Lupa saastuttaa? Näin Pampalon kultakaivos sai laillisesti sotkea lähiseutuaan Pohjois-Karjalassa
Ilomantsin Pampalon kultakaivos sulkeutui kannattamattomana – ja ympäristöongelmat alkoivat. Miksi tämä on niin tavallinen tarina kaivoksille Suomessa?
Yhtiö vakuuttaa, että kaivokselta valuu pois vain ympäristönormit täyttäviä vesiä.
Ensin Erkki ja Sinikka Laitisen koira Max kieltäytyi juomasta oman kaivon vettä.
Seuraavaksi kylään tullut tytärkään ei pystynyt juomaan sitä.
Laitisten talo Ilomantsin Hattuvaarassa sijaitsee noin 700 metriä Rämepuron avolouhoksesta, joka on osa Pampalon kultakaivosta.
Kun louhos on toiminnassa, se pidetään kuivana pumppaamalla monttuun valuvat vedet pois. Tällöin pohjavesi virtaa louhokseen päin. Kun louhinta lopetetaan, kaivos täyttyy vedellä. Tällöin pohjaveden virtaussuunta kääntyy niin, että vedenpaine onkin poispäin louhoksesta.
Laitisten ongelmat alkoivat vuonna 2016, kun Rämepuron louhos suljettiin.
”Vielä vuonna 2012 meillä oli erinomainen vesi. Kun kaivos täyttyi vedellä, kaivoon rupesi tulemaan kuparia, lyijyä ja arseenia”, Erkki kertoo.
Nyt kaivovesi on sellaisenaan käyttökiellossa. Sitä ei saa juoda, eikä siinä saa peseytyä.
”Vesi on sellaista, että laatu paranee, kun siihen vääntää paskat.”
Max-koira ei puhdistamattomaan hanaveteen enää koske. Erkki Laitisellekin kaupan ostovesi on tullut tutuksi. Tommi Tuomi / Otavamedia
Oma puhdistamo
Sinikka kääntää keittiön hanan auki. Kohta viereisestä huoneesta alkaa kuulua tasaisen riivaavaa hurinaa.
”Yöllä ei voi laskea vettä, jos haluaa saada nukutuksi”, Erkki murehtii.
Metelin aiheuttaja on käänteisosmoosipuhdistamo, joka täyttää pariskunnan entisen vaatehuoneen. Sillä saa puristettua juomakelpoista vettä neljä desiä litrasta.
Loput 60 prosenttia menee hukkaan. Talon sähkölasku on tuplaantunut puhdistamon käyttöönoton jälkeen.
Itse puhdistamo maksoi yli kymppitonnin. Sähkön lisäksi käyttökustannuksia tulee puhdistamon suodattimista.
”Luulimme että suodatin kestäisi vuoden. Nyt niitä on mennyt viisi puolessa vuodessa.”
Laitiset ovat maksaneet kaiken omasta pussistaan, sillä Pampaloa operoinut kaivosyhtiö Endomines ei ole myöntänyt osallisuuttaan pohjaveden saastumisessa.
”Tutkimukset, joilla yhtiö yrittää välttää vastuun, tulevat paljon kalliimmaksi kuin että meille maksettaisiin korvaus”, Erkki ihmettelee.
Tosin kaivosyhtiö yritti tarjota pariskunnalle sopimusta, jossa yhtiö olisi korvannut puhdistamon kertakorvauksena myöntämättä syyllisyyttään veden pilaantumiseen.
Sopimukseen olisi sisältynyt myös vaitiolovelvollisuus. Laitiset eivät suostuneet.
Kotipuhdistamon suodattimia kuluu Laitisilla tavallista enemmän, koska vesi vaatii kovempaa puhdistamista. Tommi Tuomi / Otavamedia
Ei kokonaan kiinni
Pampalon kultakaivos avattiin suurin toivein vuonna 2011. Endomines käynnisti rakentamisen vuonna 2009, jolloin kullan hinta oli hurjassa nousussa.
Kaivos ei koskaan tuottanut odotetusti. Kassavajetta on paikattu useilla merkintäoikeusosakeanneilla, joissa omistajat ovat sijoittaneet yhtiöön lisää rahaa.
Viime syksynä kaivoksen toiminta keskeytettiin runsaan seitsemän vuoden jälkeen.
Endominesin talousjohtaja Marcus Ahlström korostaa, että kaivosta ei ole suljettu lopullisesti.
