Kuntavaalit 2021: Tarjolla fasismia, feminismiä ja energiavirtoja – Luvassa entistä enemmän pienpuolueita

Jaa artikkeliTilaa Seura
Moni äänestäjä voi mieltää pienpuolueen sinänsä kannatettavaksi, mutta äänestää silti jotain vakiintuneempaa ryhmää.
Moni äänestäjä voi mieltää pienpuolueen sinänsä kannatettavaksi, mutta äänestää silti jotain vakiintuneempaa ryhmää. © Lehtikuva
Tänä vuonna kuntavaaleissa nähtäneen aivan uusia puolueita. Uuden lakimuutoksen jälkeen puolueen perustamiseen tarvittavat kannattajakortit voi nyt kerätä myös verkossa, ja tämän varaan moni yhdistys laskeekin haaveensa.

Kuntavaalit ovat ovella, ja nyt ollaan suomalaisen pienpuoluetoiminnan syvässä päädyssä tai kovassa ytimessä, kummin päin asian haluaakaan ilmaista.

Tampereella on hetki sitten alkanut Kristallipuolueeksi kutsutun yhdistyksen vuosikokous, ja paikalla on 20 ihmistä.

Kokouksessa on tarkoitus valita yhdistykselle uusi puheenjohtaja. Kahdesta ehdokkaasta toinen on luopunut kisasta, koska hänen autonsa on hajonnut, eikä hän pääse paikalle kokoukseen.

Toinen ehdokas on yli tunnin myöhässä, koska hänen koiransa on karannut.

Kokouksen alussa sihteeri ilmoittaa, ettei pääse lukemaan yhdistykselle tulevia sähköposteja, sillä hänen tietokoneensa on vaihtunut eikä sihteeri muista enää oikeaa salasanaa.

Olen tullut paikalle siksi, että olen aidosti kiinnostunut puolueen – tai yhdistyksen, kuinka vain – ideologiasta.

Yliluonnollinen kiehtoo

Verkkosivuillaan Kristallipuolueen aatteet ja tavoitteet ovat vahvasti kytköksissä muun muassa maailmanrauhan, tasa-arvon ja luonnonsuojelun edistämiseen. Samoin mainitaan muun muassa työllisyyden tukeminen ja asumis- ja elinkustannusten pitäminen matalana. Nämä maltilliset päälinjat eivät sinänsä poikkea vaikkapa demareiden tai kokoomuksen aatteista. Tosin kuntavaalit kampanjoidaan yleensä hieman konkreettisemmilla tulokulmilla.

Sen sijaan huomiota herättää aktiivien monenkirjava näkemysmaailma. Jäsenistö on monipuolisesti kiinnostunut uushenkisyyden kentän ilmiöistä, kuten energiavirroista, manifestoinnista ja jopa kommunikaatiosta yliluonnollisten olentojen tai edesmenneiden henkien kanssa. Muutama mainitsee käyneensä myös Qanon-tapahtumissa.

Ennen vuosikokouksen varsinaista alkua odotellaan siis puheenjohtajaehdokasta, ja järjestetään esittelykierros.

Siinä moni paikallaolijoista kertoo vaikeasta suhteestaan valtamediaan, joka asiasta riippuen kuulemma joko vaikenee tärkeistä asioista tai sitten kertoo niistä väärin.

Moni kokee, että tasapuoliseen tiedonsaantiin ja -jakoon paras media on kaikille avoin videokanava YouTube.

Kun vuoroni tulee, kerron työskennelleeni valtamediassa jo runsaat kymmenen vuotta. Tieto aiheuttaa ristiriitaisia reaktioita.

Kokous alkaa pian tämän jälkeen, kun tuleva puheenjohtaja Taru Vuorela saapuu paikalle. Kouksessa yhdistys päättää ottaa tähtäimeensä kevään 2021 kuntavaalit.

Kristallipuolue-yhdistys tavoittelee virallista puoluestatusta sähköisen kannattajakortti­keräyksen avulla. Aktiivien joukossa toimii monenlaista väkeä salaliitto­teoreetikoista energiahoitajiin.

Kristallipuolue-yhdistys tavoittelee virallista puoluestatusta sähköisen kannattajakortti­keräyksen avulla. Aktiivien joukossa toimii monenlaista väkeä salaliitto­teoreetikoista energiahoitajiin.

