Luulitko videopelien nitistäneen perinteiset lautapelit? Lue tästä, miksi olit väärässä

Internet on pullollaan erilaisia pelejä. Älypuhelimeen voi ladata lukuisia pelisovelluksia ja vanhoista nokioistakin löytyy vähintään matopeli. Lisäksi monessa taloudessa television vieressä kököttää pleikkari, nintendo tai x-boksi.

Muistaako perinteisiä lautapelejä nykymaailmassa enää kukaan?

”Kyllä muistaa. Lautapeleillä menee kansainvälisesti paremmin kuin koskaan”, peliharrastaja Antti Koskinen Suomen lautapeliseurasta sanoo.

Käynnissä on suoranainen buumi.

Mikä lautapelaamisessa oikein kiehtoo?

Pelaamisen elinkaari

Moni yhdistää lautapelaamisen lapsuuteensa, mutta pelaaminen ei suinkaan ole vain lasten harrastus.

”Erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa on havaittavassa lautapelitrendi”, peliyritys Tacticin markkinointipäällikkö Jemina Heljakka kertoo.

Havainto konkretisoituu Suomen lautapeliseuran järjestämässä pelitapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla.

Tapahtuma on juuri käynnistynyt, ja sisään astelee lähinnä nuoria aikuisia miehiä.

Koskisen mukaan moni heistä on todennäköisesti pelannut aiemmin tietokone- ja konsolipelejä, ja löytänyt lautapelaamisen kypsemmällä iällä.

”On nähtävissä tietynlainen pelaamisen elinkaari.”

Miehet suuntaavat suoraan pelihyllyille. Lautapelitapahtumaan on tuotu pelattavaksi yli seitsemänsataa erilaista peliä.

Valttikortti

34-vuotias helsinkiläinen Hannu Uusitalo on pelannut jonkinlaisia lautapelejä aina.

”Kotoani löytyy noin 100 erilaista lautapeliä – perhepeleistä sotahistoriaan perustuviin strategiapeleihin”, Uusitalo kertoo.

Opiskeluaikanaan Uusitalo pelasi ystäviensä kanssa jopa useamman kerran viikossa. Nyt kolmen pienen lapsen perheenisänä peli-iltoja järjestetään kaveriporukalla kerran kuussa.

”Ystävien tapaaminen on tärkein syyni pelaamiselle. Lautapelaaminen on mukava tapa nähdä kavereita.”

Pelaamisen sosiaalinen ulottuvuus onkin lautapelaamisen valtti.

Vaikka myös monia digitaalisia pelejä voi pelata porukalla, ei digipelejä kuitenkaan pelata kuten lautapelejä: kasvokkain.

”Lautapelaaminen on oikeasti sosiaalista toimintaa”, Heljakka sanoo.

Hannu Uusitalo nostaa sosiaalisuuden lisäksi esiin myös toisen lautapeleissä kiehtovan seikan.

”Kun töissä istuu koko päivän tietokoneen ääressä, ei sen näyttöä jaksa enää illalla tuijottaa.”

Klassikot menestyvät

Lähes jokainen suomalainen on todennäköisesti joskus etsinyt jalokiviä ja pelännyt rosvoja Afrikan tähdessä.

Suomen kaikkien aikojen suosituimman lautapelin keksi 19-vuotias Kari Mannerla 1940-luvun lopulla.

Peli tuli markkinoille vuonna 1951, ja sitä on tähän mennessä myyty yli neljä miljoonaa kappaletta. Peliä on myynnissä Suomen lisäksi Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa sekä Itävallassa.

Myös Kimble poksahtavine noppakupuineen on monelle tuttu. Yhdysvaltalaiseen Troble-peliin perustuva Kimble julkaistiin vuonna 1967. Sen kehitti porilainen Aarne Heljakka, ja sitä on siitä saakka valmistettu Porissa, josta peliä toimitetaan yli 50 maahan.

”Klassiset pelit kiehtovat yhä”, Jemina Heljakka, Aarne Heljakan pojantytär sanoo.

Tuttuihin peleihin on helppo tarttua, kun säännöt jo tunnetaan.

Klassikoista julkaistaan jatkuvasti myös erilaisia versioita. Muumi-hahmoihin perustuva Kimble on tämän vuoden uutuus.

Valtavasti tarjontaa

Vaikka vanhat klassikot porskuttavat yhä, uusia pelejä syntyy joka vuosi lisää. Ja paljon.

”Pelitarjonta on lisääntynyt aivan valtavasti”, Antti Koskinen kertoo.

Uusia pelejä kehittävät sekä harrastajat että ammattilaiset.

Suurin osa Tacticin peleistä syntyy yrityksen omassa tuotesuunnitteluyksikössä. Peli-ideoita tulee myös talon ulkopuolisilta pelikeksijöiltä.

Lisäksi tavalliset kuluttajat lähettävät yritykselle omia peliehdotuksiaan. Harva ehdotuksista kuitenkaan päätyy kaupalliseksi tuotteeksi saakka.

”Monesti, kun joku arvelee keksineensä uuden pelin, sellainen jo löytyy markkinoilta”, Heljakka toteaa.

Afrikan tähden ilmestymisen aikoihin pelimarkkinat olivat huomattavasti nykyistä suppeammat, joten menestyminen oli helpompaa.

”Yksittäisen lautapelin pitäisi olla aikamoinen superpeli, jotta se nykyään erottuisi”, Koskinen sanoo.

Kansainvälinen menestys

Erottuminen ei kuitenkaan ole aivan mahdotonta.

Vuonna 2011 julkaistu eeppinen avaruusseikkailupeli Eclipse on ollut suuri kansainvälinen menestys.

Peli on Touko Tahkokallion – nykyisen Supercellin pelisuunnittelijan – käsialaa, ja siitä on julkaistu jo useampiakin lisäosia.

Kaapelitehtaan pelipöydissä monet harrastajat ovat syventyneet sellaisiin peleihin, jotka eivät ole tavalliselle maallikolle tuttuja.

Tapahtuman pelatuin peli on nimeltään 7 Wonders Duel. Strategiapelissä pyritään johdattamaan antiikin sivilisaatioita kukoistukseen.

Vaikka harrastajien pelit ovat tavallisia seurapelejä vaativampia, pelipöydissä tunnelma vaikuttaa rennolta. Kukaan ei näytä pelaavan hampaat irvessä.

Pelien ääreen on selvästi tultu viihtymään.

Taitoa ja tuuria

Lautapelien suunnittelu on kehittynyt vuosikymmenten kuluessa paljon. Uusia pelejä testataan ja kehitellään huolella.

”Uskallankin väittää, että pelien tarjonnan lisäksi myös laatu on parantunut. Nykyään löytyy todella hyviä pelejä, jotka ansaitsevat, että niitä pelataan”, Antti Koskinen sanoo.

Kun peliklassikko-Kimblen voi sanoa perustuvan pitkälti tuuriin, monissa uudemmissa lautapeleissä puolestaan taidolla on enemmän merkitystä.

”Mutta ei tuurin elementti mihinkään ole peleistä kadonnut. Se on olennainen osa erityisesti lastenpelejä”, Koskinen muistuttaa.

Oppimista ja opettelua

Lastenpelit ovat yhä erittäin suosittu ja myyty lautapelien muoto.

Myös seurapeleillä menee hyvin. Tacticin myyntivaltti on vuonna 1989 kehitetty sanaselityspeli Alias.

Valtaosa lautapeleistä pelataankin perheissä ja ystäväpiirien illanistujaisissa. Peliharrastajatkaan eivät pelaa aina vain haastavia strategiapelejä.

Perhepelit eivät ole jääneet pölyttymään Hannu Uusitalon pelihyllyyn.

”Lasten kanssa ollaan vähän jo harjoiteltu pelaamista. Muutama vuosi tosin taitaa vielä mennä, ennen kuin päästään kunnolla pelailemaan”, Uusitalo naurahtaa.

Perheen nuorin lapsi ei ole täyttänyt vielä vuottakaan, ja esikoinenkin on vasta 4-vuotias.

Lautapelit ovat lapsille oiva sosiaalisen oppimisen väline.

Pelatessa lapset oppivat sääntöjä, häviämistä, voittamista ja vuoronsa odottelua.

”Sen sijaan, että lapselle iskettäisiin tabletti käteen, on sitä paitsi koko perheelle kivempaa pelata ja opetella yhdessä”, Antti Koskinen toteaa.

Perimmäinen juju

Oli kyse minkälaisesta lautapelistä tahansa, peleissä tavoitellaan loppujen lopuksi aina samaa päämäärää: voittoa.

Kumpikaan lautapeliharrastajista, ei Uusitalo eikä Koskinen, mainitse voittamista lainkaan, kun keskustelemme lautapelaamisen olennaisuuksista.

Lautapelien perimmäinen juju taitaa todellakin olla se yhdessäolo.

”Yhdessäoloon kannustavista peleistä pidetään paljon tänä päivänä”, Jemina Heljakkakin toteaa.

Aika näyttää, pitävätkö lautapelit pintansa myös tulevaisuudessa, ja osaavatko myös tulevat sukupolvet Afrikan tähden säännöt.

Ennusmerkit ovat vahvat. Yhdessäolo ja sosiaalisuus tulevat todennäköisesti aina olemaan olennainen osa ihmisyyttä.