Seura selvitti Suomen ylimmän virkamiesjohdon palkat ja muut luontaisedut – Katso lista yli 60 valtion virkamiehen tuloista
Vaikka Suomen huippuvirkamiehillä on kunnon palkat ja pitkät työsuhteet, heidän luontaisetunsa ovat yrityspomoihin verrattuina varsin vaatimattomia – ja Seuran selvityksen mukaan käyttöehdoiltaan tiukkoja. Kohujohtaja Tytti Yli-Viikari poikkesi yleisistä tavoista ihan itse.
Virkamiehille maksetaan hyvin, mutta muut etuudet ovat maltillisia.
Suomalaisten virkamiesten palkanmaksutavoista ja avokätisiksi mielletyistä luontaiseduista kohuttiin koko viime kevään ajan.
Kiitos näistä mielikuvista kuuluu valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n pääjohtajalle Tytti Yli-Viikarille, joka saikin kesällä lähteä tehtävästään eduskunnan päätöksellä.
Taustalla olivat Yli-Viikarin johtaman viraston erikoiset tulkinnat työnteosta ja palkitsemisesta. VTV:llä oli outo järjestely, jossa yhdelle työntekijöistä oli johdon siunauksella maksettu kuukausipalkkaa ilman velvollisuutta tehdä töitä.
Lisäksi pääjohtajan virkamatkoiltaan keräämien lentopisteiden käytössä oli epäselvyyksiä. Molempia asioita on tutkittu rikosepäilyinä, ja poliisi ilmoitti elokuun lopussa siirtävänsä ne syyteharkintaan.
Räikeimmiltä epävirallisten etujen väärinkäytöltä tuntuivat silti paljastukset siitä, että valtion laitosten ja virkamiesten taloudenpidon tarkkuutta vahtiva virasto oli maksanut lähes 5 000 euron arvosta Yli-Viikarille erilaisia stailauksia ja ”hiusmuotoiluvalmennuksia”, jotka eivät osin näyttäneet liittyvän mitenkään pääjohtajan tehtäviin.
Moni tavallinen veronmaksaja ihmetteli, miten pääjohtaja ei kyennyt maksamaan 11 528 euron kuukausipalkastaan kauneuskuluja itse.
Yli-Viikari ei ole suostunut julkisuudessa kertomaan, onko hän käyttänyt lentopisteitä omiin matkoihinsa. Hänestä ne eivät kuulu valtiolle.
“Koko Finnair-pistekuvio on valtiolla sellainen, että siinä on paljon epäselvää. Järjestelmä on rakennettu niin, että ne ovat henkilökohtaista tietoa eikä työnantajalla ole pääsyä niihin”, Tytti Yli-Viikari totesi toukokuussa Helsingin Sanomien haastattelussa.
Missään muussa valtion virastossa näin ei kuitenkaan ole, päinvastoin.
Harmaita palkanlisiä ei suvaita
Tämä selviää Seuran laajassa selvityksessä, jossa käytiin läpi valtion ylimpien virkamiesten lentopisteiden käyttö, kuvaus- ja stailauskäytännöt, palkat ja muut edut.
Vastauksia antoi kaikkiaan 62 ministeriötä ja keskeistä keskusvirastoa mukaan lukien eduskunta, presidentin kanslia ja korkeimmat oikeudet.
Henkilökohtaisia etuja vahditaan näissä hyvinkin tiukasti – ettei virkakunnalle syntyisi sopimattomia sidonnaisuuksia, verojen kiertämismahdollisuuksia ja muita epäreilua taloudellista hyötyä.
Vastaukset asettavat Tytti Yli-Viikarin toiminnan entistäkin oudompaan valoon – ja kertovat siitä että hänen eturatkaisuissaan kyse oli todennäköisesti VTV:n pääjohtajan itse soveltamista käytännöistä.
Tuskin kyse on siitä, että muualla valtionhallinnossa oltaisiin vain poikkeuksellisen tarkkoja veronmaksajien rahoista.
Toki voi olla, että skandaalien pelko on opettanut suomalaiset julkishallinnon päättäjät varovaisiksi, mutta joka tapauksessa yleiset sopivaisuussäännöt ovat virkamieskunnalla hyvin selkeästi tiedossa.
Lentopisteet kuuluvat valtiolle
Kaikki ministeriöt ja virastot korostavat, että virkamatkoista kertyvät lentopisteet kuuluvat yksiselitteisesti valtiolle.