Joogalentoa rauhalle

Kristallipuolueen eetos tuo paikoin mieleen legendaarisen, vuoden 1995 eduskuntavaaleihin osallistuneen Luonnonlain puolueen, joka uskoi 7 000 hengen joogalentäjäryhmän perustamisen olevan ratkaisu kaikkiin Suomen ongelmiin.

Puolue nousi hämmentävän hykerryttäväksi ilmiöksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Ylen tv-uutiset esittivät parin minuutin reportaasin puolueen kokouksesta, jossa demonstroitiin myös joogalennon alkeita.

Nykynäkökulmasta video tuo elävästi mieleen huumoriohjelma Studio Julmahuvin sketsit.

Politiikan tutkija Sami Borg sanoi vuonna 1995 Helsingin Sanomissa, ettei Luonnonlain puolueella itse asiassa ollut mitään tekemistä politiikan kanssa, vaan ryhmä oli vain ottanut vaalit keppihevosekseen omaa ideologiaansa markkinoidakseen.

Osa kansalaisista epäili joogalentäjiä jonkinlaiseksi parodiaksi, mutta kaikki viittaa siihen, että ainakin puolueen ydinjoukko oli aivan tosissaan.

Yhtään edustajaa puolue ei tosin saanut vaaleissa läpi, ja puolueen toiminta lakkautettiin vuonna 2000.

Luonnonlain puolueen nettisivut löytyvät verkosta edelleen, sivustoa ei tosin ole päivitetty 20 vuoteen.

Nämä meillä on jo nähty: joogalentäjät, nusut, nukkuvat, EU-vastustajat, yksittäiset julkkispuolueet ja lähes tyhjästä aloittanut Suomen Maaseudun puolueen perillinen, Perussuomalaiset.

Nämä meillä on jo nähty: joogalentäjät, nusut, nukkuvat, EU-vastustajat, yksittäiset julkkispuolueet ja lähes tyhjästä aloittanut Suomen Maaseudun puolueen perillinen, Perussuomalaiset.

Rekisteröinti helpottui

Kuka tahansa voi perustaa puolueen. Oikeusministeriön ylläpitämään rekisteriin on vuodesta 1969 alkaen merkitty kaikkiaan 46 puoluetta.

Hakemukset toimitetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Virallisesti puoluerekisteriin pääsee rekisteröity yhdistys, jonka toiminnan tarkoituksena täytyy olla valtiollisiin asioihin vaikuttaminen. Puolueella tulee myös olla yleisohjelma ja puolueen toiminnan täytyy noudattaa kansanvaltaisia periaatteita. Nämä vaatimukset on kaikkien halukkaiden helppo täyttää.

Monille, kuten Kristallipuolueellekin, on vaikeimmaksi osoittautunut 5 000 kannattajakortin kerääminen. Tammikuuhun 2021 saakka kortit piti kerätä käsin, eli ihmisiä tapaamalla toreilla ja kaduilla. Se on vaivalloista. Kuntavaalit omalla ehdokaslistalla ovat tähän saakka jääneet monilla poliittisilla ryhmillä haaveeksi.

Vuodenvaihteessa laki muuttui. Nyt kannattajakortit voi kerätä myös sähköisesti. Juuri tähän muutokseen moni poliittinen ryhmä lataa suuria odotuksia.

Suomalaisen puoluepolitiikan asiantuntija, valtio-opin dosentti Rauli Mickelssonkin odottaa sähköisen nimikeräyksen niin sanotusti sähköistävän pienpuoluekenttää.

”Kyllä se tuonee ruuhkaa oikeusministeriön ovelle.”

Tarjolla on siis entistä enemmän pienpuolueita. Eduskuntavaalikeväällä 2019 pienpuolueilla oli Ylen kyselyn mukaan yhteensä kolmen prosentin kannatus.

”Se on aika vähän,” Mickelsson myöntää.

Kansallisen viskipuolueen puheenjohtaja Juhani Kähärä sekä Tuomas Tiainen toivat puolueen rekisteröimiseksi kerätyt kannatta­jakortit oikeus­ministeriöön vuonna 2016. Puolue muutti nimensä pian Liberaali­puolueeksi.

Kansallisen viskipuolueen puheenjohtaja Juhani Kähärä sekä Tuomas Tiainen toivat puolueen rekisteröimiseksi kerätyt kannatta­jakortit oikeus­ministeriöön vuonna 2016. Puolue muutti nimensä pian Liberaali­puolueeksi. © Lehtikuva/Jussi Nukari

Feministit valtuustossa

Pienpuolueet tarjoilevat usein yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, minkä luulisi vetoavan äänestäjiin, mutta silti pienpuolueet ovat hankalassa asemassa. Vaaleista toiseen ne asettavat ehdokkaita, vaikka hyvin harvoin kukaan menee läpi edes kunnallisvaaleissa.

