uhkausten kehän toisella puolella on Trump, toisella äärivasemmisto ja ”wokemmat” amerikkalaiset. He eivät tajua yllyttävänsä toisiaan ja pahentavansa kahtiajakoa. Se on vaara tulevaisuudessa.”
Geopoliittinen asetelma on osin tämän seurauksena muuttunut. Antony Beevor pitää äärioikeiston ja -vasemmiston välistä polarisaatiota vaarallisena. Se muistuttaa kylmän sodan ajasta, jolloin vallitsi samanlainen ”manikealainen jako” vasemmiston ja oikeiston, kapitalismin ja kommunismin välillä.
Tänä päivänä poliittiset ideologiat ovat alkaneet jopa sekoittua – jos ne koskaan kovin selkeitä ovat olleetkaan.
”Saksassa olemme nähneet, kuinka vasemmistopuolue Die Linke ja oikeistopuolue Alternative für Deutschland ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. On pelottava ajatella, missä nyt mennään.“
john-carey-1-scaled.jpg)
Sotahistorioitsija Antony Beevor tunnetaan pääasiassa toiseen maailmansotaan liittyvistä teoksistaan. Hänet aateloitiin vuonna 2017. © John Carey
Sadismi yllätti
Kun Antony Beevor alkoi tutkia Venäjän vallankumousta ja sisällissotaa, yksi asia yllätti hänet erityisesti.
”Tiesin ajan olleen väkivaltainen mutta poikkeuksellinen sadismi yllätti. Puškin kirjoitti, että Venäjän kapina oli järjetön, ja se oli enemmän kuin armotonta. Vahvana elementtinä oli kokonaisen luokan epäinhimillistäminen, mikä oli Leninin kannustama tavoite.”
Beevor viittaa retoriikkaan, jossa vihollinen pyritään epäinhimillistämään. Porvaristoa kutsuttiin ”täiksi” ja ”torakoiksi” – vastustajan inhimillisyys yritettiin häivyttää. Leninin ohella samaa tekniikkaa käytti myös natsien propagandaministeri Joseph Goebbels. Vastustajan vihaaminen ei yksin riittänyt.
”Vihan ja pelon yhdistelmä sai seuraajissa aikaan räjähtävän reaktion vihollisen tappamiseksi. Venäjän sisällissodassa koettiin hirvittävää julmuutta. Se oli erilaista kuin Espanjan sisällissodassa, jossa ihmisiä ammuttiin seinää vasten siinä pelossa, että muutoin he palaavat ja tappavat sinut.”
Venäläisten raakutta on selitetty perimällä, mutta Beevor on varovainen rasististen yleistyksien kanssa.
Venäjän kansassa on lukuisia eri kansallisuuksia.
”Miksi venäläissotilaat käyttäytyvät nyt niin brutaalisti Ukrainassa? Kuinka kauas raakuus ulottuu: mongolien invaasioon asti 1200-luvulle, vai onko sen jälkeen tapahtunut muutos? Olen aina sanonut, että mikään maa ei ole oman menneisyytensä vanki yhtä paljon kuin Venäjä.”
Venäjä junnaa paikoillaan
Historioitsija huomauttaa, että Venäjä ei ole maana mennyt eteenpäin monellakaan alueella – Ukrainassa nähty sotilaallinen strategia vaikuttaa heikolta. Tankkien lähettäminen Kiovaan muistuttaa Neuvostoliiton sodankäyntiä Berliinissä vuonna 1945, jolloin tykistöä käytettiin kaupungin tuhoamiseen.
”Hyvin vähän on muuttunut, ei edes se, kuinka huonosti komentajat ja upseerit kohtelevat omia sotilaitaan. Varusmiehille ei anneta kunnollisia univormuja tai varusteita. Heidän on pitänyt tuoda äitiensä, siskojensa ja tyttöystäviensä tamponeja, koska he eivät saa sidetarpeita. Tämä on uskomatonta modernissa maailmassa.”
Antony Beevor uskoo, että venäläissotilaiden väkivaltainen käyttäytyminen ja naisten sortaminen kumpuaa siitä, kuinka sotilaita itseään kohdellaan ylempien taholta. Sortoa kohdennettiin saksalaisnaisiin vuonna 1945, tänä päivänä uhreina ovat ukrainalaisnaiset.
”Venäläissotilaat purkavat omaa turhautumistaan ja katkeruuttaan. Tämä vie aikaan ennen Neuvostoliittoa. Sotilaita kohdeltiin näin jo tsaarin aikaan.”
Muistotilaisuus punaisten haudalla Suomen sisällissodan jälkeen. © Kymenlaakson museo
Kommunismin kynnet eivät iskeneet Suomeen
Suomen sisällissota oli Beevorin mukaan linkittynyt myös Venäjän sisällissotaan. Hän korostaa Suomen olleen onnekkaassa asemassa, kun maa vältti kommunismin kynnet.
”Suomella oli mahdollisuus luoda oma armeijansa. Tätä ukrainalaisilla ei koskaan ollut. Lenin teki virheen, kun ajatteli punaisten ottavan vallan Helsingissä. Suomi pakeni Neuvostoliittoa, mikä on ihme itsessään.”
Beevor kertoo ihailevansa suunnattomasti Suomen armeijan taistelukykyä ja sen rohkeutta läpi kansamme historian.
”Ihailen vähemmän sitä, kuinka Suomen armeija kohteli vankejaan sisällissodan aikana. Oli hirveää, kuinka vankien annettiin nääntyä ja kuolla.”
Hän tosin huomauttaa, että mikäli asetelma olisi ollut toisin päin, punaiset olisivat saattaneet olla yhtä julmia, jollei pahempiakin kuin valkoiset.
Antony Beevor sanoo, että Isossa-Britanniassa puhutaan nyt Ukrainan yhteydessä jatkuvasti Suomen talvisodasta. Jää nähtäväksi, taistelevatko ukrainalaiset yhtä menestyksekkäästi talven koittaessa, kuin suomalaiset vuonna 1939, hän ajattelee.
”Minua nolottaa tapa, jolla brittiarmeijassa puhutaan, kuinka he ovat tehneet jotain liittolaisensa Suomen kanssa. Suomalaiset kykenevät mobilisaatioon, mikä saa muut Nato-valtiot näyttämään enemmän tai vähemmän pieniltä. Pois luettuna tietysti amerikkalaiset.”
Sotahistorioitsija pohtii, mitä Vladimir Putinille tapahtuu Ukrainan sodan jälkeen. © DPA / Lehtikuva / The Kremlin Moscow