Niitä saa käyttää vain tuleviin virkamatkoihin, mutta myös matkan mukavuuden parantamiseen, jos se muuten on perusteltua.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi turistiluokan vaihtamista bisnesluokkaan tai pääsyä lentokenttäloungeen.
Kauppaketjujen ja muiden kaupallisten toimijoiden antamien kanta-asiakasetujen käyttö omiin menoihin on ehdottomasti kielletty.
Monissa virastoissa työntekijöille ehdotetaan liittymistä lentoyhtiö Finnairin kanta-asiakasohjelmaan, koska näin on mahdollisuus säästää sekä rahaa että joskus myös aikaa matkavarausjärjestelyissä.
Ainoastaan presidentin kansliassa työntekijöille ei hankita lentoyhtiöidenkään bonuskortteja.
Eikä omia bonuksia pääse vaihtamaan rahoiksi tai esineiksi, sillä kanta-asiakastilit eivät ole käyttäjien peukaloitavissa.
“Tilien salasanat ovat ainoastaan matkapalvelun käytössä, sillä työmatkoista saatu etu kuuluu työnantajalle, Kelan viestinnästä kerrotaan.
“Kielto virkamatkoista tai muutoin ansaittujen asiakasetujen käyttämisestä henkilökohtaisiin tarkoituksiin on ollut voimassa pitkään, vuosituhannen alkupuolelta lähtien”, Tullista puolestaan viestitään.
Lentopisteitä ei voi viedä valtiolta ulos
Maaliskuussa 2020 virassaan aloittanut Hätäkeskuslaitoksen johtaja Taito Vainio kertoo, että aikaisemman työnantajan leivissä sisäministeriössä hänelle kertyi 112 225 lentopistettä.
“Olen tulkinnut niin, että voin käyttää näitä pisteitä Hätäkeskuslaitoksen työmatkoihin sen mukaan kuin sisäministeriössä asiasta on ohjeistettu eli vain virkamatkoihin.”
Myös tuomioistuinvirasto katsoo, että ”jos virkamies siirtyy toiseen valtion virastoon, aiemmasta virkasuhteesta kertyneitä pisteitä käytetään virkamatkoihin uudessa virassa”.
Kun virkasuhde lakkaa, myös jäsenyys kanta-asiakasohjelmissa loppuu.
Korona-aikana pisteitä ei ole kertynyt juuri kenellekään tuhlattavaksi asti.
Esimerkiksi puolustusvoimien komentajalla, kenraali Timo Kivisellä on virkamatkustamiseen rekisteröity Finnairin kanta-asiakaskortti, mutta bonuskertymää hän ei ole käyttänyt lainkaan.
Ennen korona-aikaa reissuja oli monilla. Maanmittauslaitoksen pääjohtaja Arvo Kokkonen ehti vierailla vuonna 2019 Venäjällä, Tanskassa, Saksassa, Islannissa, Romaniassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Kotimaan matkojakin kertyi 15. Yhteensä matkakulut olivat 13 612 euroa.
Valtio omistaa virkamiesten lentopisteet. © Tommi Tuomi
Pientä ehostusta erikoistilanteisiin
Valtion laskuun meikkaaminen on sallittua joissain poikkeustilanteissa, mutta vain jos ehostus liittyy akuuttiin työtehtävään. Stailauspalveluita ei makseta.
Liikenne- ja viestintäministeriöstä kerrotaan, että henkilöstön valokuvauksiin on käytetty ulkopuolista kuvaajaa, jonka palveluihin kuuluvat myös ”kevyt meikin ja hiusten viimeistely”.
“Tarkoittaa lähinnä kasvojen puuterointia, hiusten kampaamista ja itse tehdyn meikin korostamista.”
Useimmiten virkailijat käyttävät silti omia meikkejään ja käyvät omilla rahoillaan kampaajilla, vaikka työhön kuuluisi valtiollisiin juhlatilaisuuksiin osallistumista.
Myös edustaminen kuuluu korkeiden virkaherrojen ja -rouvien työhön. Toisaalta korona-aikana ei juuri ole ollut mahdollisuuksia pitkiin lounaisiin ja kosteisiin iltavastaanottoihin.
Esimerkiksi patentti- ja rekisterihallituksesta kerrotaan, että pääjohtaja Antti Riivari käytti viime vuonna edustusmäärärahaa sata euroa ja tänä vuonna pyöreät nolla.
