Seura tutki: Vierastaistelijat hyvien puolella – He lähtivät kurdien avuksi ISIS-sotaan
Suomessa on kohuttu ISIS-vierastaistelijoista, jotka lähtivät Syyriaan ja Irakiin luomaan islamistista kalifaattia. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet suomalaiset, jotka riensivät puolustamaan kurdialueita ISIS-terroristeja vastaan. Seura tapasi palanneita.
ISIS:iä vastaan taistelleet kurdien YPJ-joukot tulivat tunnetuksi naissotilaistaan, jotka pysäyttivät kalifaatin etenemisen. Kurdien puolelle sotimaan lähteneiden tai sieltä palanneiden suomalaisten tarkkaa määrää ei tiedetä. © Getty Images
ISIS-naiset ja -miehet ovat olleet otsikoissa pitkään. Kalifaatiksi julistautunut ääri-islamilainen terroristijärjestö hallitsi verisesti suuria alueita Irakissa ja Syyriassa 2014–2019, ja suomalaisiakin uskonsotureita lähti sinne tukemaan hirmuhallintoa.
Vaikka länsimaiden tukema liittouma sai vallattua ISIS:n keskeiset alueet takaisin jo vuonna 2017, järjestö on kaikkea muuta kuin lyöty. Se jatkaa iskujaan aina missä suinkin voi.
Osa ISIS-vierastaistelijoista on palannut Suomeen itse, ja viime vuonna ulkoministeriö palautti tänne joukon Syyrian al-Hol -pakolaisleirillä olleita äitejä lapsineen.
Mutta harva tietää, että Suomesta lähti viime vuosina myös vapaaehtoisia puolustamaan ISIS:n hyökkäysten kohteeksi joutuneiden alueiden ihmisiä. Lukumääräisesti eniten suomalaisia taisteli ISIS:iä vastaan Kurdistanissa, kurdien hallinnassa olevilla alueilla Irakissa ja Syyriassa.
Seura tapasi taisteluun osallistuneita ja takaisin Suomeen palanneita ihmisiä. He esiintyvät tässä jutussa muutetuilla nimillä, mutta Seura on varmistunut heidän henkilöllisyydestään ja toiminnastaan kurdien riveissä.
Kurdien kohtalo herätti
Suomalalaiset Anna, Ivana ja Taisto (nimet muutettu) asuivat Kurdistanissa vuosina 2018, 2019 ja 2020, kun tilanne alueella oli suurten taisteluiden jälkeen vakiintunut hajanaisemmiksi yhteenotoiksi.
Lyhin oleskelu kesti kahdeksan kuukautta, pisin kaksi vuotta. Kenelläkään heistä ei ole etnistä kurditaustaa, perheyhteyksiä tai sukulaisuutta sinne, ja heillä on useita samankaltaisia syitä alueelle lähtemiselle.
Suomessa Ivana työskenteli terveydenhoitoalalla, samoin Taisto.
Anna ja Ivana kertovat läheisten tukeneen lähtöpäätöstä, vaikka ymmärrettävästi rakkailla oli huoli lähtijöiden turvallisuudesta. Lentonsa he maksoivat itse.
Taisto osallistui terveydenhuollon järjestämiseen, Anna opetti englantia naisille ja Ivana oli naisten YPJ-itsepuolustusjoukoissa.
Annalle kurdikysymys ylipäätään, fasismin vastustaminen ja naisten oikeudet olivat erityisen tärkeitä syitä lähdölle.
”Naisten vapauden ja nimenomaan naisten järjestäytymisen itsenäisesti, ilman miehiä, mutta samalla osana isompaa liikettä, katsotaan olevan tie kaikkien vapauteen,” hän kertoo.
Kurdien puolelle ISIS:iä vastaan saapui 2014–2019 lukuisia vapaaehtoisia eri maista. Taistelijat ja auttajat majoittuivat askeettisiin oloihin, usein sotatoimien vaurioittamiin taloihin. © Getty Images
Torjuntavoitot innostivat
Kolmikon määränpää oli Pohjois- ja Itä-Syyriassa sijaitseva, kurdien hallussa oleva itsehallintoalue AANES eli Rojava. Sen hallintojärjestelmää kutsutaan demokraattiseksi konfederalismiksi.
Siinä painotetaan ruohonjuuritason päätöksentekoa ja tasa-arvoa niin sukupuolten kuin etnisten ryhmien ja uskontokuntien välillä. Isisiä vastaan Rojavassa on taistellut niin kurdeja, kristittyjä kuin arabejakin, sekä ulkomailta tulleita vapaaehtoisia.