”Pampalon kaivos ei ole elinkaarensa aikana ollut tarpeeksi kannattava, jotta sitä olisi nykyisellään ja kullan nykymarkkinahinnalla kannattavaa jatkaa. Teemme tällä hetkellä alueella malminetsintää.”
Kaivoksen kohtalo on kiinni etsinnän tuloksista ja kullan maailmanmarkkinahinnan kehityksestä.
Laitisten kaivoveden pilaantumista käsittelee tällä hetkellä Itä-Suomen aluehallintovirasto.
”Ulkopuolisen näytteenoton ja arvion mukaan ei ole mitään yhteyttä Rämepuron vesien ja kaivoveden välillä, eikä löydetty mitään moitittavaa Endominesin toiminnassa”, Ahlström kommentoi.
Endomines kertoo tekevänsä Pampalon alueella vielä malminetsintää, vaikka kaivostoiminta on keskeytetty. Tommi Tuomi / Otavamedia
Säästökuuri näkyi
Yhtiön työntekijöillä on monenlaisia kertomuksia kaivoksen arjesta.
Tapasimme ”Jaskan”, joka työskenteli Pampalossa vuosien ajan. Hän ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään.
Aluksi kaivos oli oikein hyvä työpaikka. Ongelmat alkoivat, kun kaivosyhtiön kassan pohja alkoi pilkottaa.
”Maanalaiseen kaivokseen pumpattavan ilman lämmitystä vähennettiin säästösyistä.
Tästä syystä ilmakuiluihin syntyi pakastimen kokoisia jäämöykkyjä, jotka pudotessaan repivät pelastustikkaat ja katkoivat sähköjohtoja.”
Jaska pyysi työnantajaansa tyhjentämään lumet työmaallaan olleen hallin katolta, mutta siihenkään ei ollut varaa.
”Seuraavana päivänä kaikki lumet tulivat kerralla alas. Jos oltaisiin oltu siinä töissä, oltaisiin kuoltu varmasti.”
Muutenkin Jaska ihmettelee, ettei loppuvaiheessa kukaan menettänyt henkeään kaivoksella.
”Sortumia oli paljon. Joitain satoja tonnejakin romahti kerralla.”
Mitä heikompi kaivoksen taloudellinen tilanne oli, sitä heikommaksi muuttui myös työsuojelu.
”Esimerkiksi malminäytteiden syanidiliuotusta tehtiin kahden päivän perehdytyksellä, vaikka siihen pitäisi olla muutaman kuukauden koulutus.”
Kaiken huipuksi polttoainevuoto pilasi kaivoksen oman talousvesikaivon.
”Vesi haisi ja maistui ihan dieseliltä.”
Kotikaivon vesi meni juomakieltoon. Rämepuron avolouhokseen on matkaa 700 metriä. Tommi Tuomi / Otavamedia
Kultakonkurssit tuttuja
Pampalon tarina on valitettavasti aika tavallinen. Suomeen on viime vuosikymmeninä perustettu useita pieniä kaivoksia, joiden rahkeet ovat loppuneet kesken.
Raahen Laivakankaan kultakaivoksen toiminta käynnistyi lähes samaan aikaan Pampalon kanssa vuonna 2011. Nordic Mines keskeytti kaivoksen toiminnan jo vuonna 2013. Siihen asti louhinta oli tuottanut pelkkää tappiota.
Nordic Gold avasi kaivoksen uudestaan marraskuussa 2018. Nyt kaivos on jälleen talousvaikeuksissa.
Pahtavaaran kultakaivoksella Sodankylässä onneaan koettaa jo neljäs kaivosyhtiö. Kaivoksen vuonna 1996 avannut Terra Mining ajautui konkurssiin vuonna 2000.
ScanMining operoi kaivosta vuosina 2003–2007, kunnes meni konkurssiin.
Lappland Goldminers puolestaan pyöritti Pahtavaaraa 2008–2014. Sekin haettiin konkurssiin. Nykyään kaivoksen omistaa kanadalainen Rupert Resources.
Kaivosala on erittäin suhdanneherkkä, eli metallien hinnat vaihtelevat voimakkaasti maailmantalouden nousujen ja laskujen mukaan. Suhdanneherkkyys myös houkuttelee riskisijoittajia, jotka vahvistavat käyttäytymisellään hintavaihteluita.
Outokumpu osasi
Kullalla on taloudessa oma erityisasemansa turvasatamana, johon sijoitetaan huonoina aikoina. Tämä saattaa houkutella avaamaan kultakaivoksia suuremmalla riskillä kuin muita kaivoksia.
Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela muistuttaa, että haasteellisimpia suhdanteet ovat pienille, yhden kaivoksen projektiyhtiöille.
”Investoinnin alkuvaiheessa taloudellinen pelivara on pieni. Jos kaivoksen käynnistysvaiheessa tulee ylläreitä, pelivara saattaa loppua.”
Suomela huomauttaa, että kun raaka-aineiden hinnat edellisen kerran kyntivät pohjamudissa vuosikymmenen alussa, jopa englantilainen globaali kaivosalan jättiläinen Anglo American oli vaikeuksissa.
”Muualla maailmassa on tyypillistä, että laskusuhdanteessa kaivoksia pannaan seisokkiin. Suomessakin tämä on yleistymässä.”
Ennen 1990-lukua, kun kaivosalan keskeinen toimija oli vielä valtionyhtiö Outokumpu, pienet kaivokset olivat riskittömämpiä.
”Outokummun aikaan pienten kaivosten logiikka toimi paremmin. Yhtiöllä oli koko tuotanto- ja jalostusketju hallussaan, mikä teki toiminnasta tasaisempaa.”
Mitä löytyy vielä?
Jaska hiippailee entisen työnantajansa maille. Rämepuron 50 metriä syvä avolouhos on täyttynyt ääriään myöten vedellä.
”Miettikääs vaan, millaiset räjähdysainepitoisuudet vedessä on, kun kolmekin tonnia ammuttiin kerralla ja kaikki jäi pohjaan”, hän pohtii.
Kaivosvesi on hapanta. Sitä pyritään neutralisoimaan kemikaaleilla.
”Tuonne on lipeää pumpattu ihan vitusti.”
”Tästä vesi tulvi keväällä padon yli. Naapurin taimikko oli veden peitossa. Ei ole mitään tietoa, mitä siinä vedessä oli.”
Seuran vieraillessa Ilomantsissa toukokuussa myös Pampalon kaivoksen rikastushiekka-allas oli kuivana.
Tuuli kuljetti sieltä suuria pölypilviä kaivoksen ympäristöön. Altaan tulisi olla vesipinnan alla, etteivät haitalliset aineet pääse leviämään tuulen mukana.
Jaska arvelee, että alueelta vielä voi paljastua lisää yllätyksiä.
”Maanalaiseen kaivokseen on dumpattu malminetsinnän näytejätteitä muoviin pakattuna yli sata tonnia.”
Pampalon rikastushiekka-allas pölisee alkukesän kuivuudessa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Yhtiö yrittää yhä
Endominesin Marcus Ahlström kiistää, että kaivosvesiä olisi tulvinut naapurin maalle.
”Pampalon pato on suunniteltu suotamaan pieniä määriä vettä lävitseen. Nämä suotovedet kerätään allasta kiertävään ojaan ja niiden määrää ja laatua seurataan tarkkailuohjelman mukaan. Altaalta myös juoksutetaan pois ylimääräisiä vesiä selkeytyksen jälkeen lähinnä keväällä ja syksyllä. Kaivokselta poistuu vesiä vain ympäristöluvan sallimilta pisteiltä ja sallitun laatuisena.”
”Tuotantotauon aikana rikastamo ei tarvitse vettä ja kaivoksen kuivanapitovedet on juoksutettu Lietojaan viime marraskuusta alkaen rikastushiekka-altaalle pumppaamisen sijaan. Tällä hetkellä altaalle tulee vain sade- ja sulamisvesiä”, Ahlström kommentoi rikastushiekka-altaan tilannetta.
Pampalossa markkinat pääsevät piakkoin jälleen arvioimaan kannattavuutta, sillä Endomines suunnittelee taas uutta osakeantia.
”Tarkoitus on jatkokehittää meidän Yhdysvaltain kohteita sekä myös jatkaa malminetsintäohjelmaamme Karjalassa”, Marcus Ahlström toteaa.
Kaivoksen naapurissa Max-koira ei edelleenkään koske hanaveteen edes osmoosipuhdistuksen jälkeen.
Kaupasta vettä kuskattiin ihmisillekin ennen kuin puhdistamo saatiin asennettua.
”285 litraa on ostettu pullovettä. Endomines toi meille kerran 35 litraa juomavettä, siinä kaikki”, Erkki Laitinen kertoo.
Malmia alueella on: Sinikka Laitisen perheen kaivovedestäkin löytyy metalleja. Tommi Tuomi / Otavamedia
Jälkien siivous unohtuu
Jos kaivosyhtiö on tässä vaiheessa konkurssissa, taakka saattaa kaatua yhteiskunnan niskaan.
Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin kaivosasiantuntija, biokemisti Jari Natunen osaa luetella pitkän listan hiljattain suljettujen kaivosten ympäristöongelmia. Esimerkiksi Pahtavaarassa asbestipitoista kaivosjätettä on päässyt kaivosalueen ulkopuolelle sekä allasvuodossa, että tuulen mukana.
Laivakankaan kaivos on pilannut pohjavesiä. Lisäksi kaivoksen rikastushiekka-allas on saastunut ja päässyt kuivahtamaan. Kuivumisen seurauksena jätepölyä on päässyt leviämään altaasta.
Natunen muistuttaa, että Suomen metallimalmiot ovat yleensä rikkipitoisia sulfidimalmeja. Kun kiveä louhitaan, rikki alkaa happamoittaa kaivokselta valuvia vesiä. Tämä voi jatkua kaivoksen toiminnan jälkeen lähes ikuisesti.
”Esimerkiksi Talvivaarassa kaikki sivukivi on rikkipitoista, joten vedenpuhdistuksen pitäisi jatkua satoja tai jopa tuhansia vuosia. Kaivos ei koskaan voi tuottaa sellaista määrää rahaa. Sulkemissuunnitelma Talvivaarassa on hyvin epämääräinen, mikä on tyypillistä. Uusillakaan kaivoksilla ei ole konkreettista sulkemissuunnitelmaa.”
Natunen korostaa, että pitkäaikaiset jäteongelmat on huomioitava kaivosten luvituksessa alusta alkaen.
Tätä vaatii myös Natusen laatima Kaivoslaki nyt -kansalaisaloite, jonka on tähän mennessä allekirjoittanut lähes 16 tuhatta ihmistä.
Vakuudet vähissä
Viime vuosien pahin valtion käsiin räjähtänyt kaivospommi – Talvivaaran lisäksi – on Nivalassa sijaitseva Hituran nikkelikaivos, jota operoinut Belvedere Resources Oy ajautui konkurssiin vuoden 2015 lopussa.
Kun kaivoksen kuivunut rikastushiekka-allas vuonna 2014 levitti ympäristöönsä saastunutta pölyä, alueen asukkaita kehotettiin pysymään sisätiloissa ja sulkemaan ikkunat. Nyt valtio on käyttänyt ongelmien torjumiseen 22 miljoonaa euroa. Ympäristöluvassa kaivoksen jätevakuus oli kaksi miljoonaa.
”Jos kaivoksia joudutaan sulkemaan verorahalla, vakuudet eivät ole ajan tasalla”, huomauttaa ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka.
Perinteisesti kaivoksen sulkemiseen varatut summat ovat olleet pieniä.
Kaivoslain mukainen vakuus on ollut sitä luokkaa, että sillä kaivosalue korkeintaan aidataan ulkopuolisten pääsyn estämiseksi.
Pokan mukaan Talvivaara ja Hitura ovat opettaneet viranomaisiakin paljon. Uusilta kaivoksilta vaadittavat jätevakuudet ovat nousussa.
”Sulkemisen jälkeen kaivoksen päästöjä on seurattava yleensä kymmeniä vuosia. Osalla entisistä kaivoksista ei ole edes omistajaa.”
Pekka Suomelan mukaan vuoden 2011 kaivoslaki antaa kaivosluvista päättäville viranomaisille mahdollisuuden arvioida yhtiön vakavaraisuutta jo kaivosta perustettaessa.
”Laissa on elementtejä, joiden pohjalta voidaan arvioida yhtiön osaamista ja välillisesti myös taloudellista kantokykyä.”
Käytännössä näin ei olla vielä koskaan tehty. Ympäristölupaviranomaisilla tällaista mahdollisuutta ei puolestaan ole.
”Markkinataloudessa ajatellaan, että markkinat osaavat arvioida taloudellista kannattavuutta”, Pokka muotoilee.