Kuntavaalit 2017 olivat poikkeus, kun Feministinen puolue sai Helsingissä 4 910 ääntä, eli noin 1,5 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Puheenjohtaja Katju Aron saamat 1 557 ääntä riittivät viemään hänet valtuustoon, ainoana puolueestaan.

”Sanan vakiintuneessa merkityksessä olemme pienpuolue, mutta itse käytän käsitettä eduskunnan ulkopuolinen puolue,” Aro kertoo.

Moni äänestäjä voi mieltää pienpuolueen sinänsä kannatettavaksi, mutta äänestää silti jotain vakiintuneempaa ryhmää. Äänestäjä ehkä pelkää, ettei pienpuolue saa riittävästi ääniä, ja omakin ääni menee sitä myötä hukkaan.

”Ymmärrän äänestäjää, joka taktikoi, ja haluaa, että omalla äänellä on merkitystä. Toisaalta samaan aikaan sen oman äänen merkitys himmenee, jos sitä ei anna sille, jota oikeasti kannattaa,” Aro sanoo.

Voiko yksi valtuutettu sitten vaikuttaa asioihin? Feministisen puolueen valtuustoaloitteet ovat koskeneet esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä, seksuaaliseen häirintään puuttumista ja sukupuolineutraalien pukeutumistilojen ja wc-tilojen huomiointia Helsingin rakentamisessa. Koronavuoden aikana puolue on pitänyt esillä etenkin lastensuojelua ja vammaisten oikeuksia.

”Olemme edistäneet tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista Helsingissä. Se on ollut tehtävämme ja olemme onnistuneet siinä ihan hyvin. Meillä on ollut omia aloitteita sekä olemme tarttuneet muiden puolueiden aloitteiden puutteellisuuksiin, jotta aloitteet edistäisivät paremmin tasa-arvoa.”

Feministisen puolueen puheen­johtaja Katju Aro ponnisti Helsingin valtuustoon kevään 2017 kuntavaaleissa. Nyt valtuusto­paikkoja toivotaan lisää suurissa kaupungeissa.

Feministisen puolueen puheen­johtaja Katju Aro ponnisti Helsingin valtuustoon kevään 2017 kuntavaaleissa. Nyt valtuusto­paikkoja toivotaan lisää suurissa kaupungeissa. © Lehtikuva/Vesa Moilanen

Aro kertoo kiinnittävänsä paljon huomiota siihen, mitä sanoja hän käyttää. Julkisesti hän puhuu esimerkiksi intersektionaalisen feminismin sijaan tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

”Jo puolueen omiin arvoihin sisältyy saavutettavuus, mikä tarkoittaa, että puhumme kielellä, jota ihmiset ymmärtävät.”

Nyt feministeillä on siis yksi valtuustopaikka, mutta Aro toivoo, että tämänkertaiset kuntavaalit vähintään kaksinkertaistavat paikkamäärän.

Aron mukaan feminismi tarvitsi oman puolueen, sillä eduskuntapuolueissa nämä asiat eivät etene riittävän nopeasti.

”Meidän koko politiikan tärkein kärki on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ja se näkyy kaikessa, mitä teemme. Ne tarvitsevat puolestapuhujansa juuri niissä saleissa, joissa päätökset tehdään.”

Paavo kuin Berlusconi

Jokainen nykyisistä hallituspuolueistakin on aikoinaan aloittanut pienpuolueena. Viimeksi näin kävi vihreille. Se aloitti organisaationa hyvin vaatimattomalta tasolta, mutta sen takana ollut kansanliike pääsi eduskuntaan jo ennen kuin puoluetta oli rekisteröity.

Ville Komsi ja Kalle Könkkölä pääsivät läpi vihreiden valitsijayhdistyksen listoilta vuonna 1983. Vuonna 1987 kansanedustajia oli jo neljä, vaikka puolue perustettiin vasta seuraavana vuonna.

Vihreiden ei onnekseen tarvinnut jäädä toimimaan vain muutaman keulakuvahahmon varassa. Näinkin voisi käydä.