Edustus- ja matkakulut ovat paikoin olleet vaatimattomia jo ennen korona-aikaa.
Säästöliekillä on menty esimerkiksi kilpailu- ja kuluttajavirastossa, jonka pääjohtaja Kirsi Leivolle on kertynyt edustuskuluja viimeisen kolmen vuoden aikana hurjat 56,55 euroa.
Suomen Pankissa kuluista pidetään tarkkaa kirjaa, joka on nähtävissä pankin verkkosivuilla viimeisen seitsemän vuoden ajalta.
Koronavuonna 2020 keskuspankkiväen edustamiseen meni 2 225 euroa, kun vuonna 2019 kulut olivat 19 619 euroa.
Vieraanvaraisuuden osoittamisessa virastot korostavat, että sen pitää olla tavanomaista ja kohtuullista.
Esimerkiksi Korkeimmassa hallinto-oikeudessa edustuskuluja voi syntyä ”ulkomaisen vierailuseurueen ruokailusta tai kukkatervehdyksistä”.
“Edustamiseen mahdollisesti liittyvien lahjojen kustannusten edellytetään jäävän sadan euron alapuolelle”, kerrotaan puolestaan ulosottovirastosta.
“Elämys-, viihde-, seikkailu- ynnä muut sellaiset palvelut eivät ole edustusmenoja, joita maksetaan”, turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes linjaa.
Kansallisarkistosta kerrotaan, että pääjohtaja Jussi Nuortevan esimerkiksi ulkomaisilta kollegoiltaan saamat lahjat ovat kaikkien nähtävissä hänen työhuoneessaan tai neuvottelutilassa.
Jos lahjoiksi saadaan alkoholia, pullot menevät pääjohtajan sihteerin varastoon, josta ne korkataan käytettäväksi arkiston henkilökunnan pikkujouluissa.
Autoetu vain harvoilla
Yritysmaailmassa lähes jokaiselle keskisuurellekin johtajalle kuuluva autoetu on virkamieskunnalle vähemmän tuttu – ellei heidän työhönsä aidosti kuulu ajelemista eri puolilla maata hankalien taipaleiden taakse.
Joillain virka-aatelin jäsenillä on vapaa autoetu, josta he maksavat veroa. Heihin kuuluvat pääjohtajat Olli Rehn Suomen Pankista, Outi Antila Kelasta, Kari Wihlman Väylävirastosta ja Timo Laitinen Valtiokonttorista.
Puolustusvoimien komentajaa kuskataan kotimaassa valtion liisaamalla virka-autolla, jota ajaa yleensä varusmieskuljettaja. Ajot kirjataan tarkasti ajopäiväkirjoihin, ja niiden täytyy liittyä työtehtävien hoitoon.
Myös Olli Rehnin käytössä on virka-auto ja kuljettaja. Tämän palvelun käytöstä yksityisajoihin häneltä veloitetaan erillinen korvaus.
Myös oikeuskansleri Tuomas Pöystillä on oikeus käyttää kuuluisia valtioneuvoston mustia autoja yksityisiin ajoihinsa. Se lasketaan ja tilitetään kuitenkin verotettavana etuna.
Kansallisarkiston Jussi Nuortevalla ei ole käytössään autoa eikä kuljettajaa.
“Mutta Kansallisarkiston pakettiautolla hoidetaan toisinaan kuljetukset Helsingin keskustan alueella”, arkiston viestinnästä kerrotaan.
Tilastokeskus myi oman autonsa keväällä kokonaan pois. Myös ympäristökeskuksen tammikuussa 2021 aloittanut pääjohtaja Leif Schulman luopui viraston autosta.
Vaikka suomalaisilla huippuvirkamiehillä on usein kilpailukykyisen muhkea palkka, useimpien yleisin ja ainoa luontaisetu on älypuhelimen vapaa käyttöoikeus. Sen verotusarvo on 20 euroa kuussa.
Kanta-asiakasetujen käyttö omiin menoihin on ehdottomasti kielletty.
Autoetu on virkamieskunnalle vähemmän tuttu.
Suomalaista säästäväisyyttä edustaa hyvin Kansallisarkiston tapa: sen johtoa on toisinaan kyyditetty työtehtäviinsä arkiston pakettiautolla. © Tommi Tuomi