Tulli huutokauppaa taas autoja Raja-Joosepissa – Mistä itäautot Sallaan putkahtivat?

Ladan ja Volgan ystävät kiirehtivät lauantaina 3.9. Sallaan, jossa Tulli huutokauppaa 36 valtiolle luovutettua autoa. Viime kerralla itäautot päihittivät Audin ja Volgon.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sallan Kelloselän rajanylityspaikalle jääneissä itäautoissa riittänee rassattavaa. Vähintäänkin akut ovat hyytyneet puolen vuoden aikana.

Ladan ja Volgan ystävät kiirehtivät lauantaina 3.9. Sallaan, jossa Tulli huutokauppaa 36 valtiolle luovutettua autoa. Viime kerralla itäautot päihittivät Audin ja Volgon.
Teksti: Jenni Leukumaavaara

Suurimmat summat pulitettiin itäautojen keräilijöiden suosikeista. Volgien hintahaarukka oli 220–640 euroa ja harvinaisesta Ladasta piti pulittaa lähes 300 euroa, Tullin tiedotteessa kerrotaan. Audien, Volvojen ja Opelien hintahaarukka oli 1–20 euroa.

Julkaisemme alla uusintana huutokaupattujen autojen taustoista kertovan artikkelin.

Sallan Ladat jatkavat matkaa

”Siinä niitä nyt on, meidän helmiä!” Sallan kunnan kiinteistötyönjohtaja Asko Viitanen sanoo ja heilauttaa kättään kaaressa.

Edessä avautuva näkymä on hämmentävä. Paahtavan auringon säteet loistavat mustien, turkoosien, valkoisten ja punaisten autojen kyljissä – ainakin ruosteen säästämissä osissa. Autoja on noin 120, ja numero 51 rekisterikilvessä paljastaa suurimman osan olevan Murmanskin alueelta.

Eniten on Ladoja, Volgat tulevat kakkosena. Jotkin autot ovat selvästi aikanaan olleet prameita kulkupelejä: mustan Volgan ratti ja vaihdekeppi ovat jalopuuta ja verhoilu sen näköinen, että siitä on aikoinaan kasa ruplia pulitettu.

Monissa kehnommissa rotjakkeissa on jouduttu käyttämään mielikuvitusta: yhdessä vilkkutikkuna toimii tussi, toisessa etuikkunan väliin on tungettu meisseli pitämään ikkunaa ylhäällä.

Lada, autoharrastajan suosikki

Nyt nämä autot ovat tulossa myyntiin, sillä Sallan kunta ja Tulli järjestävät autoille huutokaupan 15.–16. heinäkuuta.

Kunnan ajatuksena on, että vaikka autot ovat päätyneet Sallaan turvapaikanhakijoiden joskus surullistenkin kohtaloiden takia autojen huutokauppa voi olla iloinen tapahtuma. Toisekseen, autoista on jotenkin päästävä eroon.

Näiden jäteaseman noin 120 auton lisäksi Kelloselän rajanylityspaikalla odottaa vielä parikymmentä henkilö- ja pakettiautoa. Myymättä jäävät autot paalataan eli romutetaan.

Ja siinä missä yksi hahmottaa kasan romurautaa, näkee toinen hienoja harvinaisuuksia. Esimerkiksi farmarimallinen, valkoinen Volga herättänee kiinnostusta autoharrastajien keskuudessa.

”Näitä on tuotu Suomeen alle kymmenen kappaletta, joten kyseessä on todellakin harvinaisuus”, Viitanen sanoo.

Myös nappisilmä eli pyöreälamppuinen farmari-Lada on jo saanut Lada-harrastajat hekumoimaan. Etelä-Suomesta on kantautunut Sallaan viestiä, että Lada-aktiiveja on tulossa paikalle minibussilla.

Kunnianhimoisena suunnitelmana on poistua paikalta useammalla Ladalla.

