Vuosi sitten löysin sattumalta yksinkertaisen tavan ehkäistä unissakävelyä.
Teksti:
Juha Kauppinen

Tai ainakin vähensi sitä merkittävästi.

Ratkaisu on yksinkertainen: kirjallisuus yhdistettynä ajattelemattomuuteen.

Olen ollut lapsesta saakka kova kävelemään unissani. Olen rymistellyt rappuja alas niin kotona kuin hotellissakin. (Hotellissa harhailin havahduttuani hetken ja etsin huonettani. Lopulta se löytyi: olin jättänyt oven selälleen.)

Kerran menin unissani ulos ja kiersin hyvää vauhtia kotitaloamme. Havahduin takapihalla, keittiön ikkunan alla, mihin kevät oli kerännyt lumien sulavesiä. Lammikko oli hyinen sukkasillaan astua.

Hämmästyttävän vähän olen hajottanut huonekaluja 30-vuotisen urani aikana (unissakävelyt alkoivat 10-vuotiaana). Vaisto ohjaa kapeikoista läpi. Kerran pienen kaapin ovi oli jätetty auki reitilleni. Juoksin oven irti niin että saranat rutisivat. Aamulla tutkittiin jälkiä vaimon kanssa.

En ole myöskään onnistunut satuttamaan sivullisia unissani. Vaimo tosin ei ole varauksettoman innostunut siitä, että kun vauvat eivät enää herättele, äijä saattaa niin tehdä parikin kertaa yössä.

Stressi lisää uneni rauhattomuutta. Saatan nousta viisikin kertaa sängystä. Ja liika alkoholi on paha. Silloin harvoin kun käyn baarireissulla, nukun suosiolla eri huoneessa kuin muut.

Vuosi sitten löysin sattumalta yksinkertaisen tavan ehkäistä unissakävelyä. Hyvä kirja oli kesken, ja vastoin tapojani luin sitä aina kunnes nukahdin. Huomasin nukkuvani tyystin juoksematta.

Tein siitä tavan. Nyt luen joka ilta viimeiseksi ennen nukahtamista. Pitkänmatkan unijuoksut ovat jääneet. Saatan nousta istumaan ja sanoa jotain päätöntä, mutta jatkan sitten uniani.

Ennen kurkistin aina illan päätteeksi Facobookiin tai Twitteriin. Kajastava ruutuhan tunnetusti stimuloi aivoja unta häiritsevästi. Tästä olen luopunut. Sen sijaan kahistelen kirjan sivuja.

Olen vielä jalostanut metodia ajatustenhallinnalla. Työnnän arkiajatukset väkisin pois mielestäni.

Moni varmaan tuntee noidankehän: Mieleen nousee työasia. Se on pakko ajatella loppuun. Tilalle nousee uusi, ja sitäkin on ajateltava. Joskus on suorastaan mukava ajatella töitä. Näistä olen luopunut. Jos asia on tärkeää, muistan sen aamullakin. Näin luotan.

Omien ajatusteni sijaan annan Hotakaisen, Kytömäen ja Jalosen romaanihahmojen viedä minut mukanaan maailmoihinsa.

Välillä pääkopan tyhjentäminen onnistuu niin hyvin, että tuntuu kuin raikas vesi virtaisi mielen sisällä. Silloin nukkuu rauhallisesti. Välillä onnistun huonommin ja nukahdan jo kolmen lauseen jälkeen. Se tietää rauhattomampaa yötä.

Olen lukenut vuoden aikana enemmän kirjoja kuin aikoihin. Siitä olen mielissäni.

X