Jenni Haukio pohtii, mitä kertoisi lapselleen pääsiäisestä: ”Kärsimystarina on liian brutaali – helpompi keskittyä tipuihin ja pupuihin”
”Kasvattajina kannamme suurta vastuuta oman kansakuntamme kulttuuriperinnön siirtämisestä eteenpäin”, Jenni Haukio kirjoittaa.
Valtiotieteiden tohtori, runoilija ja tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio pohdiskelee Suomen ihmeitä ja ilmiöitä.
Pääsiäinen on sitä, mitä kerromme siitä lapsillemme. Kertomatta emme voi jättää, koska lapsi hahmottaa maailmaa esittämällä kysymyksiä ja lapsen tiedonjano on loppumaton.
Vanhemman roolissa on omaa aktiivista valintaa, mitä kertoo ja mitä ehkä jättää kertomatta – millaisia perinteitä pitää yllä ja millaisia luo itse.
Sama yksinkertainen päätelmä pätee kaikkiin muihinkin juhlapyhiin. Kasvattajina kannamme suurta vastuuta oman kansakuntamme kulttuuriperinnön siirtämisestä eteenpäin. Kulttuurisen jatkumon näkökulmasta siirtäjän tehtävä on korvaamaton.
Vaikka kouluopetuksen tarjoama tieto perinteistä ja niiden kytköksistä historiaan on arvokasta, se ei yksin riitä tuomaan näitä elementtejä osaksi perheiden arkielämää.
Juhlansa kukin luo itse, muokaten samalla lapsensa ajattelua ja asennoitumista usein hänen koko loppuelämänsä kannalta ratkaisevin tavoin. Jos kotona ei esimerkiksi ole vietetty pääsiäistä, harva sitä juhliensa valikoimaan enää aikuisiällä valitsee.
Jeesuksen kärsimyskuolemasta on vaikeampi kertoa lapselle, Jenni Haukio sanoo
Aina kasvattajan rooli aineettoman kulttuuriperinnön siirtämisessä ei kuitenkaan ole ristiriidaton. Pienellekin lapselle on vielä kohtuullisen helppo kertoa, että pääsiäinen on maailman suurimman uskonnon kristinuskon tärkein juhla, joka keskittyy Jeesuksen ylösnousemukseen.
Vaikeampaa on edes ajatella avaavansa yksityiskohtia eli kertoa koko Raamatussa esitetty hiljaisen viikon tarina, joka kulminoituu Jeesuksen kärsimyskuolemaan.
Muistan jo omasta lapsuudestani, kuinka ristiinnaulitsemisen kertomus järkytti syvästi. Ala-asteen uskonnontunnilla varmasti jokainen koki samoin. Kuolemaan tuomitseminen hirvittää jo pelkkänä ajatuksena, puhumattakaan antiikin Roomassa yleisessä käytössä olleesta äärimmäisen raa’asta teloitustavasta.
Ristiinnaulittavan ranteet joko sidottiin tai naulattiin kiinni poikkipuuhun. Jalat naulattiin kiinni jalkapöydän luiden välistä. Istumatuki ristipuussa piti hengissä pitempään. Kuolema oli hidas ja tuskallinen.
Tähän maailmanaikaan tuotuna tuo tarina tuntuu vuosi vuodelta yhä vaikeammalta sietää ja suodattaa, vaikka yhä sotaisampi ja väkivaltaisempi mediakuvasto onkin nykyarjessamme alati läsnä.
”Helpompaa on keskittyä esimerkiksi suklaamuniin”
Jos katugallupissa kysyttäisiin ohikulkijoilta, mitä pääsiäinen tuo mieleen, en usko kovin monen mainitsevan Jeesuksen ristiinnaulitsemista, vaikka risti on koko kristinuskon keskeisin symboli.
Kärsimystarina on yksinkertaisesti liian brutaali – eritoten lapselle kerrottavaksi. Helpompaa on keskittyä esimerkiksi sellaisiin pääsiäisenvieton kulttuurisiin elementteihin kuin tiput, puput ja mämmi sekä rairuoho ja suklaamunat.
Koristella koti keltaisen ja vihreän värein, uuden elämän, kasvun ja valon eri sävyissä. Iloita päivien pitenemisestä ja kevään ensi kukkasten noususta pilkottamaan lumihangen alta. Tämäkin kaikki kuuluu pääsiäisen aikaan ja riittää juhlan aiheeksi.
Iloista ja valoisaa pääsiäistä itse kullekin, ja aivan erityisesti perheen pienimmille!
Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit täältä.