Sallan kunnantalon parkkipaikalle on tarkoitus tuoda 20–30 autoa, loppuja voivat kiinnostuneet käydä katsomassa Sallan hyötyjäteasemalla huutokauppapäivien aamuina. Tulli kerää tiedot autoista myös nettisivuilleen, missä niihin voi tutustua myös ennakolta ja etäämmältäkin.

Itse huutaminen tapahtuu kuitenkin vain ja ainoastaan Sallassa huutokaupan yhteydessä. Viitanen vinkkaa, että etenkin lauantaina on syytä varata käteistä mukaan. Autot olisi myös hoidettava pois pelipaikoilta viimeistään huutokauppaviikonlopun sunnuntai-iltana.

Aikooko Salla nyt rikastua idän ihmeillä? Tokkopa vaan, arvelee Viitanen. Tulli ottaa ensin omansa pois, ja loput – jos voittoa tulee – jäävät kunnalle kulujen katteeksi.

”Mutta jos tulee huutokiihko päälle, voivat hinnat noustakin. Eli käteistä mukaan – ja paljon! Ei mee halvalla!” Viitanen sanoo ja nauraa päälle.

Ketkä autoilla tulivat?

Autojen päätymisessä Sallaan on inhimillinen ja traaginen puolensa. Näitä autoja on ajettu Venäjältä Suomeen talven paukkupakkasissa ja syysviimoissa.

Tunnelma autoissa on jähmettynyt, kuin ne olisi jätetty vasta eilen. Ajankulusta muistuttavat vain kasvoille pelmahtavat hajut. Autoille ei ole tehty käytännössä mitään sen jälkeen, kun maahantulijat ovat ne parkkeeranneet Kelloselän rajanylityspaikan pihalle.

Autojen takapenkeillä lojuu tyhjiä sipsipusseja, värikkäitä vilttejä, paahtoleivän palasia, avattuja lääkepakkauksia, vesipulloja. Maassa autojen välissä lojuva lastenistuin muistuttaa, että tulijoiden joukoissa oli muitakin kuin vain nuoria miehiä. Autoissa on eletty kylmyyden lisäksi varmasti suuressa epävarmuudessa.

Porrasperäisen Lada 1500:n takaikkunaan on spraymaalilla kirjoitettu: ”Suomi says wellcome”. Viitanen arvelee, että tekstin ovat kirjanneet Ladan myyjät Venäjän puolella.

”Tästäkin autosta ja kyydistä on joku saattanut maksaa tuhansia euroja. En olisi kyllä ikinä uskonut, että tällainenkin tilanne Sallassa nähdään”, Viitanen vakavoituu pohdiskelemaan.

”Ainahan se on ikävää, että ihmiset joutuvat kotoaan lähtemään. Me täällä Sallassa tiedämme sen, koska kolme kertaa on tullut lähtö meillekin.”

Ja sanoipa Suomi mitä tahansa, tänne todella saavuttiin ennennäkemättömällä voimalla. Vuonna 2015 Suomessa tuli vireille noin 32 500 turvapaikkahakemusta, kymmenkertaisesti edellisvuoteen verrattuna.

Lapissa alkoi tapahtua syyskuussa. Ruotsin puolelta Tornioon alkoi tulla isoja pakolaisryhmiä, ja Tornion järjestelykeskus avattiin syyskuun lopulla. Pian alkoi kuulua uutisia, että Pohjois-Norjaan tulee turvapaikanhakijoita Venäjältä.

Seuraavaksi liikehdintää alkoi olla Suomen itärajan pohjoisimmalla ylityspaikalla Ivalon Raja-Joosepissa. Elo-syyskuussa tuli yksittäisiä turvapaikanhakijoita, ja lokakuussa Raja-Jooseppiin alkoi tulla polkupyörällä liikkuvia henkilöitä, jotka hakivat turvapaikkaa Suomesta.

Tahti kiihtyi niin, että marraskuussa hakijoita alkoi olla jo kymmeniä joka viikko.

