Näin hövelisti armahduslaki palkitsee ökyrikkaat verorikolliset: Mätkyjen sijaan veronpalautukset ja syytesuoja

Jaa kaverilleTilaa Seura
verokarhu
Verokarhu ottaa lukua taistelussa veronkiertäjiä vastaan, jotka ovat saaneet tuekseen ritarin valtionvarainministeriöstä. © Tinka Lindroth/Otavamedian visualistiryhmä
Valmisteilla oleva veronkiertäjien armahduslaki ei tarkoitakaan valtiolle pelkkiä lisätuloja. Salattuja Sveitsi-tilejä ilmoittaneet saivat yllättäen veronpalautuksia mätkyjen sijaan.

Keväällä 2014 reilua pariakymmentä suomalaista edustava lakiasiaintoimisto lähestyi verottajaa kiireisellä asialla. Sen asiakkaat myönsivät kätkeneensä varallisuutta Sveitsiin, ja nyt he vaativat verotuksensa muuttamista niin, että aiemmin rikollisesti kätkettyjen sijoitusten tuotto otetaan huomioon verotusvuosilta 2008–2012.

Yksi verohallintoon ilmoittautunut oli pääkaupunkiseudulla asuva varakas liikemies. Hän paljasti verottajalle viime vuonna arviolta miljoonan euron sijoituksensa sveitsiläiseen pankkiin ja siihen perustuvat tuotot.

Olivatko varakkaat veronkiertäjät menettäneet järkensä ilmoittautuessaan vapaaehtoisesti viranomaisille?

Kaikkea muuta.

Esimerkiksi tuo mainittu liikemies ei joutunut maksamaan lisäveroja euroakaan, vaan päinvastoin valtio maksoi hänelle veronpalautusta 20 000 euroa. Kaupan päälle mies sai syytesuojan, jonka mukaan poliisi ei vastedeskään tutki hänen Sveitsin sijoitustuksiaan.

Lakiasiaintoimiston useimmille asiakkaille kävi yhtä hyvin. Heistä 11 sai enemmän veronpalautuksia kuin lisäveroja. Lopuille tuli tyypillisesti 2 000–3 000 euroa maksettavaa viideltä vuodelta yhteensä.

Kaiken kaikkiaan verottaja määräsi 21:lle katujalle lisäveroja yhteensä noin 40 000 euroa, mutta maksoi yli 50 000 euroa veronpalautuksia erilaisten kuluvähennysten ja sijoitustappioiden perusteella.

Tämä kymppitonnin veromenetys valtiolle saattaa olla vasta esimakua tulevasta, jos eduskunnan käsittelyssä oleva veronkiertäjien armahduslaki, verorikosten ”tehokas katuminen”, menee sellaisenaan läpi.

Syytesuojaa veropetoksia vastaan jaetaan jo nyt, vaikka lakia ei vielä ole edes hyväksytty. Mistä tässä oikein on kysymys?

Sveitsi rakoilee

Suomen kansalainen voi viedä maasta varallisuutta laillisesti ulkomaille, mutta varojen tuotto on ilmoitettava Suomen verottajalle. Paljon jää ilmoittamatta, sillä verojen kiertämiseksi varoja ulos viedäänkin. Sveitsi ja sen pankkilaitos on ollut yksi rahan lyömätön piilopaikka.

Nyt tilanne on muuttunut kansainvälisen paineen kasvaessa.

Sveitsi on alkanut valmistautua pankkisalaisuuden raottamiseen siivoamalla pankkejaan epämääräisistä asiakkaista.

Tämän ovat saaneet huomata suomalaisetkin veronkiertäjät. Vuonna 2013 sveitsiläinen UBS-pankki lähestyi asiakkaitaan kirjeellä.

Edellytämme tositteita siitä, että veronalaiset tulot ja – soveltuvin osin – niihin liittyvät varat, joita UBS säilyttää, on ilmoitettu asiaankuuluville veroviranomaisille. Nämä tositteet sallivat meidän jatkaa kattavien palvelujemme ja tuotteidemme tarjoamista teille, luki kohteliaalla englannilla kirjoitetun kirjeen tyly viesti.