Anna opiskeli sikäläisessä naistenkylässä Jinwarissa ”naisten tieteeksi” kutsuttua jineolojiaa. Naisten rooli Rojavan yhteiskuntamallissa inspiroi Annaa. Naisten omissa taloissa he saavat tukea, neuvontaa ja lakiapua. Tämä on keskeistä esimerkiksi perheväkivallan uhreille.
Naisasia on lähellä Taistonkin sydäntä. Hän kertoo myös tavoittelevansa ekologisempaa ja demokraattisempaa yhteiskuntaa.
”Alue on nykyään Syyrian turvallisimpia ja vakaimpia, ja naisten asemassa yhteiskunnassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia lyhyessä ajassa.”
Taiston mielenkiinto lähteä Rojavaan heräsi Kobanen taisteluiden aikana 2014. Tuolloin ISIS:n hyökkäys pakotti sadat tuhannet kurdit pakenemaan alueelta.
”Luettuani alueen historiasta ja keskusteltuani ihmisten kanssa lähtöpäätökseni kypsyi. Halusin osallistua Rojavassa käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen muutokseen ja tukea aluetta.”
Kurdijoukot kävivät maataisteluita Isisiä vastaan Yhdysvaltain ja Persianlahden alueen maiden ilmavoimien tuella. Isis saatiin karkotettua Kobanen kaupungista lopulta tammikuussa 2015.
Tapahtumat olivat tärkeitä myös Annalle.
”Kobanen sodan aikana ymmärsin, että kurdit taistelivat ainoana maavoimana maailmassa Isisiä vastaan”, Anna muistelee.
Ennen Kobanea ISIS ei ollut kohdannut näin kovaa vastarintaa.
Tärkeintä on tietää, miksi sotii
Tieto Isisiä vastaan taistelevista kurdijoukoista ja Rojavan yhteiskuntamallista on saanut monet ympäri maailmaa tukemaan alueen asukkaita taloudellisesti, mutta myös hakeutumaan itse alueelle.
Rojavaan saapuvat kansainväliset vapaaehtoiset käyvät läpi koulutuksen, jossa opiskellaan nykyaikaisen kurdiliikkeen isänä pidetyn Abdullah Öcalanin ideologiaa sekä Kurdistanin historiaa, kulttuuria ja kieliä.
Ivana oli Rojavassa naisten itsepuolustusjoukon YJP:n taistelijana. Sotilaskoulutukseen sisältyy aseenkäytön lisäksi myös kunnon kohotusta, jotta taistelija jaksaa kantaa aseensa ja varusteensa vaikeissa maasto-oloissa.
Koulutuksessa totuteltiin vartiovuoroihin, opittiin liikkumaan ja viestimään ryhmässä, suunnistamaan autiomaassa sekä tunnistamaan miinoja.
Se oli Ivanalle uutta, sillä hän ei ole käynyt Suomessa armeijaa eikä ole saanut täällä maanpuolustuskoulutusta.
”Ei siitä varmaan haittaakaan olisi ollut, mutta ei se ollut oleellista. Siellä sai kyllä tarvittavan koulutuksen niihin hommiin, mitä tein. Näen että tärkeämpää on tietää ja ymmärtää, MIKSI taistelee”, Ivana sanoo.
Samaa painotettiin koulutuksessakin.
”YPJ ei ole perusarmeija, jossa ihmiset ovat erikoistuneet pelkästään taisteluun, vaan toimimme ainoastaan, kun aluetta pitää puolustaa”, Ivana kertoo.
Viimeiset seudun suurtaistelut oli käyty Syyrian Deir Ez Zorissa 2017. ISIS oli saatu motitettua pienelle alueelle, josta järjestön jäsenet vähitellen antautuivat ja kerättiin kokoamisleireille.
Ivanan tehtäviin kuului vangittujen ISIS-jäsenten henkilötarkastuksia. Moni heistä yritti salakuljettaa mukanaan aseita, ja päivittäin ihmisiä pyrki leireiltä pois pommiliivien kanssa.
Länsimaat antoivat kurdijoukoille ilmatuen lisäksi materiaalipua ja sotilaskoulutusta. Irakin kurdialueilla toimivat vuosina 2015-2019 myös Suomen valtion kriisinhallintajoukot, jotka kouluttivat viitisen tuhatta kurdisotilasta. © Getty Images
Ammattilaisille on kysyntää
Kurdit toivovat kansainvälisiltä vapaaehtoisilta taitoja ja ominaisuuksia, joista olisi hyötyä Rojavassa. Terveydenhuollon ammattilaisille, insinööreille, kielten opettajille sekä tulkeille on erityistä tarvetta, mutta vapaaehtoiseksi pääsevät muutkin kuin asiantuntijat.