”Osasimme varautua, että tännekin saattaa tulla väkeä. Ja marraskuussahan se sitten alkoi Sallassa näkyä”, Kelloselän rajavartioaseman päällikkö Matti Luusua kertaa tapahtumia.

Osa edelleen todisteena

Rajalle alkoi ilmestyä henkilöautoja kuin menneiden vuosikymmenien maisemista. Kerralla tuli yhdestä neljään autoa, ja jokainen auto oli ylilastissa. Joskus pienestä henkilöautosta nousi yhdeksän ihmistä.

”Kiireisimpinä kuukausina saivat olla kaikki kynnelle kykenevät töissä. Päivät venyivät usein niin, että henkilökunta oli puolille öin töissä ja seuraavana aamuna piti taas seitsemältä aloittaa”, Luusua kertoo.

Haipakkaa riitti kolme kuukautta. Toistaiseksi viimeiset turvapaikanhakijat tulivat itärajalle helmikuun lopussa. Kaikkiaan turvan hakijoita itärajalle saapui vuoden 2015 ja alkuvuoden 2016 aikana 1 757 henkilöä.

Pääosa itäisen rajan turvapaikanhakijoista on afganistanilaisia, intialaisia, syyrialaisia ja bangladeshilaisia.

Silti pelkästään Kelloselän läpi kulki 32 kansallisuutta, ja puhe soljui muun muassa hindiksi, farsiksi ja arabiaksi. Vain harva tulija osasi englantia ainakaan niin paljon, että olisi osannut kertoa tarpeeksi itsestään ja syistään tulla Suomeen.

Tulkit olivat ylityöllistettyjä, ja Sallassakin jouduttiin usein odottamaan pitkiä aikoja puhelintulkkauksia.

Lisäksi raja-aseman piha alkoi täyttyä Ladoista, Volgista, Hiacen minibusseista. Osa autoista on edelleen todistusaineistona, sillä niiden kuljettajia epäillään laittoman maahantulon järjestämisestä.

Nyt tilanne on rauhoittunut. Osin se johtuu globaalin muuttoliikkeen rauhoittumisesta tai ainakin reittien muuttumisesta.

Osansa on myös Suomen ja Venäjän rajalle asetetuilla rajoituksilla, joiden mukaan rajan saavat ylittää vain suomalaiset, venäläiset ja valkovenäläiset. Poikkeuksena ovat esimerkiksi monikansalliset perheet, joissa esimerkiksi suomalaisella miehellä on ruotsalainen vaimo.

Rajoitus on voimassa lokakuun loppuun asti. Mitä sen jälkeen mahtaa tapahtua?

”Sitä on erittäin vaikea ennustaa. Nyt on rauhallista ja toivomme, että näin se jatkuukin.”

Jutussa on käytetty lähteinä myös Britannian yleisradioyhtiö BBC:n uutisia, Maahanmuuttoviraston ja Rajavartiolaitoston tiedotteita sekä Lapin yliopiston ja Koneen Säätiön tutkimushanketta ”Matkalla ajassa ja paikassa”, jossa tutkitaan Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen vaikutuksia pohjoisessa Suomessa.

Lue lisää: Huutokauppaluettelo ja Tullin tiedote

Artikkeli julkaistiin Seurassa 27/2016.

Taksikyydillä Raja-Jooseppiin

”Moi, moi!” kajahtaa heti rovaniemeläisen kerrostaloasunnon eteisestä.

Moikkaaja on 2-vuotias Tahmina Hairat.

Tahmina ja hänen perheensä olivat Lapin ensimmäisten itärajan turvapaikanhakijoiden joukossa. Tahmina, äiti Mursil, isä Feroz sekä Ferozin sisko Shukria ja äiti Nazinen tulivat Suomeen Afganistanista syyskuun alussa.

Matka alkoi elokuussa Afganistanin pääkaupungista Kabulista, mistä perhe lensi ensin Moskovaan ja sieltä Murmanskiin. Siellä he viettivät kolmisen viikkoa Ferozin ja Shukrian veljen luona. Murmanskissa perhe mietti minne jatkaa. Tärkeintä oli päästä pois Kabulista, jossa väkivallan ja pommi-iskujen pelko oli koko ajan läsnä. Perhe päätti lähteä Suomeen.