Varapuheen­johtaja Sami Kilpeläinen (vas.), puheenjohtaja Paavo Väyrynen ja hallituksen jäsen Sakari Linden Kansalais­puolueen tiedotus­tilaisuudessa Helsingissä 20. tammikuuta 2017. Sitten Väyrysen ja puolueen tiet erosivat riitaisasti.

Varapuheen­johtaja Sami Kilpeläinen (vas.), puheenjohtaja Paavo Väyrynen ja hallituksen jäsen Sakari Linden Kansalais­puolueen tiedotus­tilaisuudessa Helsingissä 20. tammikuuta 2017. Sitten Väyrysen ja puolueen tiet erosivat riitaisasti. © Lehtikuva/Emmi Korhonen

Eräs Suomen tunnetuimmista konkaripoliitikoista, Paavo Väyrynen, on jättänyt jälkensä myös pienpuoluekentälle. Hänen perustamistaan pienpuolueista Kansalaispuolue rekisteröitiin vuonna 2016 ja Seitsemän tähden liike vuonna 2018. Enää Väyrynen ei ole näiden toiminnassa mukana, koska hän palasi vuosi sitten keskustaan ja valittiin siellä puoluehallitukseen.

”On erikoista, että Väyrysellä on näitä pienpuolueita, ja sekin on erikoista, mitä hän niistä oikein halusi,” Rauli Mickelsson pohtii.

Hänen mukaansa Väyrysellä oli ajatuksena uudentyyppinen puolue, joka perustuisi vain sen keskushahmon, eli Väyrysen itsensä, tekemiseen ja tukemiseen.

”Omassa analyysissani mieleen tulee lähinnä Italian Silvio Berlusconin puolueet. Niitä kutsutaan yksityisyrittäjäpuolueiksi. Jäseniä ja kenttätoimijoita niissä on vain vähän, ja kaikki toimii yhden ihmisen ympärillä.”

Väyrysen pienpuolueprojektit ovat päättyneet riitaisasti. Mickelssonin mukaan on tavallista, että mitä fundalistisempaa puolueen ideologia on, sen alttiimpaa se on riitelylle.

Laitavasemmiston alkuperäinen Suomen Kommunistinen Puolue SKP sirpaloitui elinkaarensa aikana useampiin pienempiin ryhmiin. SKP ajautui konkurssiin ja lopetti toimintansa 1990-luvulla, mutta moni siitä riidoissa eriytynyt kommunistinen tai sosialistinen pienpuolue on sen jälkeen ponnistanut kokemaan eduskunta- tai kuntavaalit, mutta menestys on 2000-luvulla ollut hyvin vaatimatonta.

Oikeisto syntyi tyhjästä

Tilanne näytti pitkään hyvin samankaltaiselta myös laitaoikeistossa, mutta siellä yhtenäistymistä on tapahtunut vuodesta 2011 lähtien.

”Yleisesti ottaen äärioikeistolainen liikehdintä on ollut hajanaista. Eri ryhmillä on ollut pyrkimystä yhteistyöhön, mutta siinä ei ole onnistuttu ennen vuoden 2011 perussuomalaisten jytkyksi kutsuttua vaalimenestystä”, Mickelsson sanoo.

Kun Timo Soini perusti Perussuomalaiset SMP:n konkurssiraunioille vuonna 1995, ryhmä oli pitkään pienpuolue. Soinin piti rakentaa joukkonsa lähes nollasta. Kun puolueen keskeisimmät toimijat 1990-luvulla olivat Soini ja Raimo Vistbacka, maahanmuuttoteemat eivät olleet linjanvedoissa vielä keskeisiä.

Sittemmin perussuomalaisista erkaantunut Sininen tulevaisuus aloitti usean ministerin ja kansanedustajan voimin, mutta ei kevään 2019 eduskuntavaaleissa saanut ainuttakaan kansanedustajaa. Nyt siniset ovat kaikin tavoin pienpuolue.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa perusuomalaiset sai läpi yhden kansanedustajan, Timo Soinin (vas.). Myös Risto Kuisman edustama Remontti­ryhmä oli vuoden 1999 vaalien jälkeen yhden kansanedustajan puolue.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa perusuomalaiset sai läpi yhden kansanedustajan. Puolueen johtaja Timo Soini (vas.) pääsi eduskuntaan vuoden 2003 vaaleissa. Risto Kuisman edustama Remontti­ryhmä oli vuoden 1999 vaalien jälkeen yhden kansanedustajan puolue. © Lehtikuva/Ilkka Ranta

Kuluvalla vuosituhannella maahanmuuton vastustamisesta tuli vaali vaaleilta yhä tärkeämpi mainosvaltti perussuomalaisille.