Taisto on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Suomessa hankitusta koulutuksesta ja työkokemuksesta oli Rojavassa apua ja hyötyä.
”Ne antoivat valmiuksia, vaikka sikäläisessä terveydenhuollossa työskentely olikin hyppy tuntemattomaan.”
Taisto on tyytyväinen, että sai annettua oman panoksensa hyvälle asialle. Sillä on hänestä laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.
”Se on alkanut ja jatkuu minusta huolimatta.”
Taisto työskenteli sairaaloissa, ambulansseissa ja maansisäisten pakolaisten kanssa. Kokemus erosi Suomen työoloista.
”Sairaanhoitajan työn lisäksi pitää ottaa huomioon monia eri asioita, työnkuva on laajempi ja asioita tehdään enemmän itse. Asiat eivät ole valmiita niin kuin Suomessa.”
Rojavassa on sairaaloita, mutta sairaalatarvikkeita on niukasti. Myös liikkuminen ja rahdinkulku on vaikeaa. Lääkkeistä on pulaa ja kertakäyttöisiksi tarkoitettuja materiaaleja on käytettävä uudestaan.
Kaikkia materiaaleja ei ole saatavilla, jatkuva sota kuormittaa terveydenhuoltoa ja vaikeuttaa logistiikkaa. Sähkökatkot ovat yleisiä.
”Sairaaloissa oli onneksi yleensä generaattorit”, Taisto kertoo.
Sodan uhkaan turtuu vähitellen
Jäljellä ovat ISIS-yksiköt ovat osin vaihtaneet nimiä, osin jatkaneet toimintaansa sellaisenaan. Ne tekevät kurdialueille yhä iskuja, samoin kuin vanha vastustaja Turkkikin.
Ivanan mukaan Rojavassa sodan uhkaan tottuu. Ihmiset tapaavat toisiaan, kertovat tarinoita juoden samalla teetä. He lukevat, urheilevat, laulavat ja tanssivat, elämä jatkuu.
Suomen luonnosta, varsinkin metsästä nauttivalle Ivanalle osin aavikkomaiset olot vaativat totuttelua.
”Minulle rankinta siellä olivat kulttuurierot, metsättömyys sekä omien tapojen ja mieltymysten kyseenalaistaminen. Elämä Suomessa on yksilökeskeistä, ja siitä pois oppimiseksi täytyy pään sisällä käydä jatkuvaa sotaa.”
Toisinaan vaikeaa oli oman tilan puute, ruuan yksinkertaisuus, joskus yöunien vähäisyys. Usein Ivana joukkueineen yöpyi terroristijärjestöltä vapautetuissa taloissa – kaikki vaatteet päällä yöllisten hyökkäysten varalta.
Nyt kotimaassa Ivana antaa aiempaa enemmän arvoa pieniltä ja arkisilta tuntuville asioille kuten suihkussa käymiselle ja vaatteiden pesulle. Rojavassa niitä pääsi tekemään harvoin. Lisäksi niihin kului siellä enemmän aikaa kuin koneistetussa Suomessa, jossa sähkö ja vesi kuuluvat joka talouteen.
Kurdistanissa vapaaehtoiset jakoivat asuintilansa, jopa makuusoppensa usean ihmisen kesken. Suomessa Ivanalla, Taistolla ja Annalla on jokaisella oma kotinsa.
Aluksi Taistolle oli Rojavassa hankalaa kommunikoida ihmisten kanssa. Vain harva osasi englantia.
”Opittuani enemmän kurmanjia joka on toinen kurdin kielen kahdesta päämurteesta, kanssakäyminen alkoi sujua ja tutustuin ihmisiin syvemmin.”
Myös Annalle kieli tuotti Rojavassa vaikeuksia. Toinen ongelma oli kulttuurinen: miten oppia käyttämään oikeita kohteliaisuusfraaseja eri tilanteissa.
”Suomessa ei kysytä tervehtiessä ´tarvitsetko jotain´. Tavan voisi ottaa käyttöön täälläkin.”
Vaikka Annan työpäivät Rojavassa olivat pitkiä, aikaa jäi muullekin. Hän lenkkeili, katsoi elokuvia, juhli naistenpäivää ja kurdien uuttavuotta eli Newrozia.
