Kauhea ruuhka on Kilpiksen tiellä - välttämättäkö?
Kilpisjärvi on ihan järkyttävä nykyään, porukkaa aivan hulluna. Näin puuskahti tuttuni – ja oli tietysti oikeassa väen määrän suhteen: totesin itsekin Kilpisjärvellä heinäkuussa turistien jonot marketin kassalla ja autoletkat päätiellä. Toki aavaa tundraa ja täydellistä rauhaakin löysi jo melko läheltä kylää.
Äkkinäinen saattaisi esimerkiksi manata, että kohta turisteja on niin paljon, että ei ole enää tilaa naalin paluulle, jota luonnonystävät kovasti toivovat. Naali pesi Suomessa viimeksi 1990-luvun puolivälissä. Naalit eivät kuitenkaan erityisesti kammoa ihmistä. Vielä 1980-luvulla tunturissa ei voinut jättää eväitä teltan ulkopuolelle, koska naali kävi ne haukkaamassa, kertovat Lapin-kävijät.
No, naalikato on mutkikas juttu, ja ihminenkin siihen liittyy. Ja tietysti turismilla on vastenmielisiä muotoja, kuten Kilpisjärven upean Saana-tunturin liepeitä nakertavat luvattomat mökkikylät, joihin viranomaisten pitäisi puuttua heti.
Mutta ylisummanaan en valittaisi luontoturismista. Se voi pelastaa Lapin luonnon.
Lapin lähihistoria on suurten hankkeiden historiaa. Tekoaltaita, kaivoksia, patoja, metsäteollisuutta. Niiden merkitys työllistäjänä on kiistaton – mutta rajallinen. Itä-Lapin metsät on hakattu huonoon kuntoon. Keski- ja Etelä-Lappia täplittävät eri vaiheissa etenevät kaivoshankkeet, joita luonnonrauhasta jotain piittaavat seuraavat kauhulla. Lappi on rajallinen paikka, ja tämä näkyy. Se ei estä hullujakaan hankkeita: Vuotoksen allashanke on haudattu korkeinta hallinto-oikeutta myöten, ja sitä vastustavia kansanedustajiakin löytyy keskustasta vasureihin, mutta aina se vain nostaa uudestaan päätään.
Jos Lapin riippuvuutta perinteisestä teollisuudesta halutaan vähentää, luontoturismi lienee parhaita vaihtoehtoja. Totta kai turistit ovat ärsyttäviä. Mukavampaa olisi käydä yksin tyhjässä marketissa, niin ei tarvitsisi jonottaa. Kivempi olisi, kun jängällä ei voisi koskaan kukaan tulla vastaan (ainakaan silloin kun juuri minä kaipaan hiljaisuutta).
Jos sattuu olemaan kiinnostunut Lapin luonnon kohtalosta, turisteja lienee pakko sietää. Ja heitä pitää saada Lappiin lisää. Mitä nopeammin tässä onnistutaan, sitä kestävämmin se on tehtävissä, ja osa alueista voidaan myös rauhoittaa kokonaan ihmisiltä. Mitä pidempään Lapin luontoa hyödynnetään vain suoraan pois nakertamalla, sitä vaikeampaa sinne on sovittaa kestävää matkailua.
Lapin valtteja luontokappaleiden kannalta ovat rauha, puhtaus, suuruus ja luonnontilaisuus. Juuri nämä samat arvot ovat valtteja myös turismille. Nämä ovat oikein käytettyinä ehtymätön luonnonvara, jonka kysyntä tulee kasvamaan ihmisen hivuttautuessa pallon joka kolkkaan. Väitän, että on suurta ekonomista viisautta tajuta tämä nyt.