Vuoden 2015 Euroopan turvapaikanhakija- ja siirtolaiskriisi nostatti Suomessa kansalliskiihkoilevaa, maahanmuuttovastaista ja paikoin hyvinkin äärioikeistolaista järjestötoimintaa.

Eräästä näistä ryhmistä muovautui Suomen Kansa Ensin -puolue. Se merkittiin puoluerekisteriin loppuvuodesta 2018.

Mickelssonin mukaan pienpuolueesta voi tulla suurikin eduskuntapuolue silloin, kun sen takana on riittävän suuri yhteiskunnallinen liikehdintä.

Uusimpien mielipidemittausten mukaan perussuomalaiset on nyt noussut yhdessä demareiden kanssa maan suosituimmaksi puolueeksi. Vaikka esimerkiksi SKE:n ideologian takana voisi periaatteessa olla samaa kannattajakuntaa kuin perussuomalaisilla, puolueen saalis jäi 2019 eduskunta- ja eurovaaleissa alle 2 500 ääneen.

Mickelssonin mukaan menestymättömyys johtuu siitä, ettei SKE pysty erottautumaan perussuomalaisista.

”Sen perusteella, mitä olen heidän YouTube-keskusteluitaan katsonut, he eivät ole halunneet vetää tarkkaa rajaa perussuomalaisiin.”

Äänestäjien suuri massa on nähnyt edullisempana äänestää ”oikeaa” eduskuntapuoluetta perussuomalaisia.

”En ihan tarkkaan tiedä, miksi Suomen Kansa Ensin ei halua integroitua perussuomalaisiin”, Mickelsson sanoo.

Kari Bärlund ja Raimo Vistbacka kiikuttivat Perussuomalaiset ry:n puoluerekisteriin pääsemiseksi tarvittavat kannattajakortit muovikasseissa oikeusministeriöön vuonna 1995.

Kari Bärlund ja Raimo Vistbacka kiikuttivat Perussuomalaiset ry:n puoluerekisteriin pääsemiseksi tarvittavat kannattajakortit muovikasseissa oikeusministeriöön vuonna 1995. © Lehtikuva/Martti Kainulainen

Ei Natolle ja EU:lle

Kysytäänpä siihen vastausta SKE:n puheenjohtajalta Riikka Salmelta.

Salmi kertoo äänestäneensä aiemmin perussuomalaisia, mutta silti ajatelleensa, että nyt tarvitaan uusi puolue.

”Meillä on yhteisiä tavoitteita perussuomalaisten kanssa, mutta myös erilaisia näkemyksiä. Me kaikki tiedämme, että perussuomalaiset oli hallituksessa silloin, kun vuonna 2015 suuri pakolaisaalto tuli maahan. Silloin perussuomalaiset eivät tehneet asialle mitään ja pettymys oli suuri.”

Tämä on toiminut eräänä sytykkeenä SKE:lle. Salmi painottaa, että puolueiden tavoitteissakin on eroja.

”SKE:n puolueohjelmaan on kirjattu myös tavoitteita, joita perussuomalaisilta ei löydy. SKE esimerkiksi ajaa eroa EU:sta Britannian Brexitin tapaan. Sitä saattavat ajaa myös yksittäiset perussuomalaiset, mutta sitä ei ole merkitty puolueen tavoitteeksi.”

Puolueiden kannattajakuntien eroja Salmi kuvailee tavalla, joka saa perussuomalaiset näyttämään hyvin keskiluokkaiselta.

”Jos tehdään keskimääräinen yleistys, niin perussuomalaisten kannattaja asuu omakotitalossa, pihassa on kaksi uudehkoa autoa ja lipputangossa ovat EU:n ja Suomen liput. SKE:n kannattaja asuu rintamamiestalossa tai vuokra-asunnossa, pihassa on ehkä yksi yli kymmenen vuotta vanha auto ja seinällä on Suomen lippu.”

Suomen Kansa Ensin -puolue merkittiin loppuvuodesta 2018 puolue­rekisteriin. Puolue ja sen aktiivit luottavat viestinnässään sosiaaliseen mediaan, mutta toisaalta sekä Facebook että YouTube ovat jäädyttäneet tilejä ja poistaneet aktiivien viestejä muun muassa rasistiseksi katsottujen sisältöjen vuoksi.