Kirjeen mukana tuli lomake, jolla tilinhaltijoita pyydettiin antamaan suostumuksensa henkilö- ja tilitietojen luovuttamiseksi kotimaidensa viranomaisille. Tämä sai veronkiertäjät levottomiksi ja heidän asianajajansa alkoivat selvittää myös mahdollisuuksia kotiuttaa rahoja Suomeen. Tätä helpottamaan tarvittiin erityistä lakia, jolla voitaisiin poistaa rikosvastuu ja pienentää mätkyjä.

Veronkiertäjiä varten tarvittiin tehokkaan katumisen laki eli kansanomaisesti armahduslaki.

Suomi vastaa

Vuonna 2013 asianajajat alkoivat tiedustella verohallinnosta salattujen tulojen kotiutusmahdollisuuksia veroparatiiseista ilman rikosseuraamuksia ja sen myötä tulevaa nimien julki tuloa.

Valtiovarainvaliokunnan verojaostoa johtanut Sampsa Kataja (kok) alkoi ajaa asiaa. Verojaosto pyysi valtiovarainministeriötä aloittamaan lakivalmistelun syksyllä 2013 verotulojen keräämiseksi Suomeen tarjoamalla armahdusta verorikoksista.

”Viime vaalikaudella asia oli jo etenemässä silloisen valtionvarainministerin Antti Rinteen (sdp) vetämänä, mutta aika vain loppui kesken. Lakitekniset ynnä muut sellaiset ratkaisut tulivat kuitenkin jo silloin pääosin valmiiksi”, Kataja kertoo.

Lakiluonnos tuli lausuntokierrokselle vasta Alexander Stubbin (kok) johdolla kesäkuun lopulla keskellä lomakautta.

Lakiesityksen perusteluissa arvioidaan, että se toisi Suomelle ensi vuonna kymmenen miljoonaa euroa verotuloja. Vielä kesäisessä lakiluonnoksessa arvio oli 1–10 miljoonaa euroa.

Mitään konkreettisia laskelmia arvion tueksi ministeriöllä ei ollut Seuralle esittää. Muutoksessa lieneekin ollut kyse lähinnä siitä, millaisella tuottoarviolla valtiovarainministeri Stubb halusi ”rötösherroja” suosivaksi arvostellun lakiesityksensä eduskunnalle esitellä.

Seura kävi läpi yli 400 verotuspäätöstä, joissa sijoittaja itse ilmoitti lainvastaisesti salatut tuotot. Nyt selvisi, että syy verotuottojen arvioimisen vaikeuteen on siinä, että voittojen lisäksi verotukseen voidaan ilmoittaa myös vähennyksiä: sijoituskuluja ja -tappioita.

Samalla selvisi, että verottaja on jo nykyisen lainsäädännön nojalla – ilman armahduslakia – antanut syytesuojan salattuja tulojaan ilmoittaneille suomalaisille. Ja monille veronpalautusten kera.

Ilman julkisuutta

Seuran läpikäymien oikaisuvaatimusten suurin voittaja oli tuo aiemmin mainittu yli kuusikymppinen liikemies, joka on toiminut kolmisenkymmentä vuotta kansainvälisessä liike-elämässä.

Hän ilmoitti verottajalle vuosilta 2008–2012 yhteensä 83 600 euroa salattuja tuloja. Samalla hän ilmoitti kuitenkin myös 169 000 euroa sijoituskuluja ja -tappioita. Tappiot nollasivat verotettavat voitot, eikä se edes riittänyt.

Mies joutui maksamaan yhteensä 1 500 euroa lisäveroja kahdelta vuodelta, mutta sai yhteensä 21 000 euroa veronpalautuksia muilta vuosilta. Valtio siis palautti miehelle tämän aikanaan maksamia veroja lähes 20 000 euroa.

Seura penkoi tietoonsa miehen henkilöllisyyden. Hän vastaa puhelimeen ja kuuntelee haastattelupyynnön. Äänensävy muuttuu alun uteliaasta hieman vaivaantuneeksi.