Elintaso eroaa Suomesta, mutta yhteisöllisyys ja taisteluhenki ovat voimissaan, ja niitä arvostetaan.
Kurdialueilla on omat koulunsa, joissa lapsille opetetaan tavallisten länsimaisten oppiaineiden lisäksi kansallista perinnettä ja äidinkieltä kurdia. © Getty Images
Miksi Turkki saa yhä kurittaa kurdeja?
Tällä hetkellä kurdien tulevaisuudelle suurimpia uhkia aiheuttaa Turkki. Maa on ISIS:n kaatamisen jälkeen iskenyt lähiseutujensa kurdialueille toistuvasti, ja katkonut myös vedensaantia Rojavaan. Annan mielestä EU-maiden suhtautuminen Turkkiin on tekopyhää.
”Erdoganin johtama Turkki on kaikkien mittapuiden mukaan fasistinen diktatuuri. Ihmisoikeuksia, vapaata mediaa tai oikeusjärjestelmää ei ole.”
Anna ihmettelee, miksi Suomi ja EU katsovat sivusta, kun Turkki pyrkii koko kurdialueilla etniseen puhdistukseen. Suomikin on tehnyt Turkkiin rahakasta asekauppaa.
“Miksi nykyhallitus ei aja sitä, että jo myönnetyt asevientiluvat vedettäisiin takaisin eikä tuettaisi Erdoganin sotaristiretkiä asekaupalla?”
Tuliaisina empatia ja toivo
Kurdistanissa vietetyt ajat opettivat suomalaisille paljon ystävyyden, yhdessä elämisen ja vaikeuksien jakamisen merkityksesestä. Alueen muutosta seuratessa Annalle heräsi myös toivo,
”Voisimme oppia enemmän vapaudesta ja yhteistyöstä ja arvostaa Euroopan ulkopuolelta tulevia näkökulmia elämän järjestämisestä, vaikka näitä arvoja löytyy suomalaistenkin historiasta.”
Myös Ivana kokee kiinnittävänsä nykyään enemmän huomiota yhteisöllisyyteen ja empaattisuuteen. Hänen mukaansa yhteiskunnan rakentaminen lähtee jokapäiväisestä elämästä ja teoista. Esimerkiksi siitä, miten kohtelemme toisia ihmisiä.
”Siitä rakentuu solidaarisuuden ja yhteisön kehittäminen, ja askel askeleelta yhteisö suurenee.”
Ivanan mielestä kyse ei ole siitä, että Suomeen pitäisi kopioida juuri Lähi-idän yhteisöllisyyttä. Ihmiset voisivat kuitenkin etsiä tapoja tukea ja huomioida toisiaan.
”Toivoisin enemmän keskustelua siitä, kuinka voitontavoittelu ja kilpailu vaikuttavat kulttuuriin ja ihmisiin,” Ivana pohtii.
Nimittäin vaikka Suomi on vaurastunut, suomalaisten yksinäisyys on lisääntynyt. Rojavassa tällaisia ongelmia tuntui olevan vähemmän
”Ottaisivatpa ihmiset Suomessakin lisää vastuuta omasta elämästään sen sijaan, että odotetaan valtion, kaupungin tai taloyhtiön hallituksen hoitavan asiat.”
Rojavassa on taistellut niin kurdeja, kristittyjä kuin arabejakin, sekä ulkomailta tulleita vapaaehtoisia.
”Rankinta siellä olivat kulttuurierot, metsättömyys sekä omien tapojen ja mieltymysten kyseenalaistaminen.”
Supoa ei huolestuta
Seura kysyi Suojelupoliisilta, miten se seuraa kurdialueelta palanneita suomalaisia. Supon päähuomio on tietysti ISIS-järjestön riveissä sotineissa islamisteissa, eikä näitä vastustaneissa vapaaehtoisissa. Suomikin lähetti vuosina 2015-2020 alueelle rauhanturvaajia kouluttamaan kurditaistelijoita.
Supon mukaan osalla tiedetyistä Kurdistanin vapaaehtoisista on yhteyksiä kansainvälisiin äärivasemmistolaisiin liikkeisiin, mutta heillä ei uskota olevan erityisiä intressejä toimintaan Suomessa. Uhka-arviot liittyvät lähinnä ihmisten itsensä jaksamiseen: kuinka sodankaltaisista oloista palaavat sopeutuvat tavanomaiseen elämään ja jaksavat täällä arjen vastoinkäymisiä. “Konfliktialueella vietetty aika ja taistelukokemus voivat vaikuttaa ihmisiin radikalisoivasti,“ Suojelupoliisi arvioi Seuralle.