Älä ole saunatyyny

Kortteerasin ystävän luona kirjantekoreissulla. Saunoin yksin ja pääsin oikaisemaan lauteille pitkäkseni. Näin tutustuin saunatyynyyn. Se oli epämiellyttävä väline. Tyyny muokkautui pääni muotojen mukaisesti eikä asettunut ollenkaan. Hieno hiekka sen sisällä siirtyi aina uuteen asentoon yrittäessään miellyttää minua. Löylyt olivat erinomaiset, mutta tyynyn siirsin syrjään. Mieli vaelteli hämärässä. Ajattelin ihmisiä.

Minun oli varsinkin nuorempana hirveän vaikea olla eri mieltä ihmisten kanssa. Sondeerasin, mitä toinen ajattelee, ja koetin mukautua sen mukaan.

Vähän vanhempana havaitsin, että ihanteeni on olla tutkiva toimittaja. Sellainen joutuu väkisin olemaan eri mieltä ihmisten, haastateltavien, kanssa, ja siksi tuosta kameleonttimaisuudesta oli hankkiuduttava eroon. Tässä auttoivat jipot, kuten se, että teitittelin, ja teitittelen vieläkin, lähes aina haastateltavaa, jota haastan jostain asiasta. Se tuo etäisyyttä, alleviivaa sitä, että tässä ei ole kyse mistään henkilökohtaisesta. Kriittistä haastattelua tehdessäni myös ajattelen olevani muiden ihmisten asialla. Yleisön edusmiehenä minulla on oikeus kysyä vaikeatkin kysymykset.

Monet tuntemani toimittajat ovat luonnostaan hyviä olemaan eri mieltä, mutta itselleni tällainen vapautumisen kehityskulku on ollut välttämätön.

Vähitellen olen oppinut olemaan muutenkin eri mieltä ihmisten kanssa. En pyöritä ja vatvo hiekkaa loputtomiin uuteen asentoon, vaan pysäytän johonkin ja sanon, että minä näen asian näin. Se on usein valtavan helpottavaa, ehkä molemmille osapuolille.

Pyrkimys olla jatkuvasti samaa mieltä toisen kanssa ei ole vain pelkuruutta, se on petollisuutta. Tunnen joitain ihmisiä, jotka ovat erittäin lahjakkaita kameleontteja, ja huomaan, että heihin on vaikea luottaa. He innostuvat jostain mitä sanon, ja se tuntuu mukavalta, kunnes hoksaan, että nythän se taas on kameleontti. Ei synny mitään, suhde ei rakennu.

Tästä syystä arvostan ihmisiä, jotka ovat kanssani aidosti eri mieltä. Se on rehellistä, se luo ennustettavuutta kanssakäymiseen. Ihminen voi olla mielestäni mikä hyvänsä punaniska tai urpo, mutta ainakaan hän ei ole saunatyyny, jolle mikään miellyttäminen ei ole tarpeeksi.

Tuttuni, kokenut valmentaja, kertoi erilaisten pelaajien käsittelyn vaikeudesta. Joku syttyy pienestä piiskansivalluksesta, joku kehuista. Koko joukkueen puhuttelu yhdellä kertaa on vaikeata, koska ihmisten mielet toimivat eri mekanismein.

On kuitenkin yksi asia, jota jokainen pelaaja ja ihminen arvostaa, tämä tuttuni sanoi. Se on rehellisyys. Jos sanoo asian niin kuin itse näkee, pelkäämättä toisen reaktiota, ilma puhdistuu. Siitä voidaan sitten rakentaa. Toinen voi väittää vastaan, löytää viisauden jyväsen tai mitä kukakin.

Tätä koetan pitää mielessäni, kun nuorempi minäni silloin tällöin puskee esille mielistelemään. Älä ole saunatyyny.