”Musta tuntuu että mä en mielellään halua julkisuutta itselleni tämmöisissä asioissa”, hän sanoo lopulta.

Saamme sovituksi, että mies antaa haastattelun nimettömästi.

Omia motiivejaan Sveitsin talletuksille satojatuhansia euroja vuodessa ansaitseva mies ei kertomansa mukaan ”ihan tarkalleen muista”.

”Meilläkin on ollut näitä erilaisia yritysjärjestelyjä matkan varrella ja siellä on joitakin bonuksia jäänyt sinne”, hän muistelee.

Suoja syytteiltä

Syitä verottajalle ilmoittautumiseen mies selittää Sveitsin tiukentuneilla käytännöillä, vaikka hänen pankkinsa Credit Suisse ei kuulemma ollutkaan kirjeitä lähetellyt.

Miehen käsityksen mukaan Sveitsi siivoaa pankkejaan, koska parin vuoden päästä sen on alettava jakaa tilitietoja eri maiden viranomaisille niin sanotun automaattisen tietojenvaihdon astuessa voimaan.

”Sveitsissä nämä pankit ovat käytännössä saksalaisten omaisuuksia valkaisemassa ihan aktiivisesti. Se on sveitsiläisessä yhteiskunnassa välttämättömyys, että saadaan tämä pankkihomma pyörimään”, hän kertoo.

Verokonsultointia tarjoava tilintarkastusyhtiö PwC kertoo hoitaneensa jo kymmeniä ”tehokkaan katumisen” tapauksia, eikä se ole ainoa tapauksia hoitava yhtiö. Liikemies ei pitänyt suurena riskiä joutua rikosvastuuseen oikaisuvaatimuksensa perusteella.

”Täällä nähtävästi oli olemassa tätä käytäntöä näistä asioista, vaikka ei lainsäädäntöä ollutkaan”, mies kertoo.

Veronpalautusten kaupanpäällisinä miehelle tulikin syytesuoja, sillä voimassa olevan laintulkinnan mukaan verottajan määräämä veronkorotus on jo rangaistus. Sen jälkeen samaa asiaa ei voida tutkia edes poliisin toimesta. Tämä tunnetaan kaksoisrangaistuksen kieltona, eli ne bis in idem -periaatteena (suom. ei kahdesti samassa asiassa).

Asiakas päättää

Liikemies oli tehnyt tappiota useimpina ilmoitetuista vuosista.

Vuosina 2008–2012 hän on verotuspäätösten perusteella myynyt sijoituksiaan – tehden tappiota useimpina vuosina. Aivan pienistä pääomista ei ole kysymys, sillä vuonna 2012 korkotuloja on jo lähes 10 000 euroa. Tämä viittaa miljoonien pääomiin nykyisellä korkotasolla.

Mies toki otti ainakin pienen riskin, kun ilmoittautui verottajalle. Törkeän veropetoksen rajana pidetään noin 20 000 euroa vältettyjä veroja. Tavallinen veropetos vanhenee viidessä vuodessa, mutta törkeä veropetos vasta kymmenessä vuodessa.

Niinpä syyteoikeus veropetoksista on voimassa myös vuosilta 2004 ja 2005, jolloin Suomessa oli vielä voimassa varallisuusverotus. Verohallinto on kuitenkin arvioinut, että sillä ei ollut riittäviä perusteita tehdä rikosilmoitusta aiemmista vuosista saamiensa vuosien 2008–2012 tietojen perusteella.

Liikemies oli vuodelta 2010 jättänyt ilmoittamatta yli 40 000 euron voitot. Aiempina vuosina hänelle oli kuitenkin syntynyt vielä suurempia vähennettäviä tappioita. Tämän vuoksi on ilmeisesti katsottu, että ainakaan merkittävää rikosta ei ole todennäköisesti tapahtunut, eikä asiaa ole pantu poliisitutkintaan.

Liikemiehen verotusta muutettiin aivan kuin hän olisi ilmoittanut sijoitukset ajallaan. Rangaistukseksi mies oli vaatinut itselleen kahden prosentin veronkorotusta ilmoittamatta jätetyistä tuloista, yhteensä 1 480 euroa.