He saapuivat Ivalon Raja-Jooseppiin Murmanskista taksikuskin kyydissä ja maksoivat kuskille 20 000 ruplaa eli vajaat 300 euroa. Perhe matkasi Suomeen vanhassa ja kehnokuntoisessa minibussissa, jossa turvavöistä ei ollut tietoakaan.

Raja-Joosepissa vierähti useita tunteja ennen kuin perhe pääsi suomalaisen poliisin kyydissä kohti Rovaniemeä. Kesken matkan poliisi ajoi mökin pihaan ja pysäytti auton. Ferozia tilanne alkoi heti epäilyttää ja vähän pelottaakin, koska Afganistanissa korruptoituneeseen poliisiin ei voi luottaa.

”Ennemmin he lyövät puukepillä kuin auttavat.”

Takaisin tullessa poliisilla oli mukana viltti ja husky-pehmolelu. Ne hän antoi pikkuiselle Tahminalle. Tyttö oli silloin vähän yli vuoden ikäinen ja matkanteosta väsähtänyt.

”En voinut uskoa, että poliisi todella auttaisi meitä näin. Minun kotimaassani tätä ei olisi ikinä tapahtunut”, Feroz sanoo vieläkin hämmästyneenä.

Nyt koko perhe haluaisi jäädä Rovaniemelle.

”Arvostan suuresti sitä, että täällä naiset ovat tasa-arvoisia miesten kanssa ja ihmiset ovat vapaita. Täällä on turvallista, maailman paras koulutus ja puhdas luonto”, sanoo Shukria, joka haluaisi kouluttautua asianajajaksi, journalistiksi tai muotisuunnittelijaksi.

Feroz katsoo vaimoaan, sisartaan, äitiään ja tytärtään, avaa kätensä ja sanoo:

”Heidän vuokseen olemme täällä. Täällä heillä ja minulla on mahdollisuus niin paljon parempaan ja turvallisempaan elämään.”

Perhe lähti matkaan Kabulista 10. elokuuta. Vain pari tuntia lähdön jälkeen lentoaseman lähellä tehtiin itsemurhaisku, jossa kuoli viisi ihmistä.

”Alun perin meidän piti lähteä lennolla, joka olisi lähtenyt juuri iskun aikaan. Meille kuitenkin soitettiin ja kerrottiin, että lentoa on aikaistettu”, Feroz sanoo.

Nyt perhe elää epätietoisuudessa. He saivat kielteisen oleskelupäätöksen keväällä, mutta ovat tehneet valituksen. Tilannetta vaikeuttaa se, että Maahanmuuttovirasto tiukensi oleskelulupien edellytyksiä toukokuussa. Viraston mukaan ”Afganistaniin, Irakiin ja Somaliaan voi tällä hetkellä palata kaikille alueille ilman, että siellä esiintyvät aseelliset selkkaukset sinänsä aiheuttavat vaaraa henkilölle, hänen pelkän läsnäolonsa takia”.

Samaan aikaan Suomen ulkoministeriö kehottaa matkustustiedotteessaan välttämään kaikkea matkustamista Afganistaniin, koska koko maan turvallisuustilanne on heikko.

”Miten voi olla turvallista, jos ministerimme ja hallituksemme eivät itsekään uskalla kulkea missään ilman luodinkestäviä autoja ja turvallisuuspalvelua?” Feroz kysyy.

Turvapaikanhakijan elämä on odottamista. Feroz käy SPR:n vapaaehtoistyönä auttamassa vanhuksia paikallisessa palvelutalossa, ja perhe opiskelee suomea. Mutta positiivistakin odottamista on. Tahmina saa sisaruksen syyskuussa.

”Se on poika”, Feroz sanoo suomeksi, äänessä iloa ja ylpeyttä.

X