Suomen Kansa Ensin -puolue merkittiin loppuvuodesta 2018 puolue­rekisteriin. Puolue ja sen aktiivit luottavat viestinnässään sosiaaliseen mediaan, mutta toisaalta sekä Facebook että YouTube ovat jäädyttäneet tilejä ja poistaneet aktiivien viestejä muun muassa rasistiseksi katsottujen sisältöjen vuoksi.

Salmen mukaan puoluetta ei voi yksioikoisesti kutsua maahanmuuttovastaiseksi.

”Aina on ollut maahanmuuttoa, myös Suomesta muihin maihin. Kuka lähtee työn perässä, kuka opiskelun tai rakkauden perässä. Emme me sellaista maahanmuuttoa vastusta.”

Tästä huolimatta Salmi viljelee taajaan oikeistopopulistien rasistista ilmaisua haittamaahanmuutto, joka kattaa puhujasta riippuen vähän kaikkea tänne tulemista.

Kuntavaalit käydään ilmeisesti samoin teemoin kuin kaikki muutkin kampanjat. SKE kertoo vaativansa ”islamisaation estämistä”, rajavalvontaa Suomen ulkorajoille ja ehdotonta sananvapautta ainakin heille itselleen. Puolue haluaa myös irtautua Venäjän-vastaisista talouspakotteista sekä pitää Suomen iäti erossa Natosta.

Rakkautta ilman rokotetta

Mutta palataan vielä Kristallipuo­lueeseen.

Vuosikokouksessa kukaan minua lukuun ottamatta ei käyttänyt kasvomaskia, koronarokotteelle tuhahdeltiin väheksyvästi ja Taru Vuorelaa edeltänyt puheenjohtaja halaili ja kätteli kokoukseen saapuneita ihmisiä.

Soitan Vuorelalle. Onko teillä puolueena kielteinen kanta maskeihin ja rokotteisiin?

”Nämä toimenpiteet, joita nyt on tehty, sulkuhommat ja muut, ne haittaavat ja ovat tuhoisampia ihmisille kuin yksikään tauti. Moni lehti on kirjoittanut, että maskeista ei ole hyötyä ja että moni pitää niitä väärin. Puolueena emme halua alistua sen pelon alle, mitä lehdissä levitetään,” Vuorela perustelee.

”Jos valtiovalta olisi aidosti hyvinvoinnin puolella, miksi meillä sitten on myynnissä roskaruokaa ja kaiken maailman lisäaineita? Miksi hyvinvointia ei tuputeta samaan tapaan kuin maskeja?”

Puolue suhtautuu epäluuloisesti lääkintäviranomaisten suosituksiin, ja luottaa mieluummin uskoonsa.

”Jokainen tekee itse sen ratkaisun, käyttääkö maskia ja haluaako rokottaa, mutta itse olen ainakin ihmisen luontaisen immuniteetin tukemisen, hyvinvoinnin ja terveyden puolella.”

Jos kannattajien sähköinen keräys onnistuu hyvin ja kuntavaalit kutsuvat Kristallipuoluetta omilla listoillaan, puolue aikoo keskittää huomionsa kaikkien poliitikkojen suosikkikohteeseen, siihen kuuluisaan niin sanottuun pieneen ihmiseen.

”Tuntuu, että pieni ihminen jää nykyjärjestelmässä huomiotta. Me haluamme olla ihmisen lähellä ja vastata niihin kysymyksiin, jotka ovat asukkaille ajankohtaisia.”

Vuorela korostaa, että Kristallipuolue on rakkauspuolue ja henkinen puolue, ja nämä asiat heillä on tavoitteena tuoda myös politiikan kärkeen, olivat kyseessä sitten kuntavaalit tai mitkä tahansa vaalit.

”Jos nojaisimme enemmän universaaleihin lakeihin, kuten siihen, että olemme kaikki yhtä ja teoilla on syy-seuraussuhteet, se muuttaisi yhteiskuntaa tosi paljon. Nykyisin yhteiskunta tuntuu olevan niin arvoton ja uskoton, tai lähinnä raha on se arvo. Se on hyvin kylmää ja karua.”

Kuntavaalit järjestetään 18. huhtikuuta 2021.

Juttua muokattu 24.2. kello 11.40: Toisin kuin jutun kuvatekstissä aiemmin väitettiin, Timo Soini ei päässyt eduskuntaan vuonna 1999, vaan vuonna 2003.

X