Lain mukaan veronkorotus voi olla jopa 30 prosenttia tuloista, mutta verottaja hyväksyi kaikissa tapauksissa asiakkaiden oman vaatimuksen kahden prosentin korotuksesta. Juuri veronkorotus on se rangaistus, joka estää rikostutkinnan käynnistämisen. Pelkät jälkiverot eivät siihen riitä.

Romahdus vähennyksiin

Voimassa olevan lain mukaan ensi vuonna saisi vaatia oikaisua enää verovuoden 2010 ja sitä myöhempien vuosien osalta. Armahduslaki pidentäisi oikaisuajan aina vuoteen 2004. Tätä perustellaan sillä, että törkeän veropetoksen vanhenemisaika on kymmenen vuotta, jolloin normaali viiden vuoden ajalta tehtävä oikaisu ei toisi syytesuojaa törkeitä veropetoksia vastaan.

Aikarajan pidentämisen seurauksena lähihistorian pahin pörssiromahdusvuosi 2008 tulisi kuitenkin uudelleen oikaisumahdollisuuden piiriin. Kuitenkin verotusta voitaisiin oikaista näin pitkältä ajalta vain jos verovelvollinen sitä haluaa.

Viranomaisen aloitteesta verotusta voitaisiin muuttaa vain viiden vuoden ajalta. Lisäksi vuosina 2004 ja 2005 voimassa olleita varallisuusveroja ei ”hallinnollisista syistä” perittäisi.

Perustelua on vaikea ymmärtää, sillä oikaisuja tuskin tulee tehtäväksi valtavan paljon.

Samaan kiinnitti huomiota myös verohallinto helmikuisessa sähköpostissaan ministeriössä lainvalmistelusta vastanneelle ylitarkastaja Timo Annalalle.

Onko tarkoituksenmukaista / asianmukaisesti perusteltua jättää varallisuusvero tehokkaan katumisen ulkopuolelle, verohallinnon johtavan lakimiehen Matti Merisalon lähettämässä sähköpostissa kysyttiin ja kerrottiin, että varallisuusveron laskentakin verottajalta onnistuisi.

Lakiesityksen höveliys aikaansaa sen, että yhä useampi katuja saa veronpalautuksia tililleen sen sijaan, että joutuisi maksamaan lisäveroja.

Valtio maksaa

Vuosina 2017 ja 2018 automaattinen tietojenvaihto laajenee myös moniin veroparatiiseihin. Eri maiden viranomaiset alkavat saada tilitietoja ulkomaisista pankeista ilman eri pyyntöä. Tietojenvaihtosopimukset eivät kuitenkaan tule voimaan takautuvasti, eli vanhat salatut tulot eivät verottajalle tiedoista selviä.

Mikäli joku ilmoittaa ainoastaan sellaisia sijoituksia, joissa tulot ovat tappioita ja kuluja pienempiä, ei kiinnijäämisriski ole sen suurempi kuin tähänkään asti, mikäli verohallinto ei lähde asiaa aktiivisesti tutkimaan.

Kun pörssiromahduksen tappiot saa taas vähentää ja vieläpä valikoiden, voi valtiovarainministeriön hatustaan vetämä arvio kymmenen miljoonan lisätuloista yhtä hyvin kääntyä vaikkapa kymmenen miljoonan veronpalautuksiksi, eli lisämenoiksi.

Verottajalle turpiin

Tänä keväänä verottaja osallistui alustavaan lainvalmisteluun, jota hoidettiin epävirallisesti sähköpostitse valtiovarainministeriön ja verohallinnon välillä.

Tässä Seuran käsiinsä saamassa kirjeenvaihdossa verottaja esitti toistuvasti huolensa siitä, että laissa ei vaadita syytesuojan ehtona kaikkien salattujen tulojen ilmoittamista eikä myöskään määrättävien verojen maksamista.

Kun verojen maksamista ei edellytetä, ei mikään estäisi Suomessa varattomaksi todettua henkilöä hankkimasta syytesuojaa ilmoittamalla veroparatiisijoitukset verottajalle ilman aikomustakaan maksaa määrättäviä veroja.

Syytesuojan turvin tällainen varakas varaton voisi käyttää rahojaan Suomessa vaikka ulkomaisen pankkinsa myöntämällä luottokortilla. Verottaja jäisi nuolemaan näppejään ja ulosottomies voisi vain anoa virka-apua veroparatiisien viranomaisilta arvatenkin heikolla menestyksellä.

Verottajan kritiikki kaikui ministeriössä kuuroille korville. Eduskunnalle tuodussa lakiesityksessä ei ole näitä reikiä tukittu.

Huomionarvoista on, että toisin kuin alunperin verohallinto ei virallisessa lausunnossaan yllättäen nähnytkään lakiesityksessä enää mitään moitittavaa.

Lausunnon allekirjoittanut ylitarkastaja Kimmo Tossavainen sanoo, että verottaja oli jo todennut, ettei valtiovarainministeriö niele heidän kritiikkiään.

”Sitä tosiaan aikaisemmin yritettiin ja silloin saatiin sellaisia vastauksia, että se ei vaikuta oikein menestyvän, niin sitten me ei sitä enää omaan lausuntoon otettu”, Tossavainen sanoo.

Painostiko ministeriö?

Lain kohtalosta päättävät kansanedustajat saavat eteensä vain verohallinnon virallisen lausunnon, jossa keskeinen viranomainen esittää kannattavansa esitystä täysin rinnoin ja huolta vailla. Pitäisikö verohallinnon aiempi kritiikki sattaa myös eduskunnan tietoon?

”Kyllähän se sinänsä… sinänsä näkyy siinä lakiesityksessäkin, että maksamista ei edellytetä, mutta sitä ei siinä niin ylikorosteta, niin ei sit haluttu mekään lähteä sitä nostamaan uudestaan esille”, sanoo Tossavainen.

Tossavainen kiistää jyrkästi, että ministeriö olisi aktiivisesti vaikuttanut lausuntoon.

”Ei suinkaan, se on meidän ihan oma tai oikeastaan minun oma tuota niin esitys, että sitä ei tarvitsisi laittaa tähän lausuntoon, että ei siinä… meidän lausuntoon ei ole millään tapaa valtiovarainministeriö osallistunut, eikä ole siihen vaikuttanut, että se on ihan meidän oma lausunto.”

Valtiovarainministeriössä lainvalmisteluun ylitarkastaja Timo Annalan ohella osallistunut ylitarkastaja Henna Ritari selittää, ettei vaatimalla verojen maksamista ole haluttu heikentää ohjelman houkuttelevuutta.

”Jos joku ei veroja maksa, niin sitten on mahdollisuus, että ne menee ulosottoon. Eikä sillä verojen maksun pakollisuudella haluta ehkäistä sitä, että joku ei sitten sen vuoksi voisi tähän osallistua, jos vaikka tietää että ei pystyisikään niitä veroja heti maksamaan.”

Rahanpesukone

Jyrkintä kritiikkiä armahduslain lausuntokierroksella esitti valtakunnansyyttäjänvirasto. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen ja talousrikoksiin erikoistuneen valtionsyyttäjä Ritva Sahavirran allekirjoittamassa lausunnossa kirjoitetaan syyttäjien huoli auki kovin sanoin:

Uudesta laista ei saa muodostua rahanpesujärjestelmää, jolla rikoshyödyn laillistaminen onnistuu varsin pienin kustannuksin.

VSKV:n pelkona on, että omaisuuden alkuperää ei kyetä selvittämään. Asia on lakiesityksessä ratkaistu siten, että veronkiertäjän on kerrottava, mistä rahat ovat peräisin. Mikäli selitys ei tyydytä, voi verottaja tehdä ilmoituksen rahanpesun selvittelykeskukselle.

Tämä ei vakuuta valtakunnansyyttäjänvirastoa. Lausunnossaan virasto toteaa verottajan tehneen ilmoituksia rahanpesuepäilyistä ”tähänkin asti vain muutaman”. Syyttäjät kantavat huolta siitä, että verottajan kynnys ilmoituksen tekoon nousisi tehokkaan katumisen tapauksissa entisestään.

Syytesuojan kattavuus

Valtakunnansyyttäjänvirasto kiinnitti huomiota myös ongelmaan, joka on varsin vaikeatajuinen, mutta mahdollisesti erittäin tärkeä. Se liittyy niin sanottuun oikeusvoimavaikutukseen.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen selittää oikeusvoiman idean olevan siinä, että rikossyytteessä jollekin historialliselle tapahtumakululle annetaan jokin rikosnimike ja asia ratkaistaan. Kun tuomioistuin on tuomionsa antanut, ei samoihin tapahtumiin voi syyttäjä enää puuttua toisella rikosnimikkeellä.

”Siinä pannaan kannet kiinni koko sen historiallisen tapahtumakulun osalta ihan siitä riippumatta tuliko joku siihen sisältyvä asia mainituksi siinä tuomioistuimen päätöksessä. Sitä se tarkoittaa”, Nissinen sanoo.

Jos tuomioistuin on katsonut toteennäytetyksi, että joku on tietylle sveitsiläiselle tilille pimittänyt verottajalta tiettynä aikana 100 000 euron tulot ja syyllistynyt siten veropetokseen, ei asiaan voida uudestaan palata, vaikka kävisi ilmi, että tosiasiassa summa olikin kymmenen miljoonaa euroa.

Tämän vuoksi poliisitutkinnassa pyritään selvittämään tapahtumien todellinen kulku. Jos henkilö tunnustaa vahingossa ajaneensa autolla jonkun yli, poliisi tutkii, oliko teko sittenkin tahallinen – pitäisikö syyttää kuolemantuottamuksesta, taposta vai murhasta.

Verotuksessa asiat tutkitaan paljon kevyemmin. Sveitsin tapauksissa verottaja on lähtökohtaisesti luottanut asiakkaiden kertomuksiin. Verottaja ei esimerkiksi ole pyytänyt poliisia tutkimaan, mistä liikemiehen rahat ovat tulleet tai onko sijoituksissa mahdollisesti syyllistytty törkeään veropetokseen ennen vuotta 2008.

Seura ei saanut verottajalle toimitettuja oikaisuvaatimuksia nähtäväkseen riittävän ajoissa, jotta tätä artikkelia varten olisi voitu arvioida, millä perusteella verohallinto on päättänyt olla tekemättä rikosilmoituksia.

Olennaista kuitenkin on, ettei kukaan voi varmuudella sanoa, millaiseksi oikeuskäytäntö muodostuu. Katsotaanko verottajan päätösten oikeusvoimaa samalla tavalla kuin rikossyytteiden? Samasta asiasta ei saa rangaista kahdesti, mutta on tulkinnanvaraista, mikä on ”sama asia”.

Poliittinen projekti

Kaksi erittäin hyvin talousrikoksiin perehtynyttä oikeuslaitoksen virkamiestä, jotka eivät työnsä vuoksi halunneet esiintyä nimillään, arvioivat lakiesityksen keskittyvän siihen, miten verottajan hallinnollisesta prosessista saadaan mahdollisimman kevyt.

Heidän mukaansa on varauduttu huonosti tilanteisiin, joissa joku haluaisi käyttää tehokkaan katumisen järjestelmää hyväkseen.

Kun verottajan vaivoja säästetään ja syytesuoja annetaan nojaten vahvasti veronkiertäjien omaan kertomukseen, on mahdollista, että ilmoittamalla verottajalle vain pieni osa tuloista, saadaankin syytesuoja huomattavasti suuremmille tuloille.

Verottaja kääntyi kannattamaan lakiesitystä sellaisenaan, mutta valtakunnansyyttäjänvirasto piti asian esillä lausunnossaan:

Salattu osuus voi edustaa suurinta osaa salatuista varoista. Näin ollen olisi erittäin tärkeää säätää erillinen säännös mahdollisuudesta peruuttaa syytesuoja, jos verovelvollisen antamat tiedot eivät ole tosiasioita vastaavia.

Lakiesityksessä säädetään verottajalle mahdollisuus tehdä rikosilmoitus, mikäli oikaisun yhteydessä kävisi ilmi, että tuloja on salattu. Tämä ei tietenkään ole kovin todennäköistä, kun verottaja tekee oikaisun veronkiertäjän itsensä antamien tietojen perusteella.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on sitä mieltä, että porsaanreiät eivät ole voineet jäädä lakiin sattumalta.

”Kyllä tämä on ihan puhtaasti poliittinen projekti, jolla ei ole mitään tekemistä hyvän lainsäädännön kanssa. Se sotii myös kaikkia hyvän veropolitiikan periaatteita vastaan”, hän sanoo.

Harvojen herkkua

Katumusharjoituksellaan tienannut liikemies kertoo kannattavansa lakia, sillä hän uskoo sillä saatavan pääomia Suomen talouden pyörittämiseen. Tappioiden vähennysmahdollisuudesta huolimatta hän uskoo verottajankin jäävän voitolle, vaikka ei ehkä paljon.

”Mä en oikein usko, että loppusumma menisi miinukselle, mutta se plussa voi olla yllättävän pieni”, hän sanoo.

Syynä rikkaiden veronkiertoon hän pitää Suomen korkeaa verotusta, ja vertaa asiaa tuulipukukansan viinaralliin Tallinnasta.

”Joskin tämä on vähän harvempien herkkua”, hän sanoo sveitsiläisestä pankkitilistään.

Media luo liikemiehen mielestä Suomessa vääränlaista ilmapiiriä.

”Menet vaikka Ranskan maahan, niin siellä televisiossa puhutaan siitä, kuinka paikallinen omenanviljelijä tekee mitä hienointa juomaa tästä heidän omenastaan – kehutaan menestymistä. Suomessahan on päinvastoin, että positiivista julkisuutta ei menestymisestä saa missään”, hän valittelee.

Kiirettä pitää

Hallitus haluaa lakimuutoksen pois käsistään vielä tänä vuonna. Sitä toivovat myös monet sveitsiläiseltä pankilta kirjeen saaneet.

Heitä voi olla yllättävänkin paljon, sillä veroparatiisien käyttö ei ole uusi ilmiö Suomessakaan.

”Kun ajatellaan minkälaisessa DDR:läisessä ilmapiirissä Suomi on elänyt tuossa 1950- ja 1960-luvulla, niin siellä on näitä perheitä, jotka on jättänyt jotain perintöjä tänne siltä varalta että Suomi miehitetään. Ne menee hyvin kauas ja tarkoitusperät on hyvin erilaisia”, sanoo edellä haastateltu nimetön liikemies verojuristien kertoneen.

Aivan tuore ei liene sekään Seuran saamista asiakirjoista paljastuva Sveitsin tili, jonka on ilmoittanut yli 90-vuotias teollisuusneuvoksen leski. Hänen miehensä jäi eläkkeelle valtionyhtiön johdosta yli 30 vuotta sitten ja kuoli 1990-luvulla.

Vanhuksen tilisaldo näyttäisi olleen muhkea, sillä pelkästään korkotuloja oikaisuvaatimuksessa ilmoitettiin jopa yli 10 000 euroa vuodessa.

Luovutusvoittoja oli viimeisenä ja parhaana vuonna 2012 yli 50 000 euroa. Suuret olivat kulutkin – sekä tappiot vuosilta 2008 ja 2009. Niiden vähentämisen jälkeen ei jäänyt enää veroja maksettavaksi.

Sen sijaan verottaja kiitti katujaa yli 12 000 euron veronpalautuksilla kuin vanhan viisauden vahvistaen: rehellisyys maan perii.

Oikaisu 21.10.2015: Artikkelissa sanottiin aiemmin, että Kimmo Tossavainen allekirjoitti verohallinnon lausunnon johtavan lakimiehen kesälomatuuraajana. Kimmo Tossavainen oli kuitenkin lausunnon esittelijä, joten kesälomilla ei ollut merkitystä allekirjoituksen